Helsinki Midnight Run 2016

Innostuin jo alkuvuodesta oikein kunnolla sekä pyöräilystä että lenkkeilystä. Siitä huolimatta en ollut oikeastaan ajattellut osallistuvani tänäkään vuonna Helsinki Midnight Runiin. Vuonna 2014 osallistuin kyseiseen tapahtumaan ensimmäisen kerran, mutta viime vuonna jätin sen välistä kipeiden jalkojen takia. Plantaarifaskiitista kärsivänä ei tuntunut oikein mielekkäältä lähteä juoksemaan ja kipeyttämään jalkoja vielä enemmän. Varsinkin kun päivät olivat usein pelkkää taistelua kävelemisen suhteen kun oli ollut paikallaan vähäsenkin aikaa.

Ensimmäisessä Midnight Runissani kului aikaa 1:10:16. Ajattelinkin silloin, että jos ja kun menisin uudestaan juoksemaan niin pitäisi pyrkiä parantamaan aikaa tai ainakin pystyä samaan. Jalkakipuiselle toi oli hyvä syy sille miksi ajattelin olla osallistumatta. Jos viimeksikin juoksin niin kyllähän seuraavalla kerralla pitäisi mennä myös ihan samalla lailla vaahto suussa.

Kesän aikana työkaverini sai kuitenkin mieleni muuttumaan kun hän pyysi minua osallistumaan tämän vuoden juoksujuhlaan kanssaan. Kaksi seikkaa sai mut heittämään tekosyyt menemään: Pääsisi fiilistelemään lenkkiä hyvässä seurassa ja tavoitteena olisi päästä reitti läpi noin puolessatoista tunnissa koska ystäväni olisi tuolloin 26. raskausviikollaan.

Ihan kuin olisin voinut enää kieltäytyä. Viime viikonloppuna se olikin menoa se!

Tänä vuonna ei paljoa ulkokuvia tullut otettua, sillä vettä satoi ja satoi ja satoi... Tapahtumapaikka oli aika tyhjä kun kävin kaverini kanssa kiertelemässä siellä pikaiseen. Napattuamme mukaan kupit kuumaa istuttiinkin yliopistolla kunnes oli aika siirtyä aloitusruutuihin kertakäyttösadeviitat päällä. Tehtiin tosin pieni kierros infopisteen kautta. Alla olevasta kuvasta huomaatte ehkä miksi... Vinkki: Katso paitaa!

Siinä odotellessa omaa lähtöä alkoi tuhansien muidenkin juoksijoiden hyvä fiilis tarttua ja tuumasinkin kuinka hyvä olikaan kun kaverini sai taivuteltua mut osallistumaan tänä vuonna Helsinki Midnight Runiin. Kymmenen kilometrin aikana ei kertaakaan kaduttanut. Ei vaikka lähdin aika tyhjältä pohjalta, sillä olin juuri ollut flunssassa ja vieläkin hieman yskitti. Oli siis hyvä, että raskaana oleva kaverini oli mukana pitämässä huolta sopivasta kävelytahdista. Itselläni kun meinasi välillä lähteä lapasesta vauhdin kanssa kun ei pitkään aikaan ollut päässyt liikkumaan kunnolla. Naurettiinkin matkan aikana, että mehän täydennetään toisiamme tänä vuonna tässä tilassa aivan loistavasti.

Tavoiteaika toteutui myös melko hyvin. Muutama minuutti meni tuon puolentoista tunnin päälle, mutta saatiin aika tästäkin huolimatta. Kaikista tyytyväisin olen kuitenkin omaan jaksamiseen muutaman viikon liikuntatauon jälkeen ja varsinkin seuraavan päivän olotilaan. Olin odottanut hirveitä jalkakipuja, mutta jalat olivat lähinnä vain väsyneet. Onnistunut reissu siis!

Seuraavaa juoksua odotellessa... ;)

Pyöräilyn pauloissa

Viikko hujahti jälleen ihan tuosta vain eikä tänne blogin puolelle tullut eksyttyä. Oikeastaan en paljon ole koneella edes pyörinyt, sillä olen nyt intoutunut miltein joka päivä pyöräilemään. Jo heti aamusta asti on kutina päästä ennen tai jälkeen töiden edes pienelle lenkille Suomen kesäiseen ulkoilmaan. Jopa siihen sateiseen mikä ei ole yhtään mun tapaistani!

Pyöräillyt olen miltein joka kesä, mutta jotenkin tänä kesänä olen saanut luotua siitä itselleni treenin lisäksi meditaatiohetken. Kuulokkeet korville, kypärä päähän ja viilettämään 10, 15 tai 20 kilometrin pituiselle lenkille. Kaikki ajatukset katoavat kun keskittyy polkemiseen ja hyvään musiikkiin. Salilla käynnin sijaan olen viime viikonkin aikana mieluummin käynyt pyöräilemässä, muutamaan kertaan olen vielä innostunut pyöräilemään salille ja takaisin treeneihin.

Oletteko te löytäneet pyöräilyn ilon? :)

Vielä on kesää jäljellä?

Eilen meinasin melkein lähteä liikenneympyrästä väärään suuntaan kun huomasin jäätelökioskin paikan olevan tyhjä. Mun mielestä kesän ehdoton merkki on jäätelökioskit, ne kun lähtevät niin kesä alkaa olla ohi. Kuukaudet ei tässä asiassa merkitse! Suurkuluttaja en siis ole, taisin kesän aikana käydä jäätelökioskin antimia nauttimassa kerran kuussa. Olin kovasti miettinyt maistavani tänä vuonna kaikkia uutuusmakuja kun viime vuonna en muistanut. Tuo "tehtävä" taitaakin jäädä jälleen ensi vuodelle...

Tästä pääsin jotenkin aasinsillan kautta rapputreeneihin. Kesän aikana innostuttuani niitä tuli tehtyä säännöllisen epäsäännöllisesti, varsinkin heinäkuussa. Nyt kun aloin havahtua syksyn saapumiseen päätin jälleen mennä kokeilemaan porrasjuoksua kun vielä ehdin. Vaikka omaankin aika kovan pään niin en mene kokeilemaan sen kestävyyttä liukkailla keleillä portaisiin. Tänään sattui sopivasti hyvä keli ulkotreenille, taivaalla oli hieman pilviä mutta ei satanut.

Päivän tenttikirjaurakasta selvittyäni laitoin kompressiosukat jalkaan, treenivaatteet päälle ja ruususuolaa vesipulloon. Ja menoksi. Pitkän lämmittelyn aikana ehtii muuten sekä lämmittää lihakset että käydä moneen kertaan läpi tunteita laidasta laitaan. Onnittelin itseäni hyvästä treeni-ideasta pariin otteeseen, samoin kirosin kuinka sitä pitää aina keksiä paras idea aloittaa liikkuminen pienen tauon jälkeen tällä lailla. Saipa ainakin paineita sillä tavalla ulos tulevan treenin lisäksi!

Tämän päivän porrastreeniosio: 

3x portaat ylös täysiä, astuen jokaiselle portaalle

1x hyppien alas, kyykäten jokaisella portaalla

1x portaat ylös askelkyykyillä

3x portaat ylös täysiä, astuen jokaiselle portaalle

Jotenkin kymmenen kertaa rappujen juoksu per treeni kuulostaa korvaani sopivalta, mutta tällä kertaa tuo kahdeksan oli aivan tarpeeksi. Ehkäpä juuri noiden välissä olevien muutaman "ekstran" ansiosta. Treeni meni kuitenkin perille, pientä kengurubensaa kun oli havaittavissa jalkojen tärinän takia. Vaikka epäilytti ennen treeniä niin kannatti jälleen lähteä yrittämään eikä jäädä kotiin makaamaan. Välillä on hyvä muistuttaa itseään kovalla rääkillä(kin) miksi juuri tätä tekee. Niitä syitä ja tuloksia voi nähdä välittömästi treenin jälkeen hymyn muodossa.

Ylös, ulos ja rappusille! Vielä ehtii hop!

Kesä on porrastreenin parasta aikaa

Olin ajatellut juoksun alkavan sujumaan kun pääsen koulusta kirmailemaan kesälaitumille. Kun ei tarvitse enää olla nenä kiinni kirjoissa niin johan luulisi juoksujalan vipattavan. Mielikuvieni innostus on tähän mennessä riittänyt peruslenkkeilyyn. Eipä tuo Suomen kesä ole houkutellut niin hirveästi ulkoilemaan. Oi niitä viime kesän ihania aurinkoisia kelejä, joiden aikana askel suorastaan liihotteli asvaltin yläpuolella...

Ulkotreenit eivät kuitenkaan ole jääneet vähäisiksi, sillä ulkoilmasta on tullut jo muutaman kerran nautittua oikein kunnolla porrastreenien yhteydessä. Jostain syystä minä ja hyvä ystäväni Minna ollaan molemmat saatu päähän että "rapputreenit on ihan huippua" ja ollaan pingottu hyväksi havaitun paikan rappuja yksin ja yhdessä. Ensimmäisen kerran jälkeen en pystynyt kunnolla kävelemään puoleen viikkoon. Tämän jälkeen ei ole jalat aivan samanlaiseen jumiin menneet. Todennäköisesti koska tajusin puoli viikkoa ensimmäisen porraspyrähdyksen jälkeen kompressiösäärystimien olevan kova juttu treeniä tehdessä ja ilman niitä en sen jälkeen ole porrastreenejä tehnyt. Kiitos Zero Point!

Tämänpäiväisen treenin yhteydessä kehiteltiin Minnan kanssa muutamia (meille) uusia liikkeitä. Ne soveltuvat perus portaidennousun lomaan tai ihan vain omaksi treenikseen. Näillä saa varmasti lisäpotkua portaisiin tai ainakin sen jälkeiseen olotilaan!

• Portaalle astuessa ojenna takana olevaa jalka suoraksi ja nosta sitä ylös pakaraa aktivoiden. Tasapainoharjoitusta voi lisätä koskettamalla kädellä paria rappua ylempänä olevaa porrasta.

•  Tee samoin kuin äsken mutta pelkän jalan ojentamisen ja noston sijaan jatka liikettä tuomalla jalka sivulle ja seuraavalle rapulle.

• Tule rappuset alas hyppimällä ja kyykäten. 

Portaita juokseminen on ihan kivaa yksin sadesäälläkin. 

Parasta se on kuitenkin hyvässä seurassa! 

Astetta enemmän potkua

Aloittaessani treenaamisen käytin paljon erilaisia proteiinijauheita, sekä palautumiseen että välipalana. Monia erilaisia jauheita ja merkkejä kävin läpi. Sekä maitoon että veteen sekoitettuna. Jossain vaiheessa tuli siihen touhuun stoppi kun en vain enää saanut pakotettua minkäänlaisia juomia kurkusta alas. Joka kerta kun yritin tuli vain lähinnä yökkäysrefleksi. Tulin siihen tulokseen, että jos en kerran treenaa kuin vain itseäni varten en tarvitse mitään erikoisia jauheita treenaamiseen. Tämän jälkeen "palautusjuomana" olen lähinnä käyttänyt raakakaakaota sekoitettuna rasvattomaan maitoon.

Latureita -ennen treeniä juotavia litkuja- en sen sijaan koskaan ollut kokeillut. Kai minä nyt treenata pystyn ilman lisäboostia? Vaikka olisihan se ihan kiva välillä jaksaa enemmän, mutta kyllä se espresson kofeiini riittää?! Laura tietää hyvin mun hieman epäluulon kaikkia tälläisiä jauheita kohtaan... Joten kun hän sai kokeiluun yhtä markkinoiden tehokkaimmista latureista muutaman pussin, sain toimia hänen kanssaan koehenkilönä.

Villimarjojen makuinen laturi hmm...

Shakeriin pussin sisältöä kaataessani hämmästyin aluksi jauheen määrää. Sitä kun tuntui olevan hulvattomasti. Tämä tosin saattaa johtua siitä etten ole käyttänyt mitään jauheita pitkään aikaan. Toinen hieman hämmennystä aiheuttava tekijä oli Lauran kommentti mausta: "Se voi olla aika sun mielestä todella pahaa." Heikompia voisi näinkin kannustava kommentti hirvittää, mutta mun kohdalla käänteinen psykologia toimii. Jos sanotte mulle etten pysty niin varmasti pystyn. Tai ainakin kokeilen. Valmistauduin kuitenkin siihen, että pääsen juoksemaan vessaan jos tarve niin vaatii.

Silmät kiinni, korkki auki ja kippis&kulaus...

Ensimmäinen ajatus: Tää EI ole pahaa? Olin niin valmistautunut hirveänmakuiseen juomaan etten osannut odottaa tälläistä. Maku oli suoraan sanoen mielenkiintoinen muttei paha ollenkaan. Villimarjojen (wild berries) maku maistui ehkä hieman esanssisen oloisena, mutta maistui kuitenkin. Koko juoma meni helposti alas ja mikä parasta: aivan pakottamatta.

Laturi pääsi ihan kunnon testiin, sillä suuntasin salille tekemään kunnon jalkatreenin. Pikkulapsen tavoin olin ehkä odottanut jonkinlaista hypertilaa, mutta jouduin tässä pettymään. En ollutkaan mikään vieteristä vedettävä lelu salilla. Mutta en voi sanoa etteikö jauheella olisi ollut vaikutusta. Jaksoