Värikäs alku aamulle

Mehulinko on edelleen pop mun keittiössä. Tähän mennessä espressokone on ollut kiistämätön ykkönen, nyt mehulinko on noussut kuitenkin sen vierelle arvoasteikossa. En osaa enkä halua valita kumpi on niistä parempi. Keittiö ei olisi enää keittiö ilman jompaa kumpaa niistä. Smoothiekoneestakin suostuisin luopumaan jos olisi aivan pakko... Mutta noista kahdesta en ikinä!

Mehulinkoa olen yleensä käyttänyt vain päivisin tai iltaisin kun olen tehnyt itselleni välipalajuomaa. Aamuisin (ja muuten pitkin päivää) on riittänyt pelkästään espressokoneen porina. Ainakin tähän asti.

Aamulla kun tulee juotua se yksi kuppi (miltein puoli litraa) lattea, ei ole paljoa tehnyt mieli juoda paljoa sen lisäksi mehua. Call me weird, mutta mehun kaltainen neste ei tuon kahvisatsin jälkeen enää mene kunnolla alas, piimä yms paksummat nesteet menee. Nyt kuitenkin viime viikolla keksin reseptin, jolla mehusta tulee hieman sakeampaa ja paksumpaa. Mehun ja smoothien välimuotona sen voisi ehkä sanoa olevan. Reseptin "salainen ainesosa" oli niinkin helppo kuin hunajameloni!

Tähän mennessä olen laittanut tuohon astetta sakeampaan mehuun hunajamelonin lisäksi porkkanaa ja omenaa. Tuloksena on mieto, mutta hyvä juoma.Veikkaisin, että muutkin melonit sopivat tähän tarkoitukseen hyvin. Mun kielelle ei ehkä kuitenkaan vesimelonin sekoittamisen porkkanaan ja omenaan sovi.

En ole kaivannut aamiaisella pehmeän rahkan päälle mehukeittoa kun nautin sen seurana tätä pirtsakan oranssia juomaa. Itse asiassa tuotahan voisi melkein kutsua tuoremehukeitoksi... Joka voikin löytää pian tiensä suoraan purkkiin rahkan päälle ;)

Pirteän syksyistä loppuviikkoa kaikille! :)

Syyskuun insta

Syyskuu hujahti ohi tuosta vain kiitos yliopiston alkamisen. Suurin osa päivistä on mennyt nenä kiinni tenttikirjoissa, siksi tämä postaus hieman myöhästyi. Tässä syyskuun satoa Instagramini puolelta (löydät minut sieltä nimimerkillä @turunennoora)!

Raikas look ensimmäisenä koulupäivänä!

 Kirjaston tuolit ovat olleet kovassa kulutuksessa lukiessani kolmea tenttikirjaa.

 New in! Ostin elämäni ensimmäisen oman auton, vihdoin ja viimein! Mielipiteitä Citroenista tuli puolesta ja vastaan. Pakkaset sen vasta kertovat tuleeko joku mut hakemaan tienposkesta vai kyytsäänkö itse kriitikoita kun heidän "kunnon" autonsa eivät käynnistyneet... ;)

 Mehulinko on edelleen pitänyt pintansa miltein jokapäiväisessä käytössä. Tässä kuvassa "kupista" eli kannusta löytyy porkkana-appelsiinimehua. Jostain syystä porkkanat ovat nousseet mun lemppareiksi mehuissa ja miltein kaikissa käytän pohjana porkkanaa. Voipi johtua tosin siitä, että metsästän yleensä kahden kilon säkkejä ja niistä riittää ainetta mehuihin pitkäksi aikaa.

 Instagramini ei olisi mun näköiseni ellei koirani Omar esiintyisi siellä säännöllisen epäsäännöllisesti!

 Kamppiin avautui juuri yksi Suomen ensimmäisistä Espresso House- ketjun kahviloista. Todella ihana ja kutsuva sisustus! Ja on se syötävä & juotava tarjontakin tietty ihan hyvää.

 Syksyn marjoista osa on päätynyt pakkaseen, mutta osa myös lautaselle sellaisenaan tai vaikkapa banaaniletun kera. 

 Porrastreenien viimeisiä kertoja tältä vuodelta on tullut harrastettua. Saisipa vielä lokakuun armonaikaa näihin treeneihin ilman liukastumisvaaraa.

Pihan kukat ovat vaihtuneet kylmyyttä kestävämpiin lajeihin. Ihanan pirteitä nekin kuitenkin ovat!

Syksyistä alkavaa lokakuuta kaikille! :)

SEAL elkein syksyä kohti

Maisterin toinen vuosi on polkaistu käyntiin. Viime vuonna tuli tehtyä sen verran paljon hommia, että tämä vuosi tulee olemaan kurssien määrässä melko vähäinen. Töitä riittää silti riittää, kurssit kun ovat syventäviä ja kohta pitäisi alkaa valmistautua työharjoitteluun ja graduakin olisi kohta hyvä alkaa miettiä. Syksyn kuluessa voi olla tiedossa se kuuluisa graduahdistus jonka olen tähän asti pystynyt torjumaan...

