Sienessä

Näin sateisena päivänä on kiva istuskella kotona ja kirjoitella viime viikonlopun aurinkoisesta sieniretkestä. Lähdin aikaisin launtaiaamuna Porvoon kautta Kouvolan metsiin viettämään laatuaikaa enoni kanssa. Äitini jäädessä keräämään mustikoita auton läheisyyteen minä ja enoni pyyhällettiin monta tuntia pitkin maita ja mantuja kantarelleja etsien. Tuli tehtyä samalla mäkitreeni, porrastreeni, HIIT ja ties mitä muuta aineenvaihdunnan liikkeelle saavaa treeniä. Arvatkaa vain kaksi kertaa jaksoinko mennä samana päivänä enää salille.

Eno kun on tottunut kävelemään metsissä vuosien saatossa sienien ja mustikoiden perässä niin hän paineli menemään oikein kunnolla. Vaikka viime vuosina olen tykästynyt mustikoiden keräämiseen, mulla oli silti aivan täysi työ pysyä perässä kun piti samalla katsoa sekä mihin astui että mistä löytyy kantarellin väristä keltaista kaikkien kuivuneiden lehtien seasta.

Kun oikean sävyistä keltaista sai näkökenttäänsä niin yleensä lykästi kunnolla ja löytyi kunnon kasa kantarelleja. Metsät olivat täynnä myös muita sieniä esim. suolasieniksi kelpaavia rouskuja. Niihin en ole (vielä) tutustunut, sinne jäivät odottamaan seuraavaa poimijaansa.

Hiki valui noroina selkää pitkin heti ensimmäisestä hetkestä asti, varsinkin kun paineli ylämäkeen ylempänä olevan kuvan paljaaksi hakatussa mäessä. Eno harmittelikin moneen kertaan kuinka juuri parhaat kantarellipaikat oli tänä vuonna menty hakkaamaan paljaaksi. Aina ei voi voittaa... Jossain vaiheessa tuumin kuinka olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan toinen ämpäri mustikoita varten, sillä niitä oli vähän väliä maasto sinisenään. Ja kuinka isoja jotkin niistä olivatkaan, melkein pensasmustikoiden kokoisia. Mutta paljon paremman makuisia! Toisaalta mun ja enoni metsäseikkailun pointtina oli kanterellien keruu. Mustikat toimivat oikein hyvänä eväänä, joita poimin suuhuni pitkin matkaa silmien hakiessa maastosta sieniä.

Vaikka osa kantarellipaikoista oli hakattu paljaaksi ei reissu ollut turha. Oli aika voittajafiilis lähteä kotiin neljän ja puolen kantarellikilon kera! Nyt ne odottavat pakasteessa syksyä ja talvea. Oikein vesi herahtaa kielelle kun ajattelee mitä kaikkea niistä keksiikään tehdä... :)

Keräättekö tekin metsän antimia vai ostatteko ne pakasteesta suosiolla?

Pyöräilyn pauloissa

Viikko hujahti jälleen ihan tuosta vain eikä tänne blogin puolelle tullut eksyttyä. Oikeastaan en paljon ole koneella edes pyörinyt, sillä olen nyt intoutunut miltein joka päivä pyöräilemään. Jo heti aamusta asti on kutina päästä ennen tai jälkeen töiden edes pienelle lenkille Suomen kesäiseen ulkoilmaan. Jopa siihen sateiseen mikä ei ole yhtään mun tapaistani!

Pyöräillyt olen miltein joka kesä, mutta jotenkin tänä kesänä olen saanut luotua siitä itselleni treenin lisäksi meditaatiohetken. Kuulokkeet korville, kypärä päähän ja viilettämään 10, 15 tai 20 kilometrin pituiselle lenkille. Kaikki ajatukset katoavat kun keskittyy polkemiseen ja hyvään musiikkiin. Salilla käynnin sijaan olen viime viikonkin aikana mieluummin käynyt pyöräilemässä, muutamaan kertaan olen vielä innostunut pyöräilemään salille ja takaisin treeneihin.

Oletteko te löytäneet pyöräilyn ilon? :)

Provinssi 2016

Provinssi 30.6.-2.7. oli tämän kesän ehdoton kohokohta mulle, sillä se oli mun tämän kesän lomamatkani. Omanlaisensa elämysmatka. Liput oltiin ostettu hyvän ystävän kanssa jo alkuvuodesta ja olinkin ehtinyt jo pitkään fiilistellä Provinssia. Alkuvuodesta festarit tuntuivat todella kaukaisilta, mutta aika hujahtikin ihan huomaamatta. En ehtinyt edes alkaa jännittää kuin vasta muutamaa päivää ennen festareita. Mitä kaikkea otan mukaan? Mikä sää on? Miten nukun teltassa keskiviikosta sunnuntaihin kun en ole koskaan aikaisemmin niin nukkunut?

Suunnattiin tosiaan Seinäjoelle jo keskiviikkoiltana. Monen tunnin automatka hujahti jutellessa ja musiikkia kuunnellessa. Oli ihan hyvä idea lähteä jo tosiaan tuona päivänä, sillä saatiin vapaasti valita telttapaikat miltei tyhjältä leirintäalueelta. Seuraavien päivien aikana loppuunmyyty leirintäalue oli kuin miinakenttä täynnä telttoja pystyssä pitäviä naruja, joita olikin mielenkiintoista väistellä jos yritti kävellä muilla kuin merkityillä kulkuväylillä. Ensimmäisenä yönä tuli jo huomattua, että alue tosiaan on elossa 24/7 eli korvatulpat olisivat olleet todella hyvä ottaa mukaan kotoa! Vaikka nekin korvissa kuuntelin seuraavina öinä mm. Pelle Hermannin tunnarin soimista minuuttien ajan.


Provinssi oli todellakin panostanut niin leirintäalueen kuin itse festivaalialueen ohjelmaan ruuasta aktiviteetteihin. Jo matkalla alueelle tuli Provinssin nettisivuja selaillessa suunniteltua mitä kaikkea tulisi syötyä ja kokeiltua. Kuten arvata saattaa suunnitelmat menivät spontaanisti aivan uusiksi. Ruokarytmit olivat mitä olivat (esimerkiksi viimeisen festaripäivän vedin hodaripäivällisen voimin), nukkumaan mentiin kun viitsittiin ja välillä piilouduttiin telttaan pakoon Suomen kesän tarjoamia hervottomia sadekuuroja. Vaikka tykkään mennä matkoilla suunnitelman mukaan oli kuitenkin viiden päivän suunnittelematon festarointi mukavaa. Ihan jo senkin puolesta, että muutaman kerran käytiin kokeilemassa Provinssin leirintäalueella jo perinteeksi muodostunutta Silent Discoa jossa musiikkia kuunnellaan kuulokkeiden kautta.

Kuvasaldo jäi matkalla pieneksi, oikeastaan vain keikoilla otin muutaman kuvan. Niilläkin kamera pysyi suurimmaksi osaksi suljettuna, sillä mun tavoitteena oli keskittyä itse hetkeen. Vaikka kuinka kuvittelisi katsovansa keikkakuvia myöhemmin niin eipä niitä koskaan oikeastaan tule selailtua. Sateisesta säästä huolimatta päästiin katsomaan juuri niitä keikkoja joita haluttiinkin. Five Finger Death Punch, Nightwish, Antti Tuisku, Cheek, House of Pain, Juha Tapio, RAMMSTEIN...

Kaiken kaikkiaan Provinssi telttailun kera oli aivan mieletön elämys. Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, sai irtioton arjesta ja tuli vietettyä ikimuistoinen kesäloma. Ystävän kanssa tultiin kuitenkin siihen tulokseen sunnuntaisellakotimatkalla, että onneksi tää on kerran kesässä. Kolmen päivän festarien ja neljä telttayön jälkeen oltiin aivan rikki... Mutta ehkäpä silti otetaan ensi vuonna uudestaan. Ehkä.

Aivan viimeisenä ja erillisenä mun on kuitenkin pakko kertoa Provinssin kaikista odotetuin osuus: Rammsteinin keikka! Monta vuotta olen ollut kyseisen saksalaisbändin fani ja nyt vihdoin & viimein näin heidät livenä. Ei löydy sanoja kuvailemaan sitä fiilistä kun puolentoista metrin päässä lavan edessä olevasta aidasta sain seurata mun all time favorite bändin keikkaa liekkien porottaessa. Mahtavin. Keikka. Ikinä. Enempää en halua enkä todellakaan edes pystyisi heidän keikastaan sanomaan.

