Helsinki Midnight Run 2016

Innostuin jo alkuvuodesta oikein kunnolla sekä pyöräilystä että lenkkeilystä. Siitä huolimatta en ollut oikeastaan ajattellut osallistuvani tänäkään vuonna Helsinki Midnight Runiin. Vuonna 2014 osallistuin kyseiseen tapahtumaan ensimmäisen kerran, mutta viime vuonna jätin sen välistä kipeiden jalkojen takia. Plantaarifaskiitista kärsivänä ei tuntunut oikein mielekkäältä lähteä juoksemaan ja kipeyttämään jalkoja vielä enemmän. Varsinkin kun päivät olivat usein pelkkää taistelua kävelemisen suhteen kun oli ollut paikallaan vähäsenkin aikaa.

Ensimmäisessä Midnight Runissani kului aikaa 1:10:16. Ajattelinkin silloin, että jos ja kun menisin uudestaan juoksemaan niin pitäisi pyrkiä parantamaan aikaa tai ainakin pystyä samaan. Jalkakipuiselle toi oli hyvä syy sille miksi ajattelin olla osallistumatta. Jos viimeksikin juoksin niin kyllähän seuraavalla kerralla pitäisi mennä myös ihan samalla lailla vaahto suussa.

Kesän aikana työkaverini sai kuitenkin mieleni muuttumaan kun hän pyysi minua osallistumaan tämän vuoden juoksujuhlaan kanssaan. Kaksi seikkaa sai mut heittämään tekosyyt menemään: Pääsisi fiilistelemään lenkkiä hyvässä seurassa ja tavoitteena olisi päästä reitti läpi noin puolessatoista tunnissa koska ystäväni olisi tuolloin 26. raskausviikollaan.

Ihan kuin olisin voinut enää kieltäytyä. Viime viikonloppuna se olikin menoa se!

Tänä vuonna ei paljoa ulkokuvia tullut otettua, sillä vettä satoi ja satoi ja satoi... Tapahtumapaikka oli aika tyhjä kun kävin kaverini kanssa kiertelemässä siellä pikaiseen. Napattuamme mukaan kupit kuumaa istuttiinkin yliopistolla kunnes oli aika siirtyä aloitusruutuihin kertakäyttösadeviitat päällä. Tehtiin tosin pieni kierros infopisteen kautta. Alla olevasta kuvasta huomaatte ehkä miksi... Vinkki: Katso paitaa!

Siinä odotellessa omaa lähtöä alkoi tuhansien muidenkin juoksijoiden hyvä fiilis tarttua ja tuumasinkin kuinka hyvä olikaan kun kaverini sai taivuteltua mut osallistumaan tänä vuonna Helsinki Midnight Runiin. Kymmenen kilometrin aikana ei kertaakaan kaduttanut. Ei vaikka lähdin aika tyhjältä pohjalta, sillä olin juuri ollut flunssassa ja vieläkin hieman yskitti. Oli siis hyvä, että raskaana oleva kaverini oli mukana pitämässä huolta sopivasta kävelytahdista. Itselläni kun meinasi välillä lähteä lapasesta vauhdin kanssa kun ei pitkään aikaan ollut päässyt liikkumaan kunnolla. Naurettiinkin matkan aikana, että mehän täydennetään toisiamme tänä vuonna tässä tilassa aivan loistavasti.

Tavoiteaika toteutui myös melko hyvin. Muutama minuutti meni tuon puolentoista tunnin päälle, mutta saatiin aika tästäkin huolimatta. Kaikista tyytyväisin olen kuitenkin omaan jaksamiseen muutaman viikon liikuntatauon jälkeen ja varsinkin seuraavan päivän olotilaan. Olin odottanut hirveitä jalkakipuja, mutta jalat olivat lähinnä vain väsyneet. Onnistunut reissu siis!

Seuraavaa juoksua odotellessa... ;)

Helsinki Midnight Run 2014

Hengissä ollaan ja kymmenen kilometrin mittainen Helsinki Midnight Run on kunnialla suoritettu! Vieläkin on lauantai-illan jäljiltä väsynyt olo ja jalat ovat jumissa, mutta fiilis on mitä mahtavin :) Tässä raporttia lauantain kulumisesta.