...Jos on rankka työ niin pitää olla rankemmat huvit, näin sanotaan. Ajattelin siis saada mahdolliset stressit ja paineet kuriin aloittamalla jälleen Navy SEAL tyylisen treenin, muiden treenien ohella siis. Olen aikaisempinakin vuosina jo kokeillut muutaman kerran tätä (voit lukea niitä mm. näiden linkkien kautta 2014 ja 2013).

Kroppa on ehkä hieman kesäterässä, joten aivan täysiä en heti lähde liikkeelle. Fyysisen osuuden uskon sujuvan, mutta koska en tämän vuoden puolella ole paljoa juossut ajattelin ainakin alussa osan juoksuista suorittaa spinninginä. Lisäksi ajattelin ottaa ohjelmaan myös uimista.

Jos tekin kaipaatte syksyynne jonkinlaista ekstrahaastetta, 

suosittelen kokeilemaan kyseistä ohjelmaa.

Voin taata että näette joka viikko edistymistä, hymy on siis taattu!

Kaukana zen-tilasta (paitsi jamitellessa!)

Iskipä muhunkin se flunssa, joka on kiertänyt jo vähän jokaisella. Ei pahasti kuitenkaan, vaan lähinnä kurkkukipuna, räkäisenä olona sekä päänsärkynä. Kuitenkin sen verran ilkeänä ettei salille ole oikein uskaltanut mennä. Arvatkaa vaan kuinka paineinen olo on ollut kun koulutehtäviä on vääntänyt eikä ole päässyt salille. Ei edes jamittelemaan! Paranemista olisi ehkä voinut nopeuttaa paiskaamalla kouluhommat nurkkaan ja nukkumalla viime viikot, mutta kun periksi ei osaa antaa. Ja kiitos telkun ja läppärin olen lueskellut kouluhommia usein vaakatasossa.

Eilen tilanne korjaantui kun uskaltauduin salille kokeilemaan BodyJamia. Koska parin viikon tauon jälkeen jamihan on juuri sopivan kepeä tapa aloittaa. Hikeä pukkasi kahden viikon edestä. Sehän ei menoa haitannut kun Laurakin oli tullut käymään eikä ollut yksinäinen olo eturivissä ;)

Koulutehtäviä on tosiaan tullut tehtyä enemmän kuin laki sallii. Jopa oman mittapuun mukaan kun eräässä vaiheessa harkitsin melko vakavasti puhdistavani kämpän lattialistat hammasharjalla lukemisen sijaan. Koirien turkitkin miltein kiiltävät kun niitä olen ahkerasti harjaillut, sillä välillä on vain täytynyt pitää taukoa 24/7 lukuputkesta kadonneen motivaation etsimiseksi. Jotain akateemisen maailman ulkopuolista hyötyäkin on siis ollut. Koska koulun kanssa hommat ovat olleet monimutkaisia niin tekaisin kotona jotain hieman yksinkertaisempaa...

...Mistäpä muista kuin mun kurpitsoista! Joita jäi tämänkin pikku projektin jälkeen jäljelle aika liuta. Halloweenina siis selailin jälleen kadehtien USAn Halloween maniaa. Rapakon toisella puolella kun tuota kuolleiden juhlaa juhlitaan aivan eri lailla. Joku kerta aion kyllä päästä omin silmin todistamaan sitä! Yhdysvalloissa Halloweeniin tosiaan kuuluu kurpitsa oikein kunnolla aina Starbucksin juomista leivonnaisiin asti. Kurpitsalattea en ihan alkanut valmistamaan, vaan ihan perus kurpitsapyreetä.

Pyreen tekeminen menee kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:

 Pilko kurpitsa ja poista siemenet sekä höttö. Levitä lohkot uunipellille ja laita uuniin 175 asteeseen noin tunniksi. Huom ei tarvitse kuoria!

 Kun kurpitsat ovat kypsiä (ja hieman jäähtyneitä) kaavi kurpitsa irti kuoresta esim. lusikan avulla.

Soseuta tehosekoittimessa ja tadaa pyree on valmis!

Laitoin valmiin pyreen Minigrip pusseissa noin kahden desilitran erissä pakkaseen. Kunhan saan pahimman tenttisuman alta pois niin alan tekemään kurpitsaleivonnaisia. Siskolta sainkin jo valmiiksi muutaman erittäin maukkaalta kuulostavan ohjeen! :)

Muutama resepti lämpimään syksyyn

Mikä on omassa puutarhassa ihan kaikkein parasta?

Se, että sen antimista voi nauttia vielä pitkään kasvukauden jälkeen!

Viime viikonloppuna päätin tempaista ja tehdä osasta kurpitsoitani sosekeittoa syksyisiä pimeitä iltoja lämmittämään. Selailin nettiä löytääkseni uusia ideoita keittoja varten. Niitähän löytyi vaikka kuinka monta ja lopulta päädyinkin tekemään kaksi erilaista sosekeittoa kun en osannut valita! Yritin haastaa itseni ja tehdä juuri kuin resepteissä sanottiin mutta... Hieman varioiden tuli jälleen tehtyä. Tarkemmin sanoen aika eri lailla siis. Esimerkiksi molemmissa ohjeissa luki sipulia, itse käytin toiseen keittoon punasipulia ja toiseen purjoa. Harmittelin kun en löytänyt jääkaapista Koskenlaskijaa, joten käytin sen sijasta kermaa - vain tajutakseni myöhemmin että olihan sitä Koskenlaskijaa jääkaapissa. Sattuuhan näitä paremmissakin piireissä...

Ja tietenkin - kuten leipomisen kanssa - piti tehdä kaksinkertainen annos molempia sosekeittoja. Kattilassa porisevia paloja oli vain niin kivaa napostella välillä! Ja niitä kurpitsoitakin kun riittää... Vasemmalla on pehmeä kurpitsakeitto K-ruoka.fi ohje pohjanaan ja oikealla porisee Valion varioitu kurpitsakeitto.

Jaan tässä reseptit, nimiä klikkaamalla pääsette alkuperäisiin resepteihin käsiksi ja selostuksena oma versioni. Vihannespainot ilmoitettu kuorittuna.

Valion kurpitsakeitto

1,5 kg talvikurpitsaa

500 g porkkanaa

600 g bataattia

2 punasipulia

Flora Culinessea (freesaukseen)
2 kasvisliemikuutiota

vettä (sen verran että vihanneskuutiot miltein peittyivät)

4 dl  Valion appelsiinimehua

Freesasin hieman vihanneskuutioita ja sipuleita ennen kuin murensin sekaan kasvisliemikuutiot ja kaadoin kuuman veden päälle. Kun kurpitsat, porkkanat ja bataatit olivat kypsiä, nostin keiton liedeltä ja soseutin. Lisäsin nelisen desilitraa appelssiinimehua ja kiehautin. Tai niinkuin itse sanon: puplautin. Älkää kysykö...

Pehmeä kurpitsakeitto (K-ruoka)

2 kg (jätti)kurpitsaa

100 g purjoa

Flora Culinessea (freesaukseen)

2 kasvisliemikuutiota

vettä (vihanneskuutiot peittyvät)

3 dl kermaa

Herbamarea

Toimi samoin kuin aiemmassa sosekeitossa, lisäät vain appelsiinimehun sijaan kerma. Maustoin vielä hieman Herbamarella.

Ja väriä elämään!

Kysymys: Tykkäättekö syödä sosekeittoja vai nautitteko vihanneksenne, juureksenne ja kasviksenne mieluummin muissa muodoissa?

Syksy

Ensimmäiset syksyn pikkupakkaset tulivat jo tällä viikolla. Samalla nuupahtivat mun kurpitsani, joten keräsin tämänvuotisen satoni. Tää vuosi ei ollut mikään paras kurpitsankasvatusvuosi kun kesäkuu oli niin kylmä, satokausi jäi siis lyhyeksi. Olin kuitenkin jälleen uuden asian kurpitsoihin liittyen joita aion ensi vuonna soveltaa!

Niin ja miten ne kurpitsat. Tulihan niitä muutama...

Pieniä kurpitsoita kokonaista yhdeksän kappaletta. Suurin oli 1,7 kiloinen.

Niitä "ihan oikeita" kurpitsoita neljä. Suurin oli 9 kilon painoinen eli samaa luokkaa kuin viime vuonna. Ehkä mä ensi vuonna saan kasvatettua oikein ison jättiläisen. Sitä odotellessa heh...

Kunhan keksin mitä noista teen niin luvassa on lisää reseptejä! Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Sokeriton & keittämättä valmis hillo?!

Törmäsin viikonloppuna Ruokala-sivuston artikkeliin hillosta, joka sopii kuin nakutettu turhia sokereita karttavalle. Kyseessä on siis raakahillo, jota ei keitetä ollenkaan! Hillomaisuus saadaan aikaan milläs muullakaan kuin chiasiemenillä. Vaikken itse en ole vielä ehtinyt kokeilla kyseistä hilloa, ajattelin jakaa reseptin muidenkin iloksi täällä:

4 rkl chiasiemeniä
1 dl vettä
1 l mustikoita tai muita marjoja
2 rkl kookosnektaria tai agavesiirappia

Soseuta liotetut chiasiemenet, miltein kaikki marjat ja makeutusaine tehosekoittimella. Lisää mukaan kokonaiset marjat ja anna hyytyä jääkaapissa tunnin verran.

Alkuperäinen resepti täältä!

Niin helpolta kuulostava resepti, että sitä on pakko päästä kokeilemaan. Onneksi myös pakastemarjat sopivat tuohon hilloon eli jos en ehdi marjoja keräämään tänä vuonna niin pakastealtaasta niitä saa helposti poimittua. Mikä parasta: ihan ympäri vuoden. Ja kotimaista tottakai! Nyt lähden jatkamaan iltapäivääni omenateatterilla. Oman pihan omenoista tulee parasta hilloa. Tähän hilloon tuleekin sitä pahaa valkoista sokeria huijui!! ;)

Virallisena jätejoonaksena toimii Omar. Miten koiralle voi maistua kaikki mikä lattialle tippuu? Omenankuoret ja viinirypäleet ovat viimeisin "löytö" tuon karvapallon ruokalistalla...

Lämmintä ja höyryävää kylmeneviin iltoihin

Tänään mun piti yliopistolta päästyäni mennä päästelemään oikein kunnolla höyryjä salille ja jakaa täälläkin päin treeniohjelma. Kuten arvata saattaa niin toisin kävi... :D Havahduin puoli viiden maissa kampuksen atk-luokasta, jossa olin intensiivisesti tehnyt kandiseminaarityötä. Kelloa katsellessani harmittelin, että turha salille on enää mennä, varsinkin kun olo oli todella nuutunut kaiken kirjoittamisen ja lukemisen jälkeen.

Kampus jolla käyn sijaitsee korkealla mäen päällä ja siellä tuulee välillä niin paljon, että saa oikein kunnolla pitää piposta tai sateenvarjosta kiinni. Onneksi ei tänään tuullut ihan niin lujaa kuitenkaan, mutta sitäkin kylmemmin brrrr...! Siitä tuli mieleeni vähän aikaa sitten tekemäni kurpitsabataattisosekeitto jonka reseptin ajattelin tässä jakaa teille. Mitat ovat summittaiset sillä en mittoja tai vaakaa sen kummemmin käyttänyt.

Herkullisen höyryävään keittoon tarvitset:

750 g kurpitsaa (parhaimmillaan omasta maasta kuten allekirjoittaneella)

500 g bataattia

Muutama valkosipuli

Pieni pala inkivääriä

Oliiviljyä

Vettä

Yksi kasvisliemikuutio (liha- tai kanaliemi käy myös)

½ l kermaa/kookoskermaa

Pippuria (itse käytin Santa Marian Garlic&Pepper)

Halkaise kurpitsa ja koverra sisus pois lusikalla. Poista kuori juuresveitsellä tai tavallisella veitsellä. Kuori myös bataatti, valkosipulit ja inkivääri.

Pilko kurpitsa ja bataatti (mitä pienemmät palat, sen nopeammin valmista) sekä viipaloi valkosipuli ja inkivääri pieniksi. Kurpitsan siemenet kannattaa ottaa talteen! Paista ne tai kasvata ensi vuonna uusi sato.

Heitä kattilaan kunnon loraus öljyä ja laita sekaan valkosipuli ja inkivääri. Kun ihana tuoksu alkaa pian leijailla, lisää bataatti- ja kurpitsapalat. Freesaa niitä kovalla lämmöllä vähän aikaa ja laita kattilaan sen jälkeen kasvisliemikuutio murennettuna ja vettä niin, että vihannekset melkein peittyvät (voit myös kuumentaa veden valmiiksi vedenkeittimellä ja lisätä liemikuution siihen) . Tämän jälkeen voitkin laittaa levyä pienemmälle ja antaa palojen kypsyä valmiiksi silloin tällöin sekoittaen.

Palojen kypsyttyä ota kattila pois liedeltä ja soseuta keitto. Mausta haluamillasi mausteilla ja lisää kermaa/kookoskermaa kunnes olet saavuttanut haluamasi koostumuksen. Kuumenna keitto vielä kiehuvaksi. Jos pidät ohuesta sosekeitosta laita valmiiksi enemmän nestettä ennen kiehauttamista, sillä keitto tulee sakeammaksi kuumennettaessa.

Bon appetit! Sopii hyvin kylmiin iltoihin ja keiton keltainen väri on oikein piristävä. Keitto on herkullista sellaisenaan tai lisäkkeiden kera. Kokeile vaikka pähkinöitä, raejuustoa, rouhittua sipulia, fetajuustoa...

Keitto oli aivan keltainen, kamera vain valehtelee...

Kuinka moni rakastaa viettää aikaa syksyn kylmenevissä illoissa höyryävän keittokupposellisen kanssa? Sosekeitto on niin on helppo ja nopea tehdä! :)