<3

Insta kesäkuu

Elossa ollaan! Hieman väsynyt olo on edelleen, mutta elossa. Provinssi 2016 on koettu ja mahtavaksi todettu. Vieläkin on hieman prosessointi kesken festarien suhteen (aka täysin vastakkaisesta vuorokausirytmistä toipuminen kesken kun heti maanantaina alkoi kuuden päivän työputki), joten ajattelin tähän väliin laittaa muutamia kuvia kesäkuun Instagramistani. Mut löytää sieltä nimimerkillä turunennoora :)

Ei kuukautta ilman kuvia koirista... <3 

Ilahdutin itseäni ruusuilla ihan vain koska halusin ja voin. Pienetkin teot tuo sisältöä elämään - ja ennen kaikkea hymyn huulille :)

 "Missä oon ollut kun oot saanut tuon rusketuksen?" En etelän matkalla ainakaan. Hyvän ystävän kanssa on tullut jäätyä suusta kiinni monesti yhden lasillisen ajaksi johtaen tuntien keskusteluihin aurinkoisella terassilla. Siitä ne rusketusrajat.

Joskus myös sitä aurinkoa on tullut palvottua ihan omalla pihallaankin. 100% nautiskellen.

Kohti Provinssia kävi matka keskiviikkona. Perhosia vatsassa, hymy huulilla ja auto täynnä hyvää seuraa.

Leirielämää silloin kun ei Suomen kesä näyttänyt sateisempaa puoltaan.

Tässä insta kesäkuun osalta (oliko se oikeasti tuossa?). 

Provinssifiilistelyä tulossa hieman myöhemmin tällä viikolla :)

Provinssi!

On kuulkaas pienoinen kuumotus päällä! Äsken kävin pikaisella kymmenen kilometrin pyörälenkillä ja nyt pakkailen viimeisiä kamoja laukkuihin. Kohta matka käy hyvän ystäväni kanssa kohti Seinäjoen Provinssi festaria! Kuinka moni teistä on tulossa Provinssiin?

Pitkään aikaan en ole festareilla käynyt, joten loppuviikosta on tulossa varmasti ikimuistoinen. Ollaan siis paikalla kaikki kolme festaripäivää ja mikä mielenkiintoisinta: Majoitutaan teltassa. Eli jos kaatosade (tai sade yleensä) pysyisit kaukana?

Blogi jää siis hieman vähemmälle huomiolle tällä viikolla. Snäppäilen kuitenkin paikan päällä nimimerkillä turunennoora :)

Hyvästä kannattaa pitää kiinni

Muutama vuosi sitten innostuessani kokeilemaan juoksua ostin elämäni ensimmäiset juoksukengät (Asics Gel Conventor). Pienen sisäänajon jälkeen ne tuntuivat heti aivan omilta, sopivat jalkaan oikein sulavasti. Koska mulla sattuu olemaan leveä jalkaterä, laskeutunut jalkaholvi sekä ylipronaatiota, olin hyvin yllättynyt löydettyäni heti ensimmäisellä kerralla sopivat juoksukengät. Kyllä urheiluliikkeen myyjät tietävät mistä puhuvat!

Olen rakastanut ja käyttänyt kyseisiä pinkkejä juoksukenkiä niin, että niissä on jo muutamassa kohtaa reikiä. Kaksi vuotta on muutenkin pitkä aika treenikengille, jotka pitäisi muistaa vaihtaa kerran vuodessa. Tähän ei taida käydä syyksi se, että kun ne on olleet niin ihanat etten malttaisi olla pitämättä niitä...? Käytyäni hiljattain Stadiumissa näin sattumalta samat Asicset oikein houkuttelevassa alennuksessa, joten päätin ostaa itselleni pikaisen kokeilun jälkeen uudet parit. Kuinka monta kertaa sitä tulee tälläinen tilaisuus eteen ostaa täydelliseksi kokemansa tuote uudelleen? Yleensä sitä jää vain harmittelemaan kuinka olisi pitänyt tajuta ostaa heti kahdet ellei useammat kappaleet...

Väri vaihtui, mutta edelleen kengät näyttävät ihanilta pinkkien yksityiskohtien kera. Ja mikä parasta, tiedän että pikaisen sisäänajon jälkeen nämä tulevat istumaan jalkaani kuin valetut. Itse suosittelen lämpimästi Asicsen tuotteita, ovat todellakin hintansa arvoisia. Treenikenkiä ei todellakaan kannata ostaa pelkkien ulkoisten seikkojen perusteella. Aion lisäksi jatkossa tutustua enemmän Reebokin treenikenkiin sillä sain Stadiumin myyjältä vinkin, että kyseisen merkin kengät ovat yleisesti leveämpiä. Juuri siis sopivia minun kaltaiselleni "räpyläjaloille".

Kenkien sisäänajaminen on vielä vähän vaiheessa, sillä olen keväällä innostunut niin paljon pyöräilystä että lenkkeily on saanut jäädä aika vähäiselle huomiolle. Ehkä kaupanpäällisinä saamani ihana paita auttaa nostattamaan lenkkeilyintoa tänä kesänä!

Ramdom facts about me

Päätin pitkästä aikaa toteuttaa postauksen, jossa on muutamia erilaisia faktoja minusta. Osasitteko arvata nämä minusta? Kuinka moni tuli teille yllätyksenä? Kommenttikenttä on vapaa myös omille faktoillenne! :)

Pienenä haaveammattini oli arkeologi tai astronautti.

Mitä pikkutarkempi työ, sitä enemmän nautin siitä.

Askartelu ja käsitöiden tekeminen onkin siis mieleeni. 

Joulu ei ole joulu ellen ole saanut askarrella kaikille ystäville ja sukulaisille joulukortteja!

Opin juomaan kahvia vasta muutama vuosi sitten. Vieläkään en osaa tosin juoda kahvia mustana.

Haluaisin matkata ympäri maailmaa jossain vaiheessa elämääni.

R-a-k-a-s-t-a-n BodyShopin tuotteita yli kaiken. 

Heidän liikkeistään on miltein mahdotonta lähteä ulos ilman ostoksia!

 

Rammstein on jo monia vuosia ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan lempibändini.

Provinssissa vihdoin näen heidät livenä!

Kävin käsityöpainotteisen lukion. 

Minulla on sangen outo korkeanpaikankammo. Ihan hirvittää hypätä kolmesta metristä uima-altaaseen (saati sitten viidestä tai kymmenestä!), mutta haluaisin joskus kokeilla laskuvarjohyppyä lentokoneesta.

En voi sietää kaalilaatikkoa.

Keräilen Muumi astioita.

Uusimpana kokoelmassani on Muumien esi-isä muki, kulho ja lautanen.

 

Taru Sormusten Herrasta on lempparileffani. Ja eniten katsomani, lopetin laskemisen kun olin nähnyt koko trilogian 30 kertaa alusta loppuun.

Minulla on yksi tatuointi käsivarressani ja yksi lävistys kielessäni.

Pidän huoneeni muuten tiptop kunnossa ja pölyttömänä, mutta sängyn petaamista inhoan. Päiväpeitto saattaa olla siististi viikattuna tuolilla helposti viikon kerrallaan petivaatteiden ollessa sängyssä sellaisena illalla kuin mihin olen ne aamulla herätessäni jättänyt.

Kylmä Battery on juoma, joka saa sukat pyörimään jaloissa.

Kunhan se on pakastinkylmää ja sitä juo vain max yhden tölkin viikossa.

Sokeriton Battery EI ole Batterya muuten...

Kesä on lempivuodenaikani. Ja ilman irtojäätelöä ei ole kesää.

En kuitenkaan osaa valita yhtä jäätelölajia yli muiden.

 

Snapchat

 Minut löytää nykyään myös Snapchatista käyttäjätunnuksella turunennoora!

 Lisätkää ihmeessä minut & kommentoikaa vaikka tänne omat käyttäjätunnuksenne,

jotta voin seurata myös teidän snäppejänne :)

Kiitos Laura "pakottamisesta" Snapchatin maailmaan,

oon jo ihan pelkästään tällä viikolla snäppiuntuvikkona nauranut itseni aivan tärviölle!

Snäppäilemisiin!

#Huhtikuu Instagram

Aurinkoista toukokuun alkua! Toivottavasti kaikki ovat selvinneet vappuhulinoistaan :)

Uusi kuukausi alkaa jälleen edellisen kuun instakuvapäivitykellä!

 Iltavuoroissa on se hyvä puoli, että tulee useammin ihailtua laskevan auringon kauniiksi maalaamaa taivasta. Täman taivaan nähtyäni oli pakko pysäyttää auto kotimatkalla, että sain napattua näin ihanan kuvan.

Keräilen Muumi astioita ja kun näin työkaverin kädessä tämän uuden Muumien esi-isä mukin niin olihan se aivan pakko saada! Mun mielestäni tämä on ehkäpä nätein kaikista Muumi mukeistani :) Onko täällä muitakin Muumi-fanaatikoita?

Pyöräilystä on alkanut tulla jo muutaman viikon sisällä rutiini. Jos en pääse kaksi kertaa viikossa pyörälenkille, tuntuu että kiipeän seinille. Niitä ihania t-paitapyöräkelejä odotellessa...

Loppukevään koulu on ollut itsenäistä kirjojen lukemista. Viime viikolla suoritin erään monisatasivuisen kirjatentin ja heti perään aloitin samanmoisen urakan seuraavaa luentosarjaa varten.

