lauantai 26. syyskuuta 2015

(Low carb) chocolate mousse

Mun kännykässäni on nykyään eräs kansio, jossa on monen monta kuvankaappausta Instagramin puolelta. Oikeasti monta eri kansiota, mutta nyt tarkoitan yhtä herkullista sellaista. Liittyessäni instaan tämän vuoden puolella vihdoin ja viimein kiitos uuden puhelimeni, en aluksi tajunnutkaan kuinka kätevä tuo sovellus voisikaan olla. Enkä tarkoita tässä niitä ihania hius, kynsi- tai meikkikuvia joita löytyy jokaiseen makuun. Vaan niitä herkullisen näköisiä ruokakuvia. Resepteineen! Näitä kuvia on tullut "kaapattua" monta muistiin sen varalle, että haluan kokeilla niitä. Herkullisen ulkonäön omaavan ruuan tai herkun paras anti on itse resepti: Olen kerännyt puhelimeeni terveellisempien versioiden reseptejä.

Postauksen otsikkoon liittyen tein tällä viikolla jäkiruuaksi itselleni ja porukoille hyvin mielin suklaamoussen. Jep, suklaista jälkiruokaa keskellä viikkoa! Makeuttajasta riippuen mousse voi olla vähähiilarista ja sen sisältävät rasvat ovat vain hyviä. Itse en ole kyseistä reseptiä keksinyt vaan krediitit tästä menevät Instagramin nimimerkille @CafeDelites.



Suklaamoussen ainekset:
2x 400ml tölkkiä kookosmaitoa/kermaa (ei light)
2 rkl tomusokeria tai muuta makeuttajaa esim. kookospalmusokeria
3 rkl (raaka)kaakaojauhetta
hitunen suolaa
muutama pala tummaa suklaata

Aseta tölkit jääkaappiin yön yli, vuorokausi takaa paremman tuloksen. Ravistamatta tölkkejä avaa ne ja kuori nesteen päällä oleva kerma (jäljelle jäävää nestettä ei tarvita). Laita kerma astiaan ja sekoita mukaan valitsemaani makeuttajaa. Vatkaa kunnes kerma on paksua ja vaahtomaista. Tässä vaiheessa voit ottaa sivuun muutaman ruokalusikallisen valkoista vaahtoa, jos haluat käyttää sitä suklaamoussen päällä "kermavaahtona". Sekoita mukaan käsin kaakaojauhe, suola sekä raastettu suklaa. Riippuen kookosmaidosta mousse voi muodostua heti. Itse laitoin moussen tarjoiluastioihin ja tekeytymään jääkaappiin vähäksi aikaa (jos jättää moussen isoon kulhoon, sen tekeytyminen voi kestää kauan). Tarjoile "kermavaahdon" ja suklaarouheen kera!


Suklaisen hyvää viikonloppua kaikille!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä?

Eilen meinasin melkein lähteä liikenneympyrästä väärään suuntaan kun huomasin jäätelökioskin paikan olevan tyhjä. Mun mielestä kesän ehdoton merkki on jäätelökioskit, ne kun lähtevät niin kesä alkaa olla ohi. Kuukaudet ei tässä asiassa merkitse! Suurkuluttaja en siis ole, taisin kesän aikana käydä jäätelökioskin antimia nauttimassa kerran kuussa. Olin kovasti miettinyt maistavani tänä vuonna kaikkia uutuusmakuja kun viime vuonna en muistanut. Tuo "tehtävä" taitaakin jäädä jälleen ensi vuodelle...


Tästä pääsin jotenkin aasinsillan kautta rapputreeneihin. Kesän aikana innostuttuani niitä tuli tehtyä säännöllisen epäsäännöllisesti, varsinkin heinäkuussa. Nyt kun aloin havahtua syksyn saapumiseen päätin jälleen mennä kokeilemaan porrasjuoksua kun vielä ehdin. Vaikka omaankin aika kovan pään niin en mene kokeilemaan sen kestävyyttä liukkailla keleillä portaisiin. Tänään sattui sopivasti hyvä keli ulkotreenille, taivaalla oli hieman pilviä mutta ei satanut.


Päivän tenttikirjaurakasta selvittyäni laitoin kompressiosukat jalkaan, treenivaatteet päälle ja ruususuolaa vesipulloon. Ja menoksi. Pitkän lämmittelyn aikana ehtii muuten sekä lämmittää lihakset että käydä moneen kertaan läpi tunteita laidasta laitaan. Onnittelin itseäni hyvästä treeni-ideasta pariin otteeseen, samoin kirosin kuinka sitä pitää aina keksiä paras idea aloittaa liikkuminen pienen tauon jälkeen tällä lailla. Saipa ainakin paineita sillä tavalla ulos tulevan treenin lisäksi!

Tämän päivän porrastreeniosio: 
3x portaat ylös täysiä, astuen jokaiselle portaalle
1x hyppien alas, kyykäten jokaisella portaalla
1x portaat ylös askelkyykyillä
3x portaat ylös täysiä, astuen jokaiselle portaalle


Jotenkin kymmenen kertaa rappujen juoksu per treeni kuulostaa korvaani sopivalta, mutta tällä kertaa tuo kahdeksan oli aivan tarpeeksi. Ehkäpä juuri noiden välissä olevien muutaman "ekstran" ansiosta. Treeni meni kuitenkin perille, pientä kengurubensaa kun oli havaittavissa jalkojen tärinän takia. Vaikka epäilytti ennen treeniä niin kannatti jälleen lähteä yrittämään eikä jäädä kotiin makaamaan. Välillä on hyvä muistuttaa itseään kovalla rääkillä(kin) miksi juuri tätä tekee. Niitä syitä ja tuloksia voi nähdä välittömästi treenin jälkeen hymyn muodossa.



Ylös, ulos ja rappusille! Vielä ehtii hop!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Banaanilettu 2.0

Mun mielestä banaanilettu on ehkä paras lounas ikinä. Se maistuu mihin vuodenaikaan tahansa, ja itseasiassa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jos haluaa hieman täyttävämpää lettua niin olen lisännyt mukaan kaurahiutaleita tai kaurajauhoa. Sellaisenaan syön sitä harvoin, tällä hetkellä lempilisukkeeni ovat Bonnen soseet. Niissä kun ei ole mitään muuta kuin itse hedelmää tai marjaa, voi niitä lorauttaa oikein kunnolla ruokansa sekaan.

Pitkään olen miettinyt miten saisin letuista vielä proteiinirikkaampia. Proteiinijauheita kun en pitkään aikaan ole halunnut käyttää, ne kun eivät maistu mulle letunkaan muodossa. Mikäs avuksi? Maitorahka tietenkin!  Kun tämän keksin niin luulisi olevan helppoa toteuttaa projekti loppuun. Mutta kun on tottunut ostamaan aina Valion pehmeää rahkaa niin sitä tulee aina automaattisesti ostettua kun ostoslistalla lukee maitorahkaa. Kauppaan astellessani saatan vielä muistaa että "osta nyt sitä tavallista maitorahkaa" (ja lappuunhan tätä ei tarvitse kirjoittaa koska kyllähän tuollaisen muistaa), mutta kotiin olen aina tuonut pehmeätä maitorahkaa. Itsepäisenä kokeilin kerran siitä tehdä banaanilettuja, lopputuloksena oli jotain kokkelia muistuttavaa...


Tänään vihdoin kokeilin banaanilettuja tavallisella maitorahkalla. Banaanin sekaan surautin blenderissä kaksi kananmunaa, puolet maitorahkasta ja hieman kaurahiutaleita. Kookosöljyllä lettuja paistaessani huomasin, että mukaan olisi ehkä voinut lisätä kolmannenkin kananmunan sitomaan taikinaa. Tai sitten olla kärsivällisempi ja paistaa taikina kolmena tai jopa neljänä lettuna kahden sijaan.

Maussa ei sen sijaan ollut mitään moittimista. Aivan yhtä hyvää se oli tälläisenäänkin! Joku päivä aion kokeilla tehdä uunissa banaanipannukakkua tämän tyylisellä reseptillä. Can't wait! Ostoslistaan tulee tosin kirjoittaa 'tavallinen maitorahka', etten kokeile tuota ideaa vasta ensi vuoden puolella...

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Cafe Beanie

Olen huomannut tämän vuoden puolella sellaisen seikan opiskelussani, että minulla on vaikea saada kotona päälle kunnon "opiskelumoodia". Koira pyörii jaloissa pallon kanssa, mieleen juolahtaa josko sitä vaikka leipoisi, nojatuolissa lukiessa pää painuu uhkaavasti liian lähelle kirjaa... Ajatukset eivät pysy yksinkertaisesti kasassa ja saatan käyttää koko päivän opiskellen vajanaisella vaihteella. Käytän hetken opiskeluun ja toisen teen jotain muuta. Repeat tuota koko päivän ajan. Kirjatentit ovat tässä suhteessa kaikista hankalimmat. Katkonainen lukeminen kun harmittaa mua niin paljon etten ihan senkään takia onnistu sisäistämään lukemiani asioita kunnolla.




Kirjatentteihin olenkin alkanut käyttämään enemmän aikaani kampuksella tai Helsingin yliopiston pääkirjastossa. Nyt alkaneen lukuvuoden ensimmäisinä viikkoina minut onkin melko säännöllisesti löytänyt joko jonkin pöydän äärestä tai ihanan pehmeiltä sohvilta. Kun ruuhkaa ei ole niin makaan pitkin pituuttani vallaten koko sohvan. Mukavuus ennenkaikkea jos aihe on hieman puiseva!

Tällä hetkellä olen lukemassa kolmea kirjaa samaan kirjatenttiin, kaikki englanninkielisiä. Tänä vuonna on muutenkin tiedossa miltein jokaiselle kurssille yksi tai kaksi kirjaa luettavaksi. Lukemista on siis tiedossa ja paljon. Pitääpä ajatukset irti edessä olevasta työharjoittelusta ja gradusta, tarkemmin siis siitä etten vielä tiedä mitä teen, milloin ja missä... Takaisin aiheeseen! Lempipaikakseni siis ei kuitenkaan ole muodostunut kampus eikä kirjasto eikä muu kouluun liittyvä paikka, vaan Kampin katukerroksessa sijaitseva Cafe Beanie.


Kahvila on tummalla sisustuksellaan hyvin miellyttävä, musiikki soi sopivan hiljaisena taustalla. Ihanan valoisat vitriinit kutsuvat herkullisilla salaateillaan, täytetyillä leivillään, kakuillaan ja muilla ihanilla tuotteillaan. Juomia löytyy viinistä paikan päällä puristettavaan mehuun ja erilaisiin erikoiskahveihin. Itse tilaan Beaniessa käydessäni miltein aina laten. Välillä palanen juustokakkua sattuu löytämään tiensä tarjottimelleni jostain syystä (koska paljon töitä tekevät aivot tarvitsevat hyvää energiaa!). Kahvin seurana tarjoillaan aina pieni pala blondieta, eli siis brownien vaaleaa versiota, joten kahvikin riittää usein.


Hakeudun yleensä peräseinälle istumaan, sillä sinne kauppakeskuksen häly kuuluu kaikista vähiten. Sieltä on myös mukava katsella ihmisten menoa kun tarvitsee vähän aikaa lepuuttaa silmiään lukemiselta. Tuoksuva kahvikuppi kädessä uppoudun aivan helposti kirjaan ja suljen kaiken muun pois mielestäni. On vain minä, kahvi, kirja ja satunnaisesti Google Translator. Lukeminen etenee keskeytyksettä ja muistiinpanojen kirjoittaminen sujuu omalla tyylilläni englannin ja suomen sekoituksena.


En ole aivan varma mikä juuri Cafe Beaniessa on sellaista, että se saa mut keskittymään kouluhommaani. Ehkä se etten ole toista samanlaista paikkaa löytänyt. Ehkä sen ihanat erikoiskahvit. Ehkä se etten opiskelijabudjetilla käy siellä kuin maksimissaan kerran viikossa. Oli miten oli, kun lukeminen koulutiloissa alkaa tylsistyttämään minut löytää hyvin todennäköisesti jatkossakin Beaniesta!

Onko teillä jotain tiettyä paikkaa missä pystytte keskittymään opiskeluun?

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

SEAL elkein syksyä kohti

Maisterin toinen vuosi on polkaistu käyntiin. Viime vuonna tuli tehtyä sen verran paljon hommia, että tämä vuosi tulee olemaan kurssien määrässä melko vähäinen. Töitä riittää silti riittää, kurssit kun ovat syventäviä ja kohta pitäisi alkaa valmistautua työharjoitteluun ja graduakin olisi kohta hyvä alkaa miettiä. Syksyn kuluessa voi olla tiedossa se kuuluisa graduahdistus jonka olen tähän asti pystynyt torjumaan...

...Jos on rankka työ niin pitää olla rankemmat huvit, näin sanotaan. Ajattelin siis saada mahdolliset stressit ja paineet kuriin aloittamalla jälleen Navy SEAL tyylisen treenin, muiden treenien ohella siis. Olen aikaisempinakin vuosina jo kokeillut muutaman kerran tätä (voit lukea niitä mm. näiden linkkien kautta 2014 ja 2013).


Kroppa on ehkä hieman kesäterässä, joten aivan täysiä en heti lähde liikkeelle. Fyysisen osuuden uskon sujuvan, mutta koska en tämän vuoden puolella ole paljoa juossut ajattelin ainakin alussa osan juoksuista suorittaa spinninginä. Lisäksi ajattelin ottaa ohjelmaan myös uimista.

Jos tekin kaipaatte syksyynne jonkinlaista ekstrahaastetta, 
suosittelen kokeilemaan kyseistä ohjelmaa.
Voin taata että näette joka viikko edistymistä, hymy on siis taattu!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Mehuisaa keskiviikkoa

Blogiani lukevat tietävätkin, että ostin itselleni kesällä mehulingon. Kone on ollut oikein näppärä ja sillä on tullut tehtyä erilaisia mehuja miltein joka päivä. Etenkin kun lingon puhdistaminen on ollut yhtä helppoa kuin luvattiinkin. Puoli kiloa tuoretta päivässä on mennyt näin helposti hyvin imeytyvässä muodossa kurkusta alas, välillä enemmänkin. Hedelmiä on tullut kokeiltua ties mitä, vihannesten puolelta porkkanaa. Melko varmasti saan kiittää Kyproksen rusketustani matkaa edeltävänä parina viikkona juomastani appelsiini-porkkana mehusta (parin kilon verran porkkanoita).

Hieman "rupsahtaneet" hedelmät, jotka muuten olisivat menneet ehkä roskiin olen laittanut mehulinkoon. Ulkomuoto ei haittaa mehuissa! Tähän mennessä en ole muuta vihannesta kuin porkkanaa tosiaan käyttänyt mehuissani. Tänään se seikka muuttui kun vilkaisin jääkaapin hedelmä/vihanneslaatikoihin ja näin siellä aivan liikaa salaattia omaan kulutukseeni nähden...


Ensimmäisiä kertoja tämäkin: Kokeilin salaattia mehulingossani. Heitin porkkanoiden sekaan ison jäävuorisalaatinlehden. Katseltuani hieman lopputulosta, päätin laittaa sekaan vielä yhden appelsiinin ja ananastölkin. Alla näette lopputuloksen... 


Ei paha vai mitä? Väri oli tosin hieman vihertävämpi kuin kuvan keltainen mehu antaa ymmärtää... Omia mehuja puristaessa kannattaa muistaa, että värit tulevat sakeampina ja siis erilaisempina kuin kaupan mehuissa. Tämän mehun maku oli itseasiassa samettisempi kuin sama mehu ilman salaattia, eikä tuo määrä salaattia maistunut mitenkään pahalta!

Ensi kerralla mehuun voikin surahtaa enemmän kuin yksi salaatinlehti...
Kerään vielä rohkeutta 100% vihermehun kokeilemiseen!