Perjantain olin käyttänyt lepäillen ja hiilarivarastoja tankaten. Lauantaikin olisi ehkä periaatteessa kannattanut käyttää samloin, mutta millään en vain voinut jättää aamuista BodyJamia välistä. Kuten naureskelin kaverijamittajille niin se kävikin sellaisena lämmittelynä saunan kera. Loppupäivän vietin kiltisti leväten (tähän väliin on pakko mainita etten tosin millään meinannut pysyä paikallani jännityksen kasvaessa) ja tankaten ruokaa ja juomaa. Helsinkiä kohti lähdin autolla sillä Stadiumista hakemani starttipaketti sisälsi etulipun, jolla sai maksettua pysäköinnin vain neljän euron hintaan Qparkissa Helsingissä.

Senaatintorille saapuessani paikalle oli eksynyt muutama muukin kiertelemään. Paljon näki juoksijoita sekä kannustajia pyörivän esiintymislavan ja esittelytelttojen ympärillä. Itsekin kiertelin toria nauttien ilmaisista herkuista ja herättelin pikku hiljaa kroppaa tulevaa juoksua varten. Kuten olenkin aikaisemmin ehkä maininnut, niin en koskaan ole juossut kymmenen kilometrin lenkkiä. Tiesin, että edessä olisi siis aika haastava lenkki. Kävellessäni alueella kyselin muutamilta Helsinki Midnight Run paita päällä olevilta kanssajuoksijoilta heidän fiiliksistään ja aikaisemmista kokemuksistaan. Oli hienoa huomata kuinka paljon erilaisia juoksijoita tälläinen tapahtuma kerää yhteen. Naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja, kokeneita juoksijoita ja ensikertalaisia, yksin tai porukassa juoksijoita. Suomalainen jurous ja hiljaisuus olivat unohtuneet kun toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat toinen toistensa kanssa avoimesti.

Hämärä laskeutui juuri sopivasti ennen lähtölaukauksia. Itse juoksin ryhmässä 4a. Lähtöalueella siirryttiin muutamaa minuuttia lähtöä aiemmin, jotta ehdittiin lausua juoksijan vala (kunnioitetaan toisia eikä törttöillä). Tasan kello 21:23 kuului ryhmäni laukaus ja lähdettiin matkaan valoshown saattelemina. Vaikka menin yksin juoksemaan ilman tuttuja tuon Midnight Runin niin 11 000 muun ihmisen keskellä olo ei ollut yksinäinen kertaakaan. Fiilis ja energia, jonka niistä ympärillä juoksevista ihmisistä sai on aivan sanoinkuvaamaton. En koskaan uskonut voivani juosta noin lujaa jo heti alussa tai pystyväni juoksemaan niin pitkään ilman, että jalat olisivat lähteneet alta. Ensimmäiset kolme kilometriä juoksusta juoksin lujempaa kuin koskaan hiljentämättä vauhtia edes ylämäessä. Tämän jälkeen matka jatkui vaihtelevalla nopeudella power walkina tai juoksuna.

Ettei aivan totaalisen positiiviseksi hattarapilveksi tämä kirjoitus aiheesta menisi niin täytyy todeta, että ehdin kirota itseni alimpaan maankoloon muutamaan otteeseen matkan aikana. Nilkka ei tykännyt alun superspurtista ja vesipisteiden juomat meinasivat muutamaan otteeseen tulla ylös, jolloin hiljentelin vauhtia hetkeksi. Kertaakaan mielessä ei kuitenkaan ollut lopettaa, juoksun kun olin aloittanut niin maaliin oli päästävä puolentoista tunnin puitteissa.

Maaliviivan ylitettyäni olo oli epätodellinen. Olenko mä oikeasti hengissä? Kurkussa tykyttävä sydän, läähättävä hengitys ja humalaisen hoiperteleva kävelytyyli kertoivat asian olevan näin. Juoksun jälkeen saatiin vielä palautukseen banaani, proteiinikerrosrahkaa, energiapatukkaa sekä nestettä. Laura lähetti mulle ystävällisesti tulokseni ja siinä vaiheessa meinasin todella pudota maahan...

Sen sijaan että pääsisin hikisesti maaliin ajassa 01:29:59 niin mun tulokseni oli huikea 01:10:16! En kovin usein sano olevani ylpeä itsestäni, mutta tämä tulos tuossa on asia jota aion hehkuttaa itselleni vähän väliä. I did it! I made it! I'm alive! Ja mikä parasta/hulluinta: en malta odottaa ensi vuoden Helsinki Midnight Runia! ;)

HMR tule jo...

Helsinki Midnight Run lähestyy nopeasti ja samalla jännittäminen alkaa kolkutella ovea. Äsken tuohon juoksuun oli monen monta viikkoa ja nyt se on jo muutaman päivän päästä! Ihmeen vähällä olen onneksi jännittämisessä päässyt toistaiseksi verrattuna siihen mitä luulin jännittäväni. Syke nousee oikeastaan silloin kun joku tuttu kyselee miten treenaaminen sujuu tai joko jännittää.  Juoksua varten treenatessa on ollut sekä hyviä että huonoja päiviä. Hyvinä päivinä juoksuflow on ollut sellainen, etten ole ajatellut lenkin varrella yhtään mitään ja muistan lenkistä vain alun ja lopun Sportstrackeria tsekatessani. Huonoina päivinä olen ehtinyt manata itseni moneen kertaan kun usko omaan voimaan on ollut koetuksella.

Eilen fiilikset kasvoivat kuitenkin potenssilla sataan kun hain oman HMR starttipakettini Kampin Stadiumista. Paketti sisältää Helsinki Midnight Run paidan (joka on tämä vuonna ihanan lohenpunainen), kenkiin kiinnitettävän sirun sekä  rannekkeen. Juoksuvarusteitani täydensin Socin pannalla sekä Niken ihanalla käsivarsikotelolla. Sävyjen puolesta ne eivät ole ihan matchy-matchy, mutta kun jamista on saanut vaikutteita kaikenlaisten värien sotkemiseen yhtäaikaa niin en voinut vastustaa kiusausta. Mitäs tykkäätte?

Muutamasta epäilyksen hetkestä huolimatta tiedän ja uskon kuitenkin siihen, että maaliin asti pääsen. Kuten Laurakin on mulle monesti hokenut: "Kun luulet ettet jaksa niin sulje silmäsi hetkeksi - oletko oikeasti väsynyt? Sä jaksat kyllä vielä!" Vaikka kympin lenkki on todella haastava niin sen kyllä aion suorittaa tulevana lauantaina. Vaikka nelinkontin!

PS. Onko muita Helsinki Midnight Runiin tulijoita? Juoksijoita tai kannustajia? Mielelläni hengailisin samanhenkisessä porukassa ennen lähtöä tai vaikka maaliintulon jälkeen :) Omat kommentit, fiilikset ja vinkit  ovat myös tervetulleita täällä bloginkin puolella!

Lenkkipolulla

Tällä viikolla mulla on ollut vähän töitä ja vapaa-aikaakin siis tavallista enemmän. Kaikkea on tullut puuhattua ja etenkin valmistauduttua Midnight Runia varten. Tämän viikon treenit ovatkin koostuneet siis BodyJameista (joita ei jätetä mistään syystä välistä) ja lenkeistä. Joko ulkoilmassa tai sisätiloissa. Ulkona kun on tullut vettä viimeisen viikon aikana koko kesän sateiden verran.

Tämä lauantai alkoi totuttuun tapaan BodyJamilla ja jatkunee juoksulenkillä nyt kun ilmakin kirkastui :) Miten teidän viikonloppu on alkanut? Millaisia suunnitelmia on? Oliko joku eilen tai onko joku tänään menossa irrottelemaan sokkaa Cheekin tahtiin?

Pää on sen verran tyhjä ettei tähän postaukseen tule enempää tekstiä, muutamia kuvia kuitenkin ajattelin lenkkipolkuni varrelta laittaa tähän. Itse tykkään kovasti käydä lenkillä näissä maisemissa!