Wuosisatamarkkinat

Viikonloppu hujahti kokonaan töissä jälleen kerran. Perjantaina iltavuorolla alkanut työputki päättyy tänään iltavuoroon. Vielä jaksaa painaa täysillä duunia kunnes yliopiston opinnot jälleen alkavat. Välillä viikonloppuiset iltavuorot hieman harmittavat kun tuntuu menevän koko päivä ohi odotellessa työvuoron alkua, mutta viime viikonloppu oli erilainen sillä meidän paikkakunnalla järjestettiin lauantaina jo perinteeksi muodostuneet Wuosisatamarkkinat. Menin vasta yhteen töihin, joten ehdin nauttia markkinahumusta aikaisin aamusta. Jälleen kerran hyvä sää suosi markkinoitamme!

Wuosisatamarkkinat ovat aivan nimensä mukaiset. Suurin osa kojuista on Wanhan ajan tyylisiä myyden mm. takorautaisia kynttilänjalkoja ja kauniita lasitöitä. Myyjätkin ovat panostaneet vaatetukseensa oikein kunnolla. Kaikista ihaninta minusta Wuosisatamarkkinoilla on juurikin tuo menneen ajan tunnelma. Tänäkin vuonna menin kiertelemään alueen kojuja heti aamusta, ennen suurinta ruuhkaa. Vaikka kuinka pikaiseen yritti kierroksen tehdä niin aikaa vierähti silti miltein kaksi tuntia.

Samalla itselleni käsityöihmisenä heräsi hirveä innostus kokeilla mitä erilaisempia käsitöitä. Mietin josko pitäisi aloittaa keramiikka tai hopeatyöt uudestaan tai kokeilla jotain itselleni entuudestaan ihan uutta kuten oksista koristeiden tekoa. Sisäinen lapsi pääsi irti varsinkin siinä vaiheessa kun pääsin silittelemään erääseen pihapiriin tuotuja lampaita ja kaneja...

Hunaja oli ainoastaan ostoslistallani lähtiessäni kiertämään aluetta. Viime vuonna ostin äitini kanssa eräältä oman paikkakunnan myyjältä muutaman purkin hunajaa ja nyt päätettiin ostaa samanlainen satsi ensi vuotta varten. Mukaan tarttui lisäksi mm. valkosipulia, tämäkin myös oman paikkakunnan viljelijältä. Mieluusti käytän hieman enemmän rahaa tuotteeseen jos samalla saan tuettua lähialueen tuottajia!

Oli mukava huomata kuinka paljon tänä vuonna oltiin enemmän panostettu ruokapuoleen. Ruokakojuja oli huomattavasti enemmän eri puolilla markkinoita viime vuotiseen verrattuna. Kiersin tarkkaan ruokakojut, mutta päädyin silti viime vuonna ihastumaani annokseen eli paistettuihin muikkuihin valkosipulikastikkeella. Ensi vuotta odotellessa! :)

Onko teidän paikkakunnallanne markkinoita joilla tykkäätte käydä?

Insta heinäkuu

Heinäkuun Instagram kuvien aika! Näin hieman myöhässä mutta parempi se kuin ei milloinkaan. Luulisi kesällä olevan enemmän aikaa oleilla koneella kun ei ole kouluhommia mutta taitaapi olla toisinpäin... ;)

Seuraattehan mua Instassa nimimerkillä turunennoora? 

Kommentoikaa alas omia Instanimimerkkejänne niin alan seuraamaan myös teitä! :)

Heinäkuun ihanat ilmat hellivät pyöräilijää!

Pyöräilin yhden kerran kaatosateessa. Se riitti... Pilvisinä päivinä kävin jatkossa lenkeillä jos mieli teki päästä ulkoilmaan. Heinäkuu oli oikein cardiopainotteinen kuukausi. Jumpissa ja ulkona tuli liikuttua, mutta en tainnut kertaakaan puntin puolella käydä. Vaihtelu virkistää vai miten se meni?

Perheen kanssa piti käydä Stadin keskustassa ihan vain sen takia että päästiin Stockmannille kahvilla käymään. Maukkaan näköinen sunnuntaiaamiainen eikö vain?

Makea brunssi omalla terassilla. Vielä pääsee nauttimaan suomalaisista tuoreista mansikoista!

Doodles.

Metsiä on tullut koluttua oikein kunnolla etenkin mustikoita etsiessä. Nyt on pakastimet täynnä herkkua syksyä ja talvea varten.

Tuntuu aivan utopistiselta ajatella, että nyt on jo elokuu! Mihin ihmeeseen kesäkuu ja heinäkuu oikein menivät? Kaikki jotka haluavat kelata kesän alkuun sanokaa hep!

Sienessä

Näin sateisena päivänä on kiva istuskella kotona ja kirjoitella viime viikonlopun aurinkoisesta sieniretkestä. Lähdin aikaisin launtaiaamuna Porvoon kautta Kouvolan metsiin viettämään laatuaikaa enoni kanssa. Äitini jäädessä keräämään mustikoita auton läheisyyteen minä ja enoni pyyhällettiin monta tuntia pitkin maita ja mantuja kantarelleja etsien. Tuli tehtyä samalla mäkitreeni, porrastreeni, HIIT ja ties mitä muuta aineenvaihdunnan liikkeelle saavaa treeniä. Arvatkaa vain kaksi kertaa jaksoinko mennä samana päivänä enää salille.

Eno kun on tottunut kävelemään metsissä vuosien saatossa sienien ja mustikoiden perässä niin hän paineli menemään oikein kunnolla. Vaikka viime vuosina olen tykästynyt mustikoiden keräämiseen, mulla oli silti aivan täysi työ pysyä perässä kun piti samalla katsoa sekä mihin astui että mistä löytyy kantarellin väristä keltaista kaikkien kuivuneiden lehtien seasta.

Kun oikean sävyistä keltaista sai näkökenttäänsä niin yleensä lykästi kunnolla ja löytyi kunnon kasa kantarelleja. Metsät olivat täynnä myös muita sieniä esim. suolasieniksi kelpaavia rouskuja. Niihin en ole (vielä) tutustunut, sinne jäivät odottamaan seuraavaa poimijaansa.

Hiki valui noroina selkää pitkin heti ensimmäisestä hetkestä asti, varsinkin kun paineli ylämäkeen ylempänä olevan kuvan paljaaksi hakatussa mäessä. Eno harmittelikin moneen kertaan kuinka juuri parhaat kantarellipaikat oli tänä vuonna menty hakkaamaan paljaaksi. Aina ei voi voittaa... Jossain vaiheessa tuumin kuinka olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan toinen ämpäri mustikoita varten, sillä niitä oli vähän väliä maasto sinisenään. Ja kuinka isoja jotkin niistä olivatkaan, melkein pensasmustikoiden kokoisia. Mutta paljon paremman makuisia! Toisaalta mun ja enoni metsäseikkailun pointtina oli kanterellien keruu. Mustikat toimivat oikein hyvänä eväänä, joita poimin suuhuni pitkin matkaa silmien hakiessa maastosta sieniä.

Vaikka osa kantarellipaikoista oli hakattu paljaaksi ei reissu ollut turha. Oli aika voittajafiilis lähteä kotiin neljän ja puolen kantarellikilon kera! Nyt ne odottavat pakasteessa syksyä ja talvea. Oikein vesi herahtaa kielelle kun ajattelee mitä kaikkea niistä keksiikään tehdä... :)

Keräättekö tekin metsän antimia vai ostatteko ne pakasteesta suosiolla?

Pyöräilyn pauloissa

Viikko hujahti jälleen ihan tuosta vain eikä tänne blogin puolelle tullut eksyttyä. Oikeastaan en paljon ole koneella edes pyörinyt, sillä olen nyt intoutunut miltein joka päivä pyöräilemään. Jo heti aamusta asti on kutina päästä ennen tai jälkeen töiden edes pienelle lenkille Suomen kesäiseen ulkoilmaan. Jopa siihen sateiseen mikä ei ole yhtään mun tapaistani!

Pyöräillyt olen miltein joka kesä, mutta jotenkin tänä kesänä olen saanut luotua siitä itselleni treenin lisäksi meditaatiohetken. Kuulokkeet korville, kypärä päähän ja viilettämään 10, 15 tai 20 kilometrin pituiselle lenkille. Kaikki ajatukset katoavat kun keskittyy polkemiseen ja hyvään musiikkiin. Salilla käynnin sijaan olen viime viikonkin aikana mieluummin käynyt pyöräilemässä, muutamaan kertaan olen vielä innostunut pyöräilemään salille ja takaisin treeneihin.

Oletteko te löytäneet pyöräilyn ilon? :)

Provinssi 2016

Provinssi 30.6.-2.7. oli tämän kesän ehdoton kohokohta mulle, sillä se oli mun tämän kesän lomamatkani. Omanlaisensa elämysmatka. Liput oltiin ostettu hyvän ystävän kanssa jo alkuvuodesta ja olinkin ehtinyt jo pitkään fiilistellä Provinssia. Alkuvuodesta festarit tuntuivat todella kaukaisilta, mutta aika hujahtikin ihan huomaamatta. En ehtinyt edes alkaa jännittää kuin vasta muutamaa päivää ennen festareita. Mitä kaikkea otan mukaan? Mikä sää on? Miten nukun teltassa keskiviikosta sunnuntaihin kun en ole koskaan aikaisemmin niin nukkunut?

Suunnattiin tosiaan Seinäjoelle jo keskiviikkoiltana. Monen tunnin automatka hujahti jutellessa ja musiikkia kuunnellessa. Oli ihan hyvä idea lähteä jo tosiaan tuona päivänä, sillä saatiin vapaasti valita telttapaikat miltei tyhjältä leirintäalueelta. Seuraavien päivien aikana loppuunmyyty leirintäalue oli kuin miinakenttä täynnä telttoja pystyssä pitäviä naruja, joita olikin mielenkiintoista väistellä jos yritti kävellä muilla kuin merkityillä kulkuväylillä. Ensimmäisenä yönä tuli jo huomattua, että alue tosiaan on elossa 24/7 eli korvatulpat olisivat olleet todella hyvä ottaa mukaan kotoa! Vaikka nekin korvissa kuuntelin seuraavina öinä mm. Pelle Hermannin tunnarin soimista minuuttien ajan.


Provinssi oli todellakin panostanut niin leirintäalueen kuin itse festivaalialueen ohjelmaan ruuasta aktiviteetteihin. Jo matkalla alueelle tuli Provinssin nettisivuja selaillessa suunniteltua mitä kaikkea tulisi syötyä ja kokeiltua. Kuten arvata saattaa suunnitelmat menivät spontaanisti aivan uusiksi. Ruokarytmit olivat mitä olivat (esimerkiksi viimeisen festaripäivän vedin hodaripäivällisen voimin), nukkumaan mentiin kun viitsittiin ja välillä piilouduttiin telttaan pakoon Suomen kesän tarjoamia hervottomia sadekuuroja. Vaikka tykkään mennä matkoilla suunnitelman mukaan oli kuitenkin viiden päivän suunnittelematon festarointi mukavaa. Ihan jo senkin puolesta, että muutaman kerran käytiin kokeilemassa Provinssin leirintäalueella jo perinteeksi muodostunutta Silent Discoa jossa musiikkia kuunnellaan kuulokkeiden kautta.

Kuvasaldo jäi matkalla pieneksi, oikeastaan vain keikoilla otin muutaman kuvan. Niilläkin kamera pysyi suurimmaksi osaksi suljettuna, sillä mun tavoitteena oli keskittyä itse hetkeen. Vaikka kuinka kuvittelisi katsovansa keikkakuvia myöhemmin niin eipä niitä koskaan oikeastaan tule selailtua. Sateisesta säästä huolimatta päästiin katsomaan juuri niitä keikkoja joita haluttiinkin. Five Finger Death Punch, Nightwish, Antti Tuisku, Cheek, House of Pain, Juha Tapio, RAMMSTEIN...

Kaiken kaikkiaan Provinssi telttailun kera oli aivan mieletön elämys. Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, sai irtioton arjesta ja tuli vietettyä ikimuistoinen kesäloma. Ystävän kanssa tultiin kuitenkin siihen tulokseen sunnuntaisellakotimatkalla, että onneksi tää on kerran kesässä. Kolmen päivän festarien ja neljä telttayön jälkeen oltiin aivan rikki... Mutta ehkäpä silti otetaan ensi vuonna uudestaan. Ehkä.

Aivan viimeisenä ja erillisenä mun on kuitenkin pakko kertoa Provinssin kaikista odotetuin osuus: Rammsteinin keikka! Monta vuotta olen ollut kyseisen saksalaisbändin fani ja nyt vihdoin & viimein näin heidät livenä. Ei löydy sanoja kuvailemaan sitä fiilistä kun puolentoista metrin päässä lavan edessä olevasta aidasta sain seurata mun all time favorite bändin keikkaa liekkien porottaessa. Mahtavin. Keikka. Ikinä. Enempää en halua enkä todellakaan edes pystyisi heidän keikastaan sanomaan.

<3

Insta kesäkuu

Elossa ollaan! Hieman väsynyt olo on edelleen, mutta elossa. Provinssi 2016 on koettu ja mahtavaksi todettu. Vieläkin on hieman prosessointi kesken festarien suhteen (aka täysin vastakkaisesta vuorokausirytmistä toipuminen kesken kun heti maanantaina alkoi kuuden päivän työputki), joten ajattelin tähän väliin laittaa muutamia kuvia kesäkuun Instagramistani. Mut löytää sieltä nimimerkillä turunennoora :)

Ei kuukautta ilman kuvia koirista... <3 

Ilahdutin itseäni ruusuilla ihan vain koska halusin ja voin. Pienetkin teot tuo sisältöä elämään - ja ennen kaikkea hymyn huulille :)

 "Missä oon ollut kun oot saanut tuon rusketuksen?" En etelän matkalla ainakaan. Hyvän ystävän kanssa on tullut jäätyä suusta kiinni monesti yhden lasillisen ajaksi johtaen tuntien keskusteluihin aurinkoisella terassilla. Siitä ne rusketusrajat.

Joskus myös sitä aurinkoa on tullut palvottua ihan omalla pihallaankin. 100% nautiskellen.

Kohti Provinssia kävi matka keskiviikkona. Perhosia vatsassa, hymy huulilla ja auto täynnä hyvää seuraa.

Leirielämää silloin kun ei Suomen kesä näyttänyt sateisempaa puoltaan.

Tässä insta kesäkuun osalta (oliko se oikeasti tuossa?). 

Provinssifiilistelyä tulossa hieman myöhemmin tällä viikolla :)

Provinssi!

On kuulkaas pienoinen kuumotus päällä! Äsken kävin pikaisella kymmenen kilometrin pyörälenkillä ja nyt pakkailen viimeisiä kamoja laukkuihin. Kohta matka käy hyvän ystäväni kanssa kohti Seinäjoen Provinssi festaria! Kuinka moni teistä on tulossa Provinssiin?

Pitkään aikaan en ole festareilla käynyt, joten loppuviikosta on tulossa varmasti ikimuistoinen. Ollaan siis paikalla kaikki kolme festaripäivää ja mikä mielenkiintoisinta: Majoitutaan teltassa. Eli jos kaatosade (tai sade yleensä) pysyisit kaukana?

Blogi jää siis hieman vähemmälle huomiolle tällä viikolla. Snäppäilen kuitenkin paikan päällä nimimerkillä turunennoora :)

Ramdom facts about me

Päätin pitkästä aikaa toteuttaa postauksen, jossa on muutamia erilaisia faktoja minusta. Osasitteko arvata nämä minusta? Kuinka moni tuli teille yllätyksenä? Kommenttikenttä on vapaa myös omille faktoillenne! :)

Pienenä haaveammattini oli arkeologi tai astronautti.

Mitä pikkutarkempi työ, sitä enemmän nautin siitä.

Askartelu ja käsitöiden tekeminen onkin siis mieleeni. 

Joulu ei ole joulu ellen ole saanut askarrella kaikille ystäville ja sukulaisille joulukortteja!

Opin juomaan kahvia vasta muutama vuosi sitten. Vieläkään en osaa tosin juoda kahvia mustana.

Haluaisin matkata ympäri maailmaa jossain vaiheessa elämääni.

R-a-k-a-s-t-a-n BodyShopin tuotteita yli kaiken. 

Heidän liikkeistään on miltein mahdotonta lähteä ulos ilman ostoksia!

 

Rammstein on jo monia vuosia ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan lempibändini.

Provinssissa vihdoin näen heidät livenä!

Kävin käsityöpainotteisen lukion. 

Minulla on sangen outo korkeanpaikankammo. Ihan hirvittää hypätä kolmesta metristä uima-altaaseen (saati sitten viidestä tai kymmenestä!), mutta haluaisin joskus kokeilla laskuvarjohyppyä lentokoneesta.

En voi sietää kaalilaatikkoa.

Keräilen Muumi astioita.

Uusimpana kokoelmassani on Muumien esi-isä muki, kulho ja lautanen.

 

Taru Sormusten Herrasta on lempparileffani. Ja eniten katsomani, lopetin laskemisen kun olin nähnyt koko trilogian 30 kertaa alusta loppuun.

Minulla on yksi tatuointi käsivarressani ja yksi lävistys kielessäni.

Pidän huoneeni muuten tiptop kunnossa ja pölyttömänä, mutta sängyn petaamista inhoan. Päiväpeitto saattaa olla siististi viikattuna tuolilla helposti viikon kerrallaan petivaatteiden ollessa sängyssä sellaisena illalla kuin mihin olen ne aamulla herätessäni jättänyt.

Kylmä Battery on juoma, joka saa sukat pyörimään jaloissa.

Kunhan se on pakastinkylmää ja sitä juo vain max yhden tölkin viikossa.

Sokeriton Battery EI ole Batterya muuten...

Kesä on lempivuodenaikani. Ja ilman irtojäätelöä ei ole kesää.

En kuitenkaan osaa valita yhtä jäätelölajia yli muiden.

 

Toukokuun Instagram

Kesäkuu on alkanut ja mä olen palannut töihin! Nyt on hyvä aika muistella muutamien instakuvien avulla toukokuuta. Seuraa mua Instagramissa: @turunennoora

Suurin osa toukokuusta kului lukuvuoden viimeisen kurssin kirjallisuuden parissa. Espresso Housessa tuli samalla vietettyä syntisen paljon aikaa - ja kahvia.

 

Tarmokkaana opiskelijana kirjat olivat seurana myös aurinkoa ottaessa...

Omat karvapallerot Tico & Omar <3

 Siivoskellessa laatikoita tuli vastaan erinäisiä aarteita. Kuinka moni tunnistaa nämä?

 Kevään vikaa tenttiä juhlittiin tyylikkäästi lasillisella Esplanadin Strindbergillä.

Tänä vuonna pihan omenapuut olivat aivan valkoisenaan kukinnoista. Jospa syksyllä saisi tehtyä oikein ison satsin omenahilloa!

 Viimeisen kuvan kautta toivottelen teille lukijoilleni oikein ihanaa alkavaa kesää. Muistakaa nauttia auringosta oikein kunnolla! :)

Täydellinen rusketus

Suomalaisen herkän ihon tapaan mulla on ollut usein ongelmana, että ihoni kärähtää suhteellisen helposti enkä rusketu kunnolla. Kokeilin muutamia vuosia sitten aurinkokapseleita, mutta en jotenkin koskaan innostunut niistä kunnolla. Etenkin kun rusketuksen hinta tuli aika suureksi tällä tavalla, se ei ollut vain mun juttuni. En tajua kuinka vasta viime vuonna mulle välähti kokeilla toista paljon maukkaampaa tapaa auttaa brunan muodostumista...

Hedelmiä ja vihanneksia. Kiitos muutamia viikkoja ennen Kyproksen matkaa päivittäin nauttimani porkkana-appelsiinimehun sain elämäni parhaimman näköisen rusketuksen, ei mitään oranssia vaan juuri sopivan päivetyksen kun yhdistin auringonpalvontaan 50 suojakertoimen voiteen.

Tuon "rusketusmehun" jujuna oli porkkanan sisältämä antioksidantti beetakaroteeni. Sen lisäksi, että beetakaroteenista muodostuu terveydelle välttämätöntä a-vitamiinia, auttaa beetakaroteeni tosiaan myös ruskettumaan herkemmin. Beetakaroteenia löytyy monista punaisista, oransseista ja keltaisista hedelmistä ja vihanneksista. Itse asiassa myös jotkut vihreät kasvikset ovat hyviä beetakaroteenin lähteitä, niissä lehtivihreä vain peittää antioksidantin oranssinkellertävän värin.

Listasin tähän alle kaupan heviosaston tuotteita, joissa on rutkasti beetakaroteenia:

porkkana

punainen paprika

tomaatti

persikka

nektariini

aprikoosi

sitruuna

cantaloupemeloni

lehtikaali

pinaatti

bataatti

Viime vuotisen hyvän tuloksen innoittamana aion nyt kesän lähtiessä käyntiin panostaa tavallista enemmän beetakaroteenia sisältäviin hedelmä- ja kasvismehuihin. Itsepuristetut mehut kun ovat tulleet jäädäkseen elämääni ostettuani viime vuonna ensimmäinen mehukoneeni. Tämän päivän mehuni muodostui porkkanasta, persikasta ja appelsiinista.

Cheers!