Laura sai mut innostumaan meikkivarastoni täydentämisestä juuri Suomeen saapuneen NYX kosmetiikkasarjan tuotteilla. Maltillisesti pääsin alkuun kahdella luomiväripaletilla, jotenkin tuntuu että kohta meikkipussiini tulee kevätsiivouksen takia lisää uutuuksia!

Vapun pakollinen munkki ja sima.

Perjantaina alkoi mun kesälomani duunista. Sen kunniaksi piti nautiskella lasi kuohuvaa. Sen suurempia suunnitelmia ei lomalle ole kuin hoitaa kevään viimeinen koulukurssi pois alta. Loppu mennään fiiliksen mukaan!

Helsinki Coffee Festival

Tulipa pidettya spontaani pieni blogitauko. Viimeisen parin viikon aikana on tullut oltua viisi päivää viikosta duunissa ja lisäksi valmistauduin samalla monen sadan sivun kirjatenttiin. Siinä se vapaa-aika menikin suurimmaksi osaksi säännöllisen epäsäännöllisen treenin lisäksi. Eilen vihdoin sain suoritettua tentin alta pois (jep, valtiotieteellisen tentit ovat lauantaina).


Tentin jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa tutustumaan Kaapelitehtaan tarjontaan Helsingissä, kiitos Paulig Instituutin! Osallistuin heidän kisaansa vähän aikaa sitten heidän Instagramsivuillaan (@PauligInstitute) ja alkuviikosta sain tietää voittaneeni kaksi lippua Helsinki Coffee Festivaaleille!

Helsinki Coffee Festival on Kaapelitehtaalla järjestettävä tapahtuma kahvinystäville sekä -ammattilaisille. Tapahtumassa pääsee maistelemaan eri kahveja, tutustumaan erilaisiin koneisiin ja opettelemaan erilaisia asioita kahviin liittyen kahvin valmistuksesta koneiden putsaamiseen. Hieman erilainen, mutta mielenkiintoinen tapa palkita itsensä tentin suorittamisen jälkeen.

Vaikka en itseäni aivan vannoutuneeksi kahvin ihailijaksi tunnusta -ellei täysautomaattisen espressokeittimen omistaminen mua sellaiseksi leimaa- niin ainakin kahvin ystäväksi kuitenkin. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi festivaaleilla hujahti pari tuntia tuosta vain. Maisteltiin ystäväni kanssa syntisen paljon erilaisia kahveja, seurattiin kahvin SM-kisoja ja kuunneltiin samalla myös ammatinyrkkeilijä Eva Wahlströmin haastattelua hänen kahvinjuonnistaan. Haastattelusta jäi mieleen seuraavat asiat: Kahdeksan kuppia on Evallekin liikaa kahvia päivässä, suodatinpaperi tulee huuhdella ennen porojen laittamista (tai tulee tappelu puolison kanssa) ja kookosöljyä kahviin pitää saada aina. Oli ihan mielenkiintoista kuunnella urheilijan terveestä suhtautuminen kahviin (sidenote: kahdeksan kupin päivämäärästä on vähennetty hurjasti).

Tulipa samalla huomattua kuinka kaulassa kiikkuva järjestelmäkamera olisi ollut paljon kätevämpi laite kuin kännykän kamera. Suurin osa ajasta tuli alueella käveltyä kuppi kädessä, joten kuvasaalis eri kahviständeistä jäi olemattomaksi. Muutenkin paikka oli melkoisen täynnä väkeä, joten hyviä kuvia oli aika vaikea saada. Ja alla olevasta kuvasta huomaa kuinka se mun keskittyminen herpaantui kahvista myös muihinkin asioihin, kuten paikan sisustukseen...

Eilinen parituntinen kahvin maailmassa oli kaiken kaikkiaan antoisa ja mielenkiintoinen, varsinkin kun tuo oli ensimmäinen kahviin liittyvä tapahtuma johon olen osallistunut. Ilman Instagramia olisi mennyt varmasti koko tapahtuma multa ohitse. Enkä olisi päässyt maistamaan elämäni ensimmäisiä churroja suklaisen kaakaon kera. Enkä olisi päätynyt ostamaan ihania uusia tuttavuuksia Dallmayrsilta. Kolmea eri kahvipapua. Ihan vain siksi etten osannut millään päättää kolmen eri papupussin kesken. Not ashamed and not afraid to say it! Koska mun mielestäni heidän kahvinsa oli ehdottomasti festivaalien parasta.