maanantai 30. joulukuuta 2013

Jäädytetyt banaaniherkut

Pitkän aikaa olen syönyt banaania lettujen ja smoothien muodossa, mutta äskettäin maapähkinävoipurnukan pohjan alkaessa näkyä päätin kokeilla uutta herkkua. Ohjeen tähän olin nähnyt pitkän aikaa sitten facebookissa jollain treenimotivaatiosivustolla. Siitä asti mun on pitänyt kokeilla sitä, mutta eipä lahopää ole tuollaista muistanut :D Tämä herkku on terveellisempi vaihtoehto, varsinkin kun nyt moni vuoden vaihtuessa päättää aloittaa jonkinlaisen dieetin. Tässä vihdoin ja viimein kuvien kera ohje tuosta kielen mukanaan vievästä herkusta!

 Tarvitset muutaman banaanin, maapähkinävoita ja nutellaa.


Viipaloi banaanit (mitä vinommin, sen isommat siivut saat) ja voitele siivut maapähkinävoilla ja Nutellalla. Viipaleet kannattaa laittaa pakkaseen vähäksi aikaa ennen tätä. Allekirjoittanut sai aikaan sotkua kun huoneenlämpöisiä banaaneja yritti voidella. Banaanit voi tottakai dipata sulaan suklaaseen/raakasuklaaseen niin halutessaan! :)


 Yhdistele voideltuja banaaniviipaleita makusi mukaan ja laita pakkaseen jäätymään...


 ...Tadaa herkku on valmis! 
Banaanit maistuvat hurjan hyviltä jo hieman jäädytettyinä jos et malta montaa tuntia odottaa. Jos kuitenkin jätät banaanit pakastimeen yön yli niin anna niiden hieman sulaa ennen kuin alat nauttimaan niistä :)


Hyviä herkutteluhetkiä! :)

perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulunviettoa

Joulu tuli ja meni jälleen. Itseltäni puuttui se täydellinen joulufiilis kun ei ollut lunta... Tuntuu ettei jouluvalotkaan saa tuota ulkona olevaa pimeyttä katoamaan. Mutta hyvin tuli syötyä ja tankattua ensi vuotta varten! Kinkunsulatusta harrastin salin puolella juoksumatolla. Sisäänajoin samalla uusia kenkiä joten parhaisiin tuloksiin ei päästy lähellekään. Hikoilua piti tottakai jatkaa infrapunasaunassa maaten :)

Tässä muutama kuva mun joulunvietosta. Lahjoja en sinänsä ollut toivonut, mutta sain kaikkea tarpeellista. Paras taisi olla lahjakortti kampaajalle. Kiitos äiti <3 Toivottavasti teillä oli ihana ja rentouttava joulu! Ja vaikka nyt onkin paluu arkeen niin yrittäkää olla stressaamatta uuden vuoden viettoa! :)

Lepoa

Voi näitä voisin tehdä ihan vain elääkseni joka päivä...!





Uutta makututtavuutta: ruisleipää, maapähkinävoita ja banaania


Uusien kenkien testailu = Aijaijai!



Tuliaisia Usasta!

Tuliaisia Usasta Part 2


Omar oli ollut kiltti ja sai herkkulahjoja :)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulu on taas, joulu on taas...

Hyvää joulua!
Vaikka se ei tänä vuonna kovin valkoiselta näytä...

Jouluaaton kunniaksi sain pitkästä aikaa nukkua ilman herätyskelloa ja tänään näytinkin ihan ihmiseltä noustuani sängystä. Eilisaamuna siis työkaveri tokaisi töissä mulle että: "Sä näytät olevan aika finito!" ja sitä kyllä olinkin. Vaikka kaupan joulukiireet saa mut henkisesti joulufiilikselle, on se raskasta fyysisesti. Treeniä ei tullut harrastettua salin puolella niin paljoa kuin olin ajatellut, mutta töissä hikoilin senkin puolesta. Saisikohan siitä jonkinlaisen merkinnän Heiaan?!


Nyt kun on kerran vapaata töistä, niin pakkohan sitä oli salille päästä! "Hullu!!" oli tosin porukoiden kommentti kun kerroin mihin oon menossa :D Mutta tiesin, ettei salilla ole ruuhkaa jouluna joten why not? Tankkasin ennen salia hieman jouluisemmalla tavalla, nimittäin piparitaikinalla! Tuli se jokajouluinen pakollinen overdose taikinaa kun leivoin pipareita koko perheelle jouluksi :)

Onneksi sisällä sentään on valkoiset maisemat!

Eilen olin jo käynyt hieman tekemässä keppijumppaa ja venyttelyt. Tänään oli luvassa hieman rankempaa treeniä. Alkuun puoli tuntia jammailua lämmöksi ja puoli tuntia salitreeniä. Koska kunnon säännöllisestä salitreeniputkesta on pitkä aika niin päätin tehdä koko vartalolle suunnatun treenin.

Jouluaaton (ruokahalunkasvatus)treeni:
Penkki 10-8-6
Leuanveto 10-8-6
Pystysoutu 10-8-6
Ojentajat taljassa 10-8-6
Vatsat penkissä 3x max

Puoli tuntia kului tuota tekiessä ähkien ja hikoillen. Yhtään sen enempää ei kuolleeseen oloon tarvittu. Liekö pitkä tauko vai se taikinaähky... Väsyneesta olemuksesta huolimatta fiilis oli korkealla! Pääsin jälleen kotoisaan tunnelmaan mun "kakkoskodissani". Ja treenin sivutavoite oli taattu menestys: Jouluruoka maittoi iltapäivällä oikein kunnolla! ;)

Nyt siirryn viinilasin ja koirien kera sohvalle köllöttelemään ja odottelemaan joulupukin saapumista!

Ai kiltti pitäisi olla? Eikö riitä jos on näin suloisen näköinen...?

perjantai 20. joulukuuta 2013

Uusia makuelämyksiä etsimässä














     


Viime viikolla Ruohonjuuressa oli tarjouksessa mantelitahna ja vaniljajauhe. Niin paljon hyvää olen noista kuullut, että pitihän ne käydä nappaamassa mukaansa. Aikaisemmin en siis ole noita käyttänyt. Mantelitahnan tiedot tsekattuani läpsäisin itseäni poskelle: Miksi oi miksi olen jättänyt ravintosisällöltään hyvän ja terveellisen ruoan käyttämättä?!

Ravintosisältö 100 g:
kcal 645 kJ 2663
proteiinia 23 g
hiilihydraattia 5,5 g
rasvaa 56 g
Kalsiumia 261 mg(33 % päivänsaantisuosituksesta)
Rautaa 4,2 mg (30 % päivän saantisuosituksesta)
Magnesiumia 176 mg (73 % päivän saantisuosituksesta)
E-vitamiini 28 mg (233 % päivän saantisuosituksesta)
B2 -vitamiini 0,6 mg (43 % päivän saantisuosituksesta

Vielä nuo purkit ovat olleet tuossa mun pöydälläni, sillä en oikein tiedä miten niitä käyttäisin. Rahkaan? Kaakaoon? Leivän päälle? Olisiko jollain hyväksi todettuja reseptejä noille herkuille? Kaipailisin niitä kovasti. Vaikka mantelitahna näyttääkin sen verran hyvältä että voisin syödä sitä suoraan purkista...:D

Miltä joulunalusviikko on näyttänyt? Treeniä, duunia vai lepoa? Olin aivan varma, että koulun päätyttyä kävisin joka päivä salilla. No arvatkaas miten on käynyt? Tällä viikolla olen päässyt käymään vain pumpissa, jamissa ja spinussa. Treeniä on takana hurjat kolme tuntia siis (vaikka kolmeatoista olisin tavoitellut heh!) :D Muuten päivät ovat kuluneet töissä juosten. Pitkien työpäivien jälkeen ei ole yksinkertaisesti jaksanut lähteä salin puolelle. Kumma kyllä en tunne huonoa omatuntoa, kipeät penikat ja polvet pitävät siitä huolen! Ehkäpä joulun vapailla sitten :)


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Best Party Ever




Eilisiltana pääsin kolmatta kertaa jammailemaan läpi uusimman BodyJam 67. Biisilistan ja yllä olevan sizzlerin perusteella osasin jo etukäteen odottaa hyvää ohjelmaa. Enkä todellakaan joutunut pettymään! Näin muutaman kerran perusteella voin jo hyvin sanoa, että kyseessä taitaa olla mun jamihistorian (alkuvuodesta 2011) paras BodyJam. Eikä ainoastaan biisien puolesta. Jotka ovat muuten aivan nappivalintoja: Joukosta löytyy sekä uudempaa että vanhempaa.

BodyJam 67 on haastava sekä kropalle että aivoille. Sarjat ovat monimutkaisia ja puhtaasti tehtynä todella raskaita. Alkulämppä ja isolaatiot on erilaisempia kuin yleensä mikä on ihan kivaa vaihtelua. Arvatkaapa kuinka täpinöissäni olin kun Iggy Azalean Bounce on heti toisena biisinä (tätä olen luukuttanut siitä asti kun musiikkivideoyoutubeen ilmestyi)! Ensimmäinen sarja on hiphop tyylinen. Täältä ainakin kuuluu iso jee huuto! Pitkän aikaa olen toivonut oikein kunnon hiphoppia jamiin ja nyt mun toiveeni toteutui. Death Jam niminen on tuo sarja ja täysin pitää paikkansa. Hyvällä tavalla tottakai. Kun oikein ronskisti oikealla fiiliksellä tanssii ton sarjan läpi niin mieli on taivaissa ja kroppa huutaa armoa. Mulla oli jalat ainakin aivan poikki, voi tosin johtua siitä että viisaana tyttönä olen vetänyt noi sarjat läpi upouusilla kengillä :D

Toinen osio käynnistyy Little bad girl biisillä, joka on aina ollut yksi mun lemppareista. Toisin kuin edellisen ohjelman kakkososiossa, tässä ei ole niin paljon hyppimistä että jalat kipeytyisivät. Pystyy siis fiilistelemään aivan täysillä. Paljon pyörähtelyä, potkuja ja käsiliikkeitä löytyy. Käsiliikkeistä tulee mieleen viime vuoden 63 ja 64 jamit. Aaliyahin Try again biisin käsiliikkeet on ehkä mielenkiintoisin ja vaikein liikecombo ikinä. Eilen tosin huomasin, että se sujuu hyvin kunhan muistaa yhden asian: Älä ajattele liikaa! :D

Get Loose etenkin Tieston versiona on timanttivalinta viimeiseksi biisiksi. Lisäsävyä saa siitä, kun palataan ensimmäiseen osaan joka vedetään kerran läpi tän biisin aikana. Onneksi meidän salilla volat väännetään kaakkoon niin, että basso kaikuu alakertaan asti. Sitä fiilistä ei vain voi täydellisesti sanoin kuvailla... Recovery Justin Timberlaken ja groove down Chris Brownin tahdissa saa sulkemaan silmät ja unelmoimaan: Me ollaan ihan muissa maailmoissa.

Tätä ohjelmaa ei pysty hehkuttamaan tarpeeksi. Kuten Laura sanoi jo ensimmäisen kerran jälkeen: Gandalf on todellakin ylittänyt itsensä. 
Hip hop jamitunnille siitä ;)

perjantai 13. joulukuuta 2013

Freedom




Huh toivottavasti viime yön myrsky oli siinä eikä pidempiä  sähkökatkoksia tarvitse kärsiä!

Pari viime viikkoa on mennyt aika lailla tukka putkella ja pinna kireällä. Tiistaina oli syksyn viimeinen tentti ja tänään viimeinen koulupäivä. Eilen tein jälleen tuttuun tapaan yömyöhään kouluhommia ja aamulla menin kampukselle kahdeksaksi viimeistelemään gis-raporttia. Yhdeksältä alkaneen kandiseminaarin olisin mielelläni jättänyt välistä, mutta koska olin opponointivuorossa niin en päässyt pakenemaan. Semman jälkeen pääsin raportin kirjoittamisen kanssa flow-tilaan ja sain kuin sainkin tehtyä ja palautettua sen (olin lähdössä suoraan töihin ja työ oli pakko saada valmiiksi joten ehkä se oli se tarvittava potku persukselle).

Töihin oli kiire, mutta ehdin käydä nappaamassa pähkinöitä mukaan Kampin Punnitse&Säästä-liikkeestä. Paahdetut maapähkinät toimitti tänään mun lounaan virkaa ja jälkiruuaksi oli tiramisu- ja kanelimanteleita. Palan painikkeeksi kylmää fantaa. 


Bussissa pähkinöitä mutustellessani alkoi tulla American Pie tyylinen fiilis: I've got four weeks immortality ahead! Toivottavasti tästä ei saa sellaista kuvaa ettei yliopisto olisi mulle tärkeä :D Stressipeikko on alkanut jo kummitella sen verran pahasti, että tämä tyttö on niin loman tarpeessa. Seuraavaan neljään viikkoon en aio uhrata ajatustakaan koululle! Täyden nollauksen jälkeen jaksaa jälleen porhaltaa eteenpäin :)

Joululomalle ei ole sen kummempia suunnitelmia. Töissä tulen käymään ahkerasti, sillä joulunaika on kaupassa lievästi sanottuna kiireistä aikaa. Tähän on pakko siteerata työkaveria joka totesi: "Hitsit sentään kun ei ole yhtään joulufiilistä kun ei ole töissä ollut vähään aikaan kiireisten ihmisten keskellä!". Katselin myös kauhuissani Heiasta etten tällä viikolla ole päässyt treenaamaan kuin alle kaksi tuntia! Univajeen lisäksi joululomalla tulen kyllä tuota treenivajetta paikkailemaan oikein kunnolla. Täytyyhän sitä treenata ihan senkin takia että jaksaa syödä kunnolla jouluruokia ;)

Tässä tämmöinen lyhyt tilannepäivitys. Hyvää viikonlopun alkua kaikille! :)

Ensilumi ja oman karvapallon tassut <3

Jospa sitä jonakin päivänä repäisisi ja makaisi vain koko päivän pyjamassa peiton alla lämpimän sosekeittolautasen lämmittäessä käsiä...

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Shop till you drop

Hahah ei nyt aivan. Hikistä hommaa se kuitenkin kaupan porottavissa spottivaloissa on. Varsinkin kun hakusessa on niinkin elintärkeät asiat kuin uudet treenikengät! ;)

Olen aivan täysin loppuunkuluttanut mun kahdet aiemmat treenikenkäni. Kenkien nykyisestä kunnosta kertoo se, että olen moneen otteeseen viskannut ne jamitunnilla pois kun paljain jaloin on ollut niin parempi tanssahdella. Kovassa käytössä olevat treenikengät pitäisi tosiaan vaihtaa noin vuoden välein. Se vain sattuu aina jostain kumman syystä unohtumaan. Nyt kun ohjelma vaihtuu BodyJamissa erittäin paljon hyppyjä sisältäväksi, niin uudet treenikengät tuli aivan must-hankinnaksi.

Pariin otteeseen olinkin jo viime viikkoina ehtinyt pyörähtää kaupoissa vilkuilemassa jospa löytäisin uusia popoja salille. Listalla oli myös uutta koululaukkua, talvikenkiä, mekkoa, housuja... Valitettava tosiasia kuitenkin on, että kun lähdet kauppaan sillä "nyt on kyllä pakko löytää nää"-fiiliksellä, niin et varmasti löydä haluamiasi tavaroita. Samoin kävi mulle. Ei ollut kokoja, ei ollut sopivan näköisiä, värit oli hirveitä, ei mahtunut ja kiristi ja puristi. Veronpalautukset sai siis jäädä rauhassa tilille.

Tänään treffasin hyvän ystäväni Helsingissä ja jälleen kerran aivan sattumalta ajauduttiin Starbucksiin. Höyryävän kupin ja syvällisen keskustelun jälkeen päätettiin ihan pikaiseen käydä Mikonkadun Intersportissa tsekkaamassa tarjonta. Siellä silmiini sattui osumaan tämä ihanuus:


Behold Nike Air Max Fusion treenikengät. Kantaosassa on maksimaalinen iskunvaimennus, joka on erityisen hyvä juuri mun jalkojen kannalta (matalat jalkaholvit omaavana mun jalat kun ei tykkää hyvää iskuista). Päkiäosa on notkea, mutta ei anna liikaa myöten. Ja miten ihanan väriset noi onkaan...! Pari vuotta sitten en olisi varmasti edes vilkaissutkaan noita, mutta nyt ne lähti mukaan heti. Hyvä tuuri kävi kun oli enää toi yksi pari mun kokoa. Joskus näinkin päin... :)

Samaisessa kaupassa oli myös toiset ihanuudet. Niitä sain kuitenkin metsästää parista eri kaupasta ennen kuin löysin oman kokoiseni kengät Kampin Stadiumista (ja voitteko uskoa, nämäkin olivat viimeiset mun kokoa olevat siellä?!):


Nike Lunarglide +5 Shield juoksukengät. Pakko heti alkuun myöntää, että näissäkin viehätti heti ensin ulkonäkö. Tarkemmassa tarkatelussa huomasin etteivät nämä ainoastaan ole nätit vaan myös käytännölliset, sillä Shield ulkokuori suojaa vedeltä. Nämä olisivat siis nappivalinta märille juoksukeleille! Pohja on vaimennettu ja päkiäosa leveä, kuitenkin tukien jalan luonnollisia liikkeitä. Nämä istuivat mun jalkaan kuin valetut! Näillä aion juoksumatolla harjoitella juoksemista sekä käydä combatissa pomppimassa. Kengät myös loistavat valoissa aivan mahtavasti <3

Näillä kelpaa treenata seuraavan vuoden! Kunpa ne ei koskaan kuluisi loppuun... Nyt taidan mennä kengät kainalossa nukkumaan. Tai noh ainakin hymyillen kuin idiootti ;)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Juhlan kunniaksi salille mars!

Hyvää itsenäisyyspäivää! :)

Aloitin Suomen itsenäisyyspäivän vieton lähtemällä aamulla ihanassa lumisateessa lenkille koirien kanssa. Kotiin päästyäni totesin kuitenkin sängyn kutsuvan liian houkuttelevasti ja sukelsin vällyjen väliin. Simahdin aivan täysin ja nukuin tyytyväisenä vielä muutaman tunnin. 

Vapaapäivä kun oli niin suunnistin pitkästä aikaa salille. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut ihan salin puolella painojen kanssa treenaamassa. Nyt siihen oli hyvä tilaisuus kun porukkaa ei ollut paljoa liikkeellä. 

Tältä näytti tämän päivän treeni:
Penkkipunnerrus 3x 10
Lantionnosto 3x max
Puristus ristikkäistaljoissa 3x 10
Russian twist 3x max
Maastaveto 3x 12
Lateral pulldown 3x 10
1-käden soutu 3x10
Vinot vatsat 3x max

Note to self: Ota kuvat ennen treeniä kun vielä näytät ihmiseltä eikä kädet tärise!

Viime kerrasta kun oli tosiaan niin pitkä aika, niin innostuin kokeilemaan vielä ekstraa mm. hyvää huomenta-liikettä, leuanvetoa, lantionnostoa ja aasinpotkuja smithissä painojen kera. Viimeiset voimanrippeet käytin niihin tottakai! Ei duunii, ei tuloksii... ;) Puolentoista pituiseksi reissu tällä kertaa piteni. Lihakset huusi armoa ja yritin hieman rentouttaa niitä makoilemalla infrapunasaunassa. Jos huomenna on oloja niin yritän aamusta parannella sitä itsetehdyllä kurpitsabataattikeitolla ja illalla vähän kuohuvan merkeissä <3

Katsooko monikin Linnanjuhlia tänä vuonna nyt kun ne on siirretty Tampereelle? Juhlitteko itsenäisyyspäivää?

Kuinkahan korrektia olisi hehkuttaa, että sain tehtyä puolikkaan kunnollisen leuan tänään? :'D

maanantai 2. joulukuuta 2013

Letkeää maanantaita

Huh! Viime viikko hujahti ohi aivan liian nopeasti. Kouluhommat painaa päälle ja tuntuu ettei ehdi tehdä aiempia hommia ennen kun toisten deadlinet pukkaa päälle. Kaksi viikkoa enää ja saan ottaa rennosti väliviikkojen aikana. Tai sitten miettiä sitä kandia... Kavereille tosin olen jo vitsaillut että tehtyäni kandisemman syvänmerenhaudoista niin en halua varsinaisella kandillani olevan mitään tekemistä merten kanssa -> 70% maapallon pinta-alasta on poistettu kandin aivoriihestä! Ehhee onneksi ainakin mantsalaiset nauraa, en tiedä onko tää muista yhtä hauskaa...

Salin puolelle en päässyt kunnolla painoja nostelemaan, mutta jumpissa tuli käytyä. Mun mielenterveys ei kestäisi sitä jos painaisin kouluhommia 24/7 ja miettisin kuinka ne muut jammailee siellä. Eilenkin piti niin tehdä kouluhommia, tosin jostain kumman syystä löysin itseni Lauran cardiospinusta :D Rennosti olin ajatellut vetää. Kuuluisia viimeisiä sanoja: Laura iski mun käteen sykevyön ja käski laittaa sen päälle. Siinä kun näki omat ja muiden sykkeet näytöllä niin eihän sitä voi antaa periksi...?! Lisäksi olin syönyt itseni aivan ähkyyn lauantai-iltana salimme pikkujouluissa eikä kouluhommat kuluta niin paljon kaloreita. Ensimmäistä kertaa siis olin niissä mukana ja täytyy sanoa ettei viimeiseksi jää! Se ruoka ja seura <3

Henkisen rentoutumisen lisäksi olen vihdoin saanut mahdutettua kalenteriin fyysistä rentoutumista. Viime keskiviikkona kävin akunpunktiossa, jossa lääkäri piikitti mun alaselän, takareidet ja pohkeet. Jännitin "hieman" joten alaselän neulat tuntui pikkuisen ikäviltä, mutta muuten en tuntenut muita. Mitä enemmän lihas siis on jumissa, sen vähemmän tuntuu... Hieman piikkikammoisena suosittelen kuitenkin kokeilemaan, sillä akupunktio auttaa ihan oikeasti :) Ainakin itse kävelin koko loppupäivän hienosti takakenossa.

Tänään voi meno olla vielä letkeämpi koska kävin aamusella tunnin mittaisessa hieronnassa kampuksella. Huonosti nukutun yön jälkeen oli hilkkua vaille etten nukahtanut hierontapöydälle. Vasenta jalkaa hierottaessa olin aivan taivaissa, oikeaan jalkaan kun hieroja koski niin meinasi kyllä kirosanat lennellä. Nyt olo on kyllä niin ihanan kevyt!

Hyvää alkavaa joulukuuta kaikille! 
Tsempatkaa vielä hieman, kohta se joululoma alkaa :)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Lähtee se myös sillä, millä se ei ole tullut

Tänä lukuvuonna on saanut entistä enemmän istua luennoilla ja tietokoneen ääressä kouluhommia vääntäen. Vaikka pää ei vielä ole ihan sekaisin niin kroppa sen kertoo. Itseäni on tässä jo kuukauden verran vaivannut polvi. Tai oikeastaan koko jalka... Hieman pidemmän aikaa kun on paikallaan, niin tuntuu ettei oikea jalka kanna ja kävelen kuin Quasimodo (yläselkäänkin taitaa olla kasvamassa kyttyrä kun sieltäkin paljon kirjoittaneena jumeja löytyy).

Reilu jako: minä hoidan opiskelun ja koira lepäämisen!


Istuminen on ilmeisesti saanut alakropan niin jumiin, että tuntuu kuin pakarasta varpaisiin asti olisi välillä pelkkää puuta jalan tilalla. Olen yrittänyt parannella itseäni venyttelemällä, vähentämällä joidenkin treenien määrää ja rentoutumalla saunassa. Hierojan aikoja ei oikein ole eksynyt kalenteriin kun aikataulut eivät ole natsanneet niin hyvin (ja on ehkä unohtunut varata ajat kun kyllähän tää tästä...!).

Eilen kuitenkin rykäisin ja lähdin Lauran houkuttelemana BodyPumpiin ekaa kertaa ihan liian pitkään aikaan. Olin jo aika hyvin ehtinyt unohtaa mitä painoja käytän missäkin biisissä! Kyykkybiiseissä laitoin tavallista kevyemmät painot, sillä en ollut varma mitä jalat pitäisivät... No nehän pitivät siitä! Jäykkyyttä ei tuntunut missään ja pystyin kunnolla keskittymään tekniikkaan. Toki kuukauden tauko aiheutti aikamoiset tärinät kyykyissä ja askelkyykyissä krampit pohkeisiin, mutta muuten meni hyvin.

Tunnin jälkeen jalat oli niin letkeät, että portaat meinasin tulla aika lennokkaasti alas. Mutta olipa aikamoinen voittajafiilis päällä! Tulipa jälleen todettua, että liikunta auttaa moneen vaivaan. Melkein voisi sanoa että "lähtee myös sillä, millä se ei ole tullut" ;) Voipi toki olla, että ongelma tulee takaisin kun tää jalkojen tärinä loppuu. Jalat ovat tosin sitä mieltä ettei se tärinä lopu ihan heti...

Kunnon tankkaus ennen treeniä auttoi itsensä ylittämiseen. Varsinkin kun sen teki hyvässä seurassa! :)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ohi on (tältä erää!)

Eilen oli mun kandiseminaarityön esitys. Sain kuin sainkin kirjoitettua sen kymmenen sivua aiheesta syvänmerenhautojen pohjien ekosysteemit. Heh kuinka moni muu olisi alkanut tuota tekemään...? :D Todella "järkevä" aihe kun ottaa huomioon: a) en ole biologi ja b) tietoa ei oikeasti ole paljoa. Tietoa etsiessäni luin varmasti enemmän artikkeleja kuin koko elämäni aikana ja ainakin mut henkilökohtaisesti tuntevat tietää että mä olen aikamoinen lukutoukka.

Vaikka kirjoittaessani hakkasinkin päätä pöytään moneen otteeseen, niin pahin oli kuitenkin tuon seminaarin pitäminen. Puoli tuntia esitystä ja vartin verran palautteen vastaanottamista ja keskustelua. Mä en vain osaa olla ihmisten edessä pitämässä esitelmää ja vieläpä niin että siitä nauttisi! Ja juu ehkä se menisi jos harjoittelisin sitä säännöllisesti... Mutta jos ehdotat mulle menenkö vapaaehtoisesti esiintymään niin huomaat aika pian, että olen luikkinut pakoon.

Tuskanhiki vain tuntui valuvan selkää pitkin kun astelin luokan eteen ja tuntui että sydän lakkaa lyömästä. Puoli tuntia meni kuitenkin yllättävän nopeasti. Ehkäpä siinä auttoi se, että sai vertaistukea koko seminaariryhmältä sillä kukaan meistä ei tykkää esiintyä sitten yhtään! Palaute oli ihanan positiivista: hermostuminen ei näkynyt kuin ehkä siinä että etenin välillä aika nopeasti, esitys oli kuitenkin selkeä ja käsilläni elehdin hyvin. Plussaa tuli myös siitä etten käyttänyt lunttilappua! Tähän oli aivan pakko kertoa se oikea syy mikä oli se, että olin aivan varma etten näkisi hermostuksissani lukea lapusta mitään. Pisteenä i:n päälle oli maikan kommentit: Niin hyvä työ, että tämän voisi laittaa Helsingin Sanomien Tiede-sivuille. Jesh! :)

Tänään fiilis olikin tavallista lennokkaampi! Jos Laura ei olisi herännyt niin olisin varmasti raahannut sen sängystä salille fiilistelemään mun kanssa BodyJamiin hih ;)

Mun kysymys teille arvoisat ryhmäliikunnanohjaajat kuuluukin: Jännittääkö teitä olla siellä asiakkaiden edessä vai tuleeko se luonnostaan? Ja jos jännittää, niin millä saatte itsenne "rauhoittumaan" ja keskittymään ohjaamiseen? :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Stressaavan rauhallista arkea

Vetäisin hyvin mieluusti viivan tuon stressaavan kohdan päälle. Kohta voin niin tehdä kun kandiseminaarityö alkaa olla valmiina eikä se enää aiheuta harmaita hiuksia ja huonosti nukuttuja öitä. Toisin sanoen deadline on keskiviikkona klo 9 ja esitys perjantaiaamuna joten eipä siitä luistamaan pääse. Sen jälkeen voikin "rauhassa" miettiä kanditutkielman aihetta, sillä tätä nykyistä työtä tehdessäni päätin etten tästä aiheesta kyllä jatka :D

Kotiin tullessani kampukselta päätin etten aio tehdä kouluhommia kotona ja suuntasin salille. Hullun hikitreenin sijaan rentouduin venyttelemällä koko kropan huolellisesti läpi. Ja voihan jumitus sentään...! Hemmotteluhetken kruunasi violetti hiusnaamio ja puoli tuntia infrapunasaunassa :)




PS. Kävin viime viikolla testaamassa uuden Starbucksin! Vaikka jonoa oli liikkeen ulkopuolelle niin odotus kannatti. Ja tottakai isoin koko mitä voi saada... <3


Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

torstai 14. marraskuuta 2013

Lämmintä ja höyryävää kylmeneviin iltoihin

Tänään mun piti yliopistolta päästyäni mennä päästelemään oikein kunnolla höyryjä salille ja jakaa täälläkin päin treeniohjelma. Kuten arvata saattaa niin toisin kävi... :D Havahduin puoli viiden maissa kampuksen atk-luokasta, jossa olin intensiivisesti tehnyt kandiseminaarityötä. Kelloa katsellessani harmittelin, että turha salille on enää mennä, varsinkin kun olo oli todella nuutunut kaiken kirjoittamisen ja lukemisen jälkeen.

Kampus jolla käyn sijaitsee korkealla mäen päällä ja siellä tuulee välillä niin paljon, että saa oikein kunnolla pitää piposta tai sateenvarjosta kiinni. Onneksi ei tänään tuullut ihan niin lujaa kuitenkaan, mutta sitäkin kylmemmin brrrr...! Siitä tuli mieleeni vähän aikaa sitten tekemäni kurpitsabataattisosekeitto jonka reseptin ajattelin tässä jakaa teille. Mitat ovat summittaiset sillä en mittoja tai vaakaa sen kummemmin käyttänyt.


Herkullisen höyryävään keittoon tarvitset:

750 g kurpitsaa (parhaimmillaan omasta maasta kuten allekirjoittaneella)
500 g bataattia
Muutama valkosipuli
Pieni pala inkivääriä
Oliiviljyä
Vettä
Yksi kasvisliemikuutio (liha- tai kanaliemi käy myös)
½ l kermaa/kookoskermaa
Pippuria (itse käytin Santa Marian Garlic&Pepper)

Halkaise kurpitsa ja koverra sisus pois lusikalla. Poista kuori juuresveitsellä tai tavallisella veitsellä. Kuori myös bataatti, valkosipulit ja inkivääri.


Pilko kurpitsa ja bataatti (mitä pienemmät palat, sen nopeammin valmista) sekä viipaloi valkosipuli ja inkivääri pieniksi. Kurpitsan siemenet kannattaa ottaa talteen! Paista ne tai kasvata ensi vuonna uusi sato.


Heitä kattilaan kunnon loraus öljyä ja laita sekaan valkosipuli ja inkivääri. Kun ihana tuoksu alkaa pian leijailla, lisää bataatti- ja kurpitsapalat. Freesaa niitä kovalla lämmöllä vähän aikaa ja laita kattilaan sen jälkeen kasvisliemikuutio murennettuna ja vettä niin, että vihannekset melkein peittyvät (voit myös kuumentaa veden valmiiksi vedenkeittimellä ja lisätä liemikuution siihen) . Tämän jälkeen voitkin laittaa levyä pienemmälle ja antaa palojen kypsyä valmiiksi silloin tällöin sekoittaen.


Palojen kypsyttyä ota kattila pois liedeltä ja soseuta keitto. Mausta haluamillasi mausteilla ja lisää kermaa/kookoskermaa kunnes olet saavuttanut haluamasi koostumuksen. Kuumenna keitto vielä kiehuvaksi. Jos pidät ohuesta sosekeitosta laita valmiiksi enemmän nestettä ennen kiehauttamista, sillä keitto tulee sakeammaksi kuumennettaessa.

Bon appetit! Sopii hyvin kylmiin iltoihin ja keiton keltainen väri on oikein piristävä. Keitto on herkullista sellaisenaan tai lisäkkeiden kera. Kokeile vaikka pähkinöitä, raejuustoa, rouhittua sipulia, fetajuustoa...

Keitto oli aivan keltainen, kamera vain valehtelee...

Kuinka moni rakastaa viettää aikaa syksyn kylmenevissä illoissa höyryävän keittokupposellisen kanssa? Sosekeitto on niin on helppo ja nopea tehdä! :)

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ready for Navy

Kandiseminaari lähestyy uhkaavasti ja sen huomaa täällä postausväleissä. Pahoittelut siitä! :( Kymmenen päivän kuluttua pitäisi olla kandiseminaarin kymmenen sivuinen työ valmis jaiiiiks... On mulla jo aihe mutta se onkin siinä. Salilla on tullut enimmäkseen oltua ryhmäliikunnoissa ja koska siellä ei vielä uutta ohjelmaa ole niin sieltä ei oikein saa revittyä irti aiheita. Toki BodyJamia voisin hehkuttaa joka postauksessa! :D

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa tästä mun alkusyksyn päähänpistosta eli Navy SEAL treenistä. Välissä tuli oltua kipeänä, joten ohjelman loppuun suorittaminen on hieman venynyt. Nyt vihdoinkin aion hieman kertoa miten on mennyt sekä juoksemisen että fyysisen treenin kanssa. Kuten aikaisemmin mainitsin niin tähän treeniohjelmaan kuuluu myös uiminen mutta olen korvannut sen spinningeillä yms. sillä uiminen ei ole mun juttu (enkä edes omista uimapukua haha!).

Running Schedule - Level I
WEEKS #1, 2: 2 miles/day, 8:30 pace, M/W/F (6 miles/ week)
WEEK #3: No running. High risk of stress fractures
WEEK #4: 3 miles/day, M/W/F (9 miles/wk)
WEEKS #5, 6: 2/3/4/2 miles, M/Tu/Th/F (11 miles/wk)
WEEKS #7,8: 4/4/5/3 miles, M/Tu/Th/F (16 miles/ wk)
WEEK #9: same as #7,8 (16 miles/ wk)



Ennen kun aloitin Navy treenin, kokeilin juoksua parin viikon ajan matolla. Kun ottaa huomioon, etten ole koskaan aiemmin harrastanut juoksua ulkona enkä sisätiloissa niin tuo oli aikamoinen rykäisy aloitukseksi. Olin osannut odotella jonkinlaisia ongelmia tämän takia. Penikoiden sijainti tuli alussa liiankin selväksi! Sain kuitenkin ilokseni todeta etten saanutkaan pelkäämiäni ylirasituksia jalkoihin. Suuri kiitos tästä kuuluu Lauralle, joka auttoi hurjasti tekniikan kanssa! :)

8:30 pace (aika maileja käytettäessä) olisi kilometreihin käännettynä n 5:17. Kilometri tulisi siis juosta tuossa ajassa. Sanomattakin selvää etten -ihan vielä!- tuohon pysty. Aika on ehkä tippunut hieman, en ala tähän arvioimaan sen tarkemmin sillä tein alussa intervallityypillä rajoja kokeillen ja vasta puolessa välissä aloitin tasaisemman juoksemisen. Tällä hetkellä vauhti on 7:00-8:00 luokkaa päivästä riippuen.



Physical Training(PT) Schedule - Level I (Mon/Wed/Fri)
Sets and Repetitions

WEEK #1: 4X15 PUSHUPS
4X20 SITUPS
3X3 PULL UPS
WEEK #2: 5X20 PUSHUPS
5X20 SITUPS
3X3 PULL UPS
WEEK #3,4: 5X25 PUSHUPS
5X25 SITUPS
3X4 PULL UPS
WEEK #5,6: 6X25 PUSHUPS
6X25 SITUPS
2X8 PULL UPS
WEEK #7,8: 6X30 PUSHUPS
6X30 SITUPS
2X10 PULL UPS
WEEK #9: 6X30 PUSHUPS
6X30 SITUPS
3X10 PULL UP 


Perinteiset salitreenit on oikeastaan korjautuneet tällä oman painon voimalla tehtävällä treenillä. Ei kuitenkaan ole ollut yhtään sen vähemmän hien ja irvistysten täytteistä! Ensimmäisen viikon aikana iski epätoivo, pian sen jälkeen kuitenkin se vaihtui iloksi kun kehitys oli hurjaa. Aiemmin taisinkin mainita etten ennen tätä ohjelmaa pystynyt tekemään YHTÄKÄÄN punnerrusta teknisesti oikein (polvet ylhäällä) ja nyt pystyn! Istumaannousut sen sijaan meni hyvin alusta asti hammasta purren, joten vaihtelin viikoittain harjoitteita jotta vatsan lihakset saivat erilaista ärsykettä. Leuanvedoista täytyy todeta etteivät puhtaat ole vielä onnistuneet eli avustetuilla mennään. Näihin olisi "tiputus"suunnitelma tiedossa loppuvuodeksi, siitä kuitenkin lisää myöhemmin... ;)

Project wrap up: Navy SEAL treeni oli tuskainen mutta antoisa kokemus. Tulokset olivat aivan oikeasti hurjia ja palkitsevia. Itse aion jatkaa tätä ohjelmaa hieman soveltaen jatkossakin. Tämähän siis oli ensimmäisen tason treeni, josta voisi toki jatkaa vielä vaativampaan. Jos aika riittää niin varmasti kokeilen! Yllytyshullu mikä yllytyshullu... ;D

Suosittelen kaikille muillekin enemmän tai vähemmän yllytyshulluille! 
Hyvää viikonalkua! 

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Jääkaapissa on hiirenpapanoita...?!

... Ei nyt sentään! Ulkonäkö tässä vain pettää.

Ruokateema tosiaan jatkuu ja tällä kertaa se näyttää tältä:

Kuva
Jos joku haluaa selittää miten tuo hirvitys muodostuu niin olkaapa hyvä, ainakin itselleni toi näyttää pelkältä kirjaimien ja numeroiden mereltä... :D Kuvassa on siis lesitiinin rakenne. Mitään järkevää syytä tuon kuvan lisäämiselle tänne ei ole, se vain vaikutti niin hullun näköiseltä että oli pakko päästä jakamaan se!

Bongasin jo kauan sitten kaupan hyllyiltä soijalesitiinirakeet. Mietin pitkään ostanko vai enkö, mutta asian ratkaisi se kun sisko oli jääkaappiin jättänyt avatun lesitiiniraepurnukan jonkin dieetin päätteeksi (olisikohan kyseessä ollut Fitfarm). Eihän sitä nyt voinut mätänemään jättää tai roskiin heittää joten... Sekoitin sitä jugurtin sekaan hieman epäluuloisena, mutta voihan hitsin vitsi miten kermaisen maun sillä sai aikaan! Kiinnostuneena etsin hieman lisää tietoa kyseisestä aineesta ja haun päätteeksi en enää ihmetellyt mitä ihmettä "ne ihan hiirenpapanoiden" näköiset pienet rakeet tekee jonkin ruokavaliossa.

Ensimmäisenä silmään pomppasi iso paha E-koodi. Tosi paha juttu eikö niin?! Mikään elintarvike-ekspertti en ole, mutta sen verran tiedän etteivät kaikki e-koodit ole pahasta ja osaa esiintyy siis ihan luonnostaan... Soijalesitiiniä käytetään mm. emulgointiaineena eli estämään veden ja rasvan erottumista. Esimerkiksi suklaan valmistuksessa.

Lesitiini on elimistön solujen välttämätön rakennusosa (fosfolipidi). Soijasta saatava lesitiini lienee eniten käytetty (helppo, halpa), lesitiiniä löytyy myös mm. munan keltuaisesta, maksasta ja kasveista.
Lesitiini vaikutuksia ovat mm:
- Vahvistaa maksaa (tärkeä myrkytystapauksissa)
- Alentaa kolesterolia
- Parantaa muistia ja lihastoimintaa
- Tehostaa rasva-aineenvaihduntaa

Eipä siis ihme että nuo rakeet löytyvät niin monesta dieettiruokavalioista ja myös urheilijoiden listalta! Pakkotoiston sivuilla oli monia keskusteluja soijalesitiinin käytöstä ja tuloksista. Joissakin kommenteissa sanottiin sen vähentävän ruokahalua ja vähentävän rasvaa, toiset sen sijaan mollasivat tuotetta. Kokeilemalla se taitaa kuitenkin selvitä! Voipi siis olla että jatkossa aamiaiseni näyttää tältä:




 Maitorahkaa, mehukeittoa, vehnälesettä ja soijalesitiinirakeita! Näyttää epäilyttävältä mutta hyvää on! :)


Lähde: Ravintoaineopas 
Lähde: Tohtori

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Horror Halloween



Happy Halloween!
Miten on viikonloppu sujunut? Tavallisesti vai naamiaisten merkeissä? :)

Itselläni pari viimeistä päivää oli kulunut töissä juosten (kaupassa siis olen töissä ja voitte kuvitella millainen hulina siellä on ollut), joten olisi ollut ihanaa nukkua pitkään lauantaina... Sen sijaan mun lauantaiaamuni näytti tältä: 


Ei, kyseessä ei ole krapula-aamu... Olin vain päättänyt aloittaa Halloweenin vieton kauhujen kauhulla eli kahden ja puolen tunnin HorrorSpinningillä. Jotta ei mene ohi niin korostetaan: 150 minuuttia täynnä hikeä ja irvistyksiä! Hulluksi moni varmaan haukkuisi (tai kehuisi?!) ja samaa mieltä taidan itsekin olla.

Kun tuon kauhun bongasin salin kalenterista niin varasin sen heti enempiä miettimättä. Joissakin asioissa munkin kohdalla vaan toimii se, että mitä hullumpi idea niin sitä varmemmin oon mukana :D Pariin kertaan ehdinkin jo hieman epäröidä, mutta astellessani salille mieli muuttui täysin. Meidän spinningsalin ikkunat oltiin peitetty ja pimeydessä loisti vain sinne tänne asetetut kynttilät. Lätkäisin mentaalisti itseäni takaraivolle siitä hyvästä, että olin edes kehdannut ajatella peruvani varauksen.

Lisäksi oli mukavaa huomata etten ollut ainoa joka olisi ehkä kaivannut pakkopaitaa, sillä paikalla oli ihan mukavasti porukkaa ;)  Kaksi ohjaajaa vuorotteli tuon "matkan" ajan, joten biisilistalta löytyi jokaisen makuun musiikkia. Mä olin aivan fiiliksissä rokahtavasta setistä, varsinkin kun parin vuoden takaisen rockspinningin biisejä soitettiin. Sitä nostalgian määrää, kylmät väreet oli taattu... <3 Siinä vaiheessa kun Avenged Sevenfoldin Nightmare alkoi soimaan niin olin aivan toisissa sfääreissä!

Älkääkä tän siirapin perusteella luulko, että olisin joku superihminen tai että tuo rykäisy olisi ollut helppoa! Ei niin sinne päinkään! Hikeä pukkasi jo heti ensimmäisestä noususta asti niin paljon etten taida tarvita vähään aikaan mitään detox-kuuria. Alussa vauhtia hidasti hieman väärässä kohdassa kenkää ollut kloksi joka aiheutti erittäin ikävän kivun jalkaan, mutta kun vähän ajan kuluttua jalka turtui niin pystyi jälleen tykittämään täysiä ;D Ohjaajat osasivat pitää koko kahden ja puolen tunnin ajan yllä niin mahtavaa fiilistä ettei hyvä mieli kadonnut kertaakaan. Ei tälläisiä maratoneja jaksaisi joka viikko vetää, mutta näin silloin tällöin kyllä. Spinningsalista astellessani seinästä tukea pitäen olo oli kaikkensa antanut mutta ennen kaikkea onnellinen!

Before kuva! Känny olisi mennyt rikki jos spinun jälkeen olisin yrittänytkin ottaa kuvaa naamastani... :D

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Rapeaa ja maukasta

Kun on kerran tämä viikko aloitettu ruoka-aiheisella postauksella niin jatketaanpas samalla teemalla. Uutta ravintolaesittelyä ei ole luvassa, sillä tekaisin tänään päivälliseni ihan omin pienin kätösin. Eikä opiskelijabudjetilla nyt muutenkaan joka päivä käydä ulkona syömässä.. Yliopisto on muutenkin viime aikoina aiheuttanut mulle sellaista stressiä, että on tullut syötyä vähän mitä sattuu. Ahdistuneena mielihaluille on vaikeaa olla antamatta periksi.

Tänäänkin kävi näin... Tällä kertaa ruokahimoni kohteena oli kuitenkin salaatti! Ajattelin aluksi tehdä itselleni ruuaksi fetasalaattia, mutta kun san tehtäväkseni loihtia annokset myös porukoille niin luovuin fetasta ja heitin hatusta ainekset ja tuloksena oli salaatti jollaista en ole koskaan aiemmin maistanut:



Mitäs tänään olikaan tarjolla? Sekoitus rapeata ja maukasta! Miltäs näyttää?


Paahtopaistisalaatti à la Noora

Jääsalaattia
Kurkkua ja tomaattia
Kippari (savu)sulatejuustoa
Naudan paahtopaistileikettä
Paahdettua sipulia
Salaattikastiketta (itse käytin kreikkalaista kastiketta)

Revi salaatti käsin lautaselle ja aseta päälle pilkotut kurkut ja tomaatit. 
Saksi sulatejuusto ja paahtopaisti haluamasi kokoisiksi palasiksi ja ripottele esteettisesti salaattipedille. Kruunaa annos haluamallasi salaattikastikkeella sekä paahdetulla sipulilla.

Tuo salaatti on melkoisen tuhti ja piti minut kylläisenä ja energisenä cardiospinun aikana ja jopa sen jälkeen. Halutessasi voit toki tehdä salaatista astetta kevyemmän:
- Vaihda salaattikastike oliiviöjyyn & balsamicoon tai tee itse jugurttikastike
- Vaihda juusto vähärasvaiseen versioon

Bon Appétit!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Pikaruokaa aasialaisittain

Olen pienestä lapsesta asti käynyt Forumin alakerrassa syömässä joka vuosi, välillä useammin ja välillä harvemmin. Vaahtosammuttimen kokoisena nappulana tosin suurimmat muistot jäivät mieleen alakerran ihanasta suihkulähteestä (jossa isäni mukaan meinasin aika moneen otteeseen pulahtaa).

Leuka loksahti siis aikalailla polviin asti kun tämän kuun alussa astellessani Forumiin, huomasin ettei suihkulähdettä enää ollut. Niin ja kaikkien ravintoloiden edessä oli vanerit?! Ja koko tila oli uudistunut ihanan vaaleaksi ja ilmavaksi? Mun todellisuudentajuni taitaa tulla välillä harmittavan jälkijunassa, olinhan kuitenkin jo pitkään sivusilmällä lukenut ilmoituksia Forumin uudistumisesta. Olipa kuitenkin virkistävä yllätys!

Lounasaika kun oli niin päätin käydä valitsemassa itselleni ruokapaikan kolmannesta kerroksesta, johon ravintolat ovat siirtyneet. Heti portaista päästyäni huomasin mielenkiintoisen uuden ravintolan Wok Up, joka lupaili tuoretta aasialaista ruokaa. Vatsa kurni jo sen verran etten halunnut pitkään odotella ruoan valmistumista joten päätin marssia sisälle.

Homma toimi hyvin yksinkertaisesti: valitset lisukkeen, raaka-aineen ja kastikkeen. Esimerkiksi itse valitsin nuudelin, härän ja sweet&sour kastikkeen. Lounastarjouksena wokki+ 0,4 dl juoma s-etukortilla on 10 euroa joten eipä ole paha! Tilauksen jälkeen annos tehtiin silmieni edessä ja sain itse laittaa lisukkeita päälle (valkosipulia, maapähkinöitä, sipulirouhetta...).

En millään pysty kuvailemaan ruokaa, se vaan oli niin taivaallista! Nälkäisyys ei tässä tapauksessa korreloi puolueellisesti asiaa vaan kävin myöhemmin hieman vähemmän nälkäisenä syömässä Wok Upissa ja aivan yhtä hyvää ruokaa sain jälleen.

Jos siis Helsingin keskustassa liikutte ja vatsa vaatii lämmintä pikaruokaa, niin tämä paikka on hyvä valinta :)



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mikä ihmeen treeniviikko?

Hehkutin niin viime viikolla, että tämä yliopiston lomaviikko olisi treenintäyteinen. Joka päivä salille aamulla ja illalla. Ja kuinkas sitten kävikään..? Nyrpistelin kotona ja töissä flunssaisena, miltein kaikki treenit oli pakko karsia. Tiistain iltadiskoa ei voinut kuvitellakaan jättävänsä välistä ja onnistuinkin sen himmaillen (yeah right?!) tanssahtelemaan läpi. Onko kohtalontovereita, jotka sairastelee lomallaan? :(


Ihanaisesta Laurasta sain seuraa lauantai-iltana salille. Naureskeltiin, että olisi ollut hyvä sauma saada legendaarisia naamakuvia kun Lauran alakroppa oli bootyworkin jäljiltä arkana ja mulla kun on ollut sellainen kuukauden pituinen tauko salista niin painovoima tuntui aivan liian suurelta. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että Navy treenin hyödyt eivät olleet kokonaan kadonneet! Nimittäin pystyin tekemään negatiivisia leukoja paljon paremmin verrattuna tilanteeseen ennen tuota SEAL hullutuksen alkua (lue: tipuin silloin kuin jauhosäkki tangolta). Olisi tehnyt mieli lähteä heti juoksemaan matolle ja tehdä armeijatreeni perään! :D

Illan kruunasi tottakai jammailu kaksistaan pimeässä salissa diskovalojen loisteessa. Nykyinen BodyJam 66 koreo alkaa olla jo aika täydellisesti ulkomuistissa ja muisteltiinkin innoissaan myös vanhoja sarjoja. Lauran kanssa olen oppinut kuvailemaan omia jammailuja, jotta voi myöhemmin tutkailla missä kohdissa olisi tekniikassa hiomisen varaa! Vielä en ehkä ole oppinut olemaan olematta liian itsekriittinen..

Alla kuitenkin teille videota nykyisen jamin kakkososiosta :)


tiistai 22. lokakuuta 2013

Tämän vuoden pienoiset poikaset

Vieläkään en ole päässyt kunnolla treenaamaan, joten uutta kertomista siltä rintamalta ei valitettavasti ole. Tässä on siis hyvä väli hehkuttaa mun tämän vuoden "pienokaisia"! Tänä vuonna ensimmäistä kertaa moniin vuosiin kokeilin oikein kunnolla kasvattaa kesäkurpitsoita ja kurpitsoita. Tässä tulos torvensoiton kera:

Pientä ja isoa, soikeaa ja pyöreää...

Kesäkurpitsoita tuli enemmän kuin kuvassa ja niitä jakelinkin kaikille halukkaille (aka tuputin kaikille). Taisin tänä vuonna itsekin syödä enemmän kesäkurpitsaa kuin koskaan ennen eläessäni. Kasvatin myös sekä minikurpitsaa että jättikurpitsaa. Koska kasvatin kaikki kurpitsani vain kasvusäkeissä ei tuloksena ollut mitään Muumilaakson jättikurpitsojen vertaisia monstereita, tarpeeksi suuria kuitenkin saadakseen hymyn mun huulille :)

Tämän vuoden painoennätys oli tällä pyörylällä. Painoa siis kahdeksan ja puoli kiloa!

Tästä on hyvä alkaa!

Kuten sanottua kesäkurpitsaa on tullut syötyä pitkin kesää, joten tänään ajattelin kokeilla jotain muuta. Kuitenkin alkaessani kovertamaan minikurpitsaa huomasin ettei kurpitsan lihaa ollut paljoa. En siis jaksanut siitä muuta ottaa talteen kuin siemenet seuraavaa vuotta varten.




Kurpitsa oli kuitenkin sen verran hieno etten sitä raaskinnut heittää pois. Arvatkaa vaan mitä seuraavaksi tapahtui...?! 1, 2, 3 tadaa!

Pihalla komeilee nyt tajuttoman suloinen minikurpitsalyhty <3
 




 

Olen itse aivan täpinöissäni tuosta lyhdystä sillä en ole koskaan itse tuollaista väkertänyt! Nyt odottelen aivan täpinöissäni Halloweenia. Tänä vuonna voisinkin tehdä noista jättikurpitsan poikasista jotain enemmän tai vähemään terveellistä ruokaa (tai molempia!). Vinkkinä muuten niille joilla jo on tai jotka suunnittelevat tekevänsä kurpitsalyhdyn: Älkää jättäkö sitä pakkaseen, silloin tuloksena on aivan liian ennenaikainen kurtistuminen!