Helsinki Coffee Festival

Tulipa pidettya spontaani pieni blogitauko. Viimeisen parin viikon aikana on tullut oltua viisi päivää viikosta duunissa ja lisäksi valmistauduin samalla monen sadan sivun kirjatenttiin. Siinä se vapaa-aika menikin suurimmaksi osaksi säännöllisen epäsäännöllisen treenin lisäksi. Eilen vihdoin sain suoritettua tentin alta pois (jep, valtiotieteellisen tentit ovat lauantaina).


Tentin jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa tutustumaan Kaapelitehtaan tarjontaan Helsingissä, kiitos Paulig Instituutin! Osallistuin heidän kisaansa vähän aikaa sitten heidän Instagramsivuillaan (@PauligInstitute) ja alkuviikosta sain tietää voittaneeni kaksi lippua Helsinki Coffee Festivaaleille!

Helsinki Coffee Festival on Kaapelitehtaalla järjestettävä tapahtuma kahvinystäville sekä -ammattilaisille. Tapahtumassa pääsee maistelemaan eri kahveja, tutustumaan erilaisiin koneisiin ja opettelemaan erilaisia asioita kahviin liittyen kahvin valmistuksesta koneiden putsaamiseen. Hieman erilainen, mutta mielenkiintoinen tapa palkita itsensä tentin suorittamisen jälkeen.

Vaikka en itseäni aivan vannoutuneeksi kahvin ihailijaksi tunnusta -ellei täysautomaattisen espressokeittimen omistaminen mua sellaiseksi leimaa- niin ainakin kahvin ystäväksi kuitenkin. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi festivaaleilla hujahti pari tuntia tuosta vain. Maisteltiin ystäväni kanssa syntisen paljon erilaisia kahveja, seurattiin kahvin SM-kisoja ja kuunneltiin samalla myös ammatinyrkkeilijä Eva Wahlströmin haastattelua hänen kahvinjuonnistaan. Haastattelusta jäi mieleen seuraavat asiat: Kahdeksan kuppia on Evallekin liikaa kahvia päivässä, suodatinpaperi tulee huuhdella ennen porojen laittamista (tai tulee tappelu puolison kanssa) ja kookosöljyä kahviin pitää saada aina. Oli ihan mielenkiintoista kuunnella urheilijan terveestä suhtautuminen kahviin (sidenote: kahdeksan kupin päivämäärästä on vähennetty hurjasti).

Tulipa samalla huomattua kuinka kaulassa kiikkuva järjestelmäkamera olisi ollut paljon kätevämpi laite kuin kännykän kamera. Suurin osa ajasta tuli alueella käveltyä kuppi kädessä, joten kuvasaalis eri kahviständeistä jäi olemattomaksi. Muutenkin paikka oli melkoisen täynnä väkeä, joten hyviä kuvia oli aika vaikea saada. Ja alla olevasta kuvasta huomaa kuinka se mun keskittyminen herpaantui kahvista myös muihinkin asioihin, kuten paikan sisustukseen...

Eilinen parituntinen kahvin maailmassa oli kaiken kaikkiaan antoisa ja mielenkiintoinen, varsinkin kun tuo oli ensimmäinen kahviin liittyvä tapahtuma johon olen osallistunut. Ilman Instagramia olisi mennyt varmasti koko tapahtuma multa ohitse. Enkä olisi päässyt maistamaan elämäni ensimmäisiä churroja suklaisen kaakaon kera. Enkä olisi päätynyt ostamaan ihania uusia tuttavuuksia Dallmayrsilta. Kolmea eri kahvipapua. Ihan vain siksi etten osannut millään päättää kolmen eri papupussin kesken. Not ashamed and not afraid to say it! Koska mun mielestäni heidän kahvinsa oli ehdottomasti festivaalien parasta.

Suklaasydämiä

Reilun vuoden olen miettinyt jos kokeilisin jossain vaiheessa raakasuklaan valmistusta, jostain syystä se aina kuitenkin jäi kokeilematta. Tänä vuonna muutamasta tutusta blogista luinkin raakasuklaan valmistuksesta ja sain kunnon kipinän hommaan. Pakon toisin sanoen, sillä lupasin Annalle tekeväni raakasuklaata tämän vuoden loppuun mennessä. Tänään -vuoden toiseksi viimeisenä- oli hyvä toteuttaa tämä lupaus ;)

Olin aina jotenkin ajatellut raakasuklaan valmistuksen olevan jotenkin vaikeata tai aikaavievää. Tietoa etsiessäni tajusin että kunhan aineet ovat vain keittiön kaapissa, syntyy raakasuklaata nopeammin kuin ajaisin autolla kauppaan hakemaan suklaalevyä! Raa'an suklaan ideanahan on ettei aineksia kuumenneta yli 45 astetta kuumemmaksi, jolloin mm. raakakaakaojauheen kaikki hyvät aineet (esimerkiksi antioksidantit) eivät katoa. Aineet sekaisin ja valmista on. Eikä aineksia raakasuklaaseen paljoa tarvita, sillä perusohje kuuluu seuraavasti:

1 dl kaakaovoita

½ dl kookosöljyä

½ dl raakakaakaojauhetta

lisäksi:

makeutus mielen mukaan (kookospalmusokeria, hunajaa tai steviaa)

lisä"härpäkkeitä" (gojimarjoja, pähkinöitä)

Raakasuklaan valmistuksen aloitin ihan sellaisella mulle perusasialla, muille ehkä hieman valinnaisella: oli aivan pakko maistaa muutamaa kaakaovoin palasta. Uteliaana tää oli aivan pakko tehdä! Ja kaakaoltahan se maistui, vaikka olikin vaaleata...

Itse asiaan sitten. Keitin vedenkeittimellä päälle puolisen litraa vettä, jonka kaadoin pieneen kattilaan. Kattilaan asetin metallisen kuuden desin mitan, johon olin mitannut valmiiksi kaakaovoin ja kookosöljyn. Ei kauaa tarvinnut sekoitella seosta kun rasvat olivat jo sulaneet. Tämän voi toki hoitaa liedellä vesihauteessa tai mikrossa, mutta kukin tyylillään.

Tämän jälkeen sekoitin joukkoon raakakaakaojauheen ja makeutukseksi laitoin ruokalusikallisen kookospalmusokeria. Koska tein ensimmäisen satsin raakasuklaata niin tämä meni hieman arviolta. Kuivat aineet ja rasva sekoittuivat nätisti keskenään, tuloksena juoksevaa suklaata. Alla olevasta kuvasta näkyy kuinka ihanasti mitassa alkoi näkyä suklaan väriä vaikken ollut vielä sekoittannutkaan aineksia keskenään yhtään.

Ruokalusikalla kaadoin suklaamassaa silikonimuotteihin. Halusin hieman tehdä kokeiluja, joten kun olin miltein puolet suklaasta laittanut muotteihin lisäsin mukaan puoli ruokalusikkaa kookospalmusokeria ja ripauksen aitoa vaniljajauhetta. Sainpa samalla kokeiltua miten tuo sokerin määrä vaikuttaa suklaan makeuteen.

Sydänmuotin täytettyäni suklaata oli vielä jäljellä, joten tein kolmannen version suklaasta: laitoin sekaan piparinmurusia. Koska joulukuusi heitetään vasta loppiaisena ulos, ei joulu vielä ole ohi. Ja koska leivoin niin ison satsin pipareita jouluna etten vieläkään ole pystynyt kaikkia syömään. Ja vielä koska keittiöstä ei löytynyt sitten yhtään kokonaista pähkinää juuri silloin kun olisin niitä kaivannut!

Siirsin suklaat jähmettymään pakastimeen puoleksi tunniksi heti kun sain suklaamassan muotteihin. Näin siis koska massan lämpötila ei ole suuri, maksimissaan kun se saa tosiaan olla sen 45 astetta tai suklaa ei ole enää raakaa. Puolen tunnin jälkeen siirsin suklaan muoteista rasioihin ja laitoin ne maistatuserää lukuunottamatta jääkaappiin. Näin helposti valmistuu siis täysin lisäaineeton, maidoton, gluteeniton, vegaaninen ja mahdollisesti sokeriton herkku.

Entä maku? Muutaman suklaakonvehtirasian jouluna tuhonneena raakasuklaa oli ehkä pieni shokki sokerihuuruiselle. Eihän se makeaa ollut -eikä olisi kuulunutkaan- mutta hyvää se silti oli! Oli todella vaikea vastustaa kiusausta ja olla syömättä kaikkia suklaita yhdeltä seisomalta. Lisäksi suklaa suli aivan vallattoman ihanasti suussa, aivan eri tavalla kuin kaupasta ostettu. 

Ja onhan se niin, että rakkaudella (itse)tehty herkku maistuu aina parhaimmalta. 

Saahan sitä viikollakin herkutella (+Starbucks vinkki!)

Tein tuossa muutama viikko sitten päätöksen, että nyt vihdoin ja viimein alan säännöstellä herkkujen syömistä. Nuo pirulliset sokeriset, rasvaiset ja muutenkin epäterveelliset napostelut on tulleet liiankin arkipäiväiseksi mun ruokavaliooni. En siis ole kaksin käsin ahtanut joka päivä herkkuja suuhuni, vaan pitkin päivää on tullut napsittua jotain pientä. Ehkä keksin tai rivin suklaata tai sitten jääkaapista löytyneen leivoksen... Ehkä pari keksiä päivässä ei tunnu mitenkään hurjalta, mutta jos tän ottaa jokapäiväiseksi osaksi ruokavaliota niin se tekee aika monta keksiä viikossa. Saati sitten kuukaudessa tai vuodessa... Auts.

Totaalikieltäytyjäksi musta ei olisi kuin ehkä pakon edessä terveydellisistä syistä. Mun pääkoppani ei halua hyväksyä elämää ilman herkkunautintoja. Koska tykkään noudattaa aikatauluja olen päätynyt eräänlaiseen 5:2 "herkkulakkoon". Arkipäivinä kaikki karkit, sipsit, limut yms. jää ruokavaliosta, viikonloppuna saa niitä saa syödä jos tekee mieli. Ei sen koko viikon edestä tietenkään vaan järkevissä määrin.

Loppuviikosta ei tee enää vaikeaa ollenkaan pysyä irti herkuista. Maanantai ja tiistai taas on juuri sellaisia, että mä haluaisin syödä jotain hyvää. Jotain hyvää aamulatten kanssa tai tenttikirjan lukemisen lomassa... Enkä välttämättä osaa edes sanoa mitä. Mä vaan haluan sitä jotain naposteltavaa. Huomaa nopeasti, että tavasta tässä on kyse eikä tarpeesta. Jätin nyt viikonlopulta tahallani auki tenttikirjan viereen pussinpohjat karkkia pieneksi testiksi. Oon aika tyytyväinen etten ole napsinut sieltä yhtään karkkia nyt eilen tai tänäänkään!

Vaikka kaloripitoiset herkut onkin pannassa arkipäivinä, ei se todellakaan tarkoita etteikö voisi herkutella terveellisesti. Tänään väsäsin itselleni jälkiruuaksi paistettua banaania rahkajugurtin kera. Annos valmistui muutamassa minuutissa ja sammutti makeudellaan loppupäiväksi makeanhimon! Ohje tähän menee näin:

Laita kookosöljyä pannulle sulamaan. Vatkaa sillä aikaa rahka tai rahkajugurtti hieman notkeammaksi ja kaada lautaselle. Kun kookosöljy on kuuma, viipaloi pannulle kokonainen banaani (vähennä lämpöä etteivät banaanit pala!). Itse käytin ruskeatäpläistä banaania, siksi hieman muusimainen olemus. Ripottele haluamasi määrä kookospalmusokeria banaanien päälle ja sekoittele hetki pannulla, jotta sokeri karamellisoi banaanit. Aseta lautasella rahkan viereen ja nauti heti!

Tähän loppuun on aivan pakko kertoa pienenä vinkkinä tämä: Tämän viikon ajan valikoiduissa Starbuckseissa (esim. Helsingissä Stockan vieressä) ostaessasi Christmas Blend pussin, saat ilmaiseksi kaupan päälle tall-kokoisen kahvin! Mmm...

PS. Gingerbread latte is to die for!

Banaanilettu 2.0

Mun mielestä banaanilettu on ehkä paras lounas ikinä. Se maistuu mihin vuodenaikaan tahansa, ja itseasiassa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jos haluaa hieman täyttävämpää lettua niin olen lisännyt mukaan kaurahiutaleita tai kaurajauhoa. Sellaisenaan syön sitä harvoin, tällä hetkellä lempilisukkeeni ovat Bonnen soseet. Niissä kun ei ole mitään muuta kuin itse hedelmää tai marjaa, voi niitä lorauttaa oikein kunnolla ruokansa sekaan.

Pitkään olen miettinyt miten saisin letuista vielä proteiinirikkaampia. Proteiinijauheita kun en pitkään aikaan ole halunnut käyttää, ne kun eivät maistu mulle letunkaan muodossa. Mikäs avuksi? Maitorahka tietenkin!  Kun tämän keksin niin luulisi olevan helppoa toteuttaa projekti loppuun. Mutta kun on tottunut ostamaan aina Valion pehmeää rahkaa niin sitä tulee aina automaattisesti ostettua kun ostoslistalla lukee maitorahkaa. Kauppaan astellessani saatan vielä muistaa että "osta nyt sitä tavallista maitorahkaa" (ja lappuunhan tätä ei tarvitse kirjoittaa koska kyllähän tuollaisen muistaa), mutta kotiin olen aina tuonut pehmeätä maitorahkaa. Itsepäisenä kokeilin kerran siitä tehdä banaanilettuja, lopputuloksena oli jotain kokkelia muistuttavaa...

Tänään vihdoin kokeilin banaanilettuja tavallisella maitorahkalla. Banaanin sekaan surautin blenderissä kaksi kananmunaa, puolet maitorahkasta ja hieman kaurahiutaleita. Kookosöljyllä lettuja paistaessani huomasin, että mukaan olisi ehkä voinut lisätä kolmannenkin kananmunan sitomaan taikinaa. Tai sitten olla kärsivällisempi ja paistaa taikina kolmena tai jopa neljänä lettuna kahden sijaan.

Maussa ei sen sijaan ollut mitään moittimista. Aivan yhtä hyvää se oli tälläisenäänkin! Joku päivä aion kokeilla tehdä uunissa banaanipannukakkua tämän tyylisellä reseptillä. Can't wait! Ostoslistaan tulee tosin kirjoittaa 'tavallinen maitorahka', etten kokeile tuota ideaa vasta ensi vuoden puolella...

Kookosöljystä

Kookosöljy. 

Sitä voi käyttää niin ruoanlaittoon, leivontaan, hiuksiin, iholle... Mahdollisuuksia tuntuu olevan loputtomasti. Pitihän sitä sitten itsekin sortua ostamaan itselleen tuota ihmeainetta. Jotenkin olen yleensä vierastanut kookoksen makua ruuissa, mutta kun muutaman kerran paistoin banaanilettuja kookosöljytilkassa, aloin itse asiassa pitämään mausta. Kesällä sitten kokeilin kookosöljyä aurinkovoiteena kun en pitkää aikaa auringossa viettänyt (ihollani on taipumus palaa helpommin kuin ruskettua ilman asianmukaisia varustuksia). Se todellakin suojasi, eikä ihoni punoittanut auringonoton jälkeen. Lisäksi sain oikein silkkisen pehmeän ihon!

Mitä kookosöljypurnukka ja lattekuppini tekevät pöydällä vierekkäin sitten? Kookosöljyn sanotaan antavan koostumuksensa takia lisää energia, auttavan vastustuskykyä ja nopeuttavan aineenvaihduntaa. Toisin sanoen tämä on hyvää rasvaa, joka ei lihota vaan auttaa rasvanpoltossa. Heinäkuun alussa aamiaisella lattekuppiini sujahtikin ensimmäisen kerran hieman kookosöljyä sekaan. Kaikkeahan kannattaa kokeilla.

En tehnyt tätä täysin oikeaoppisesti - kahvi kun pitäisi kaataa kuumana tehosekoittimeen - vaan lusikan kanssa sekoittelin öljyn kuuman kahvin sekaan. Tuloksena oli kermaisen tuntuinen ja hivenen makea latte. Ei paha varsinkaan kun en käytä sokeria latten seassa ollenkaan. Ehkäpä joku päivä uskallan viimein kokeilla pelkkää espressoa kookosöljyn avulla.

Tästä lähtee rasvan palaminen hurjaan kasvuun!

(huomatkaa lauseen ironinen luonne)

Lähteet:

Kookosravinto.fi

Coconut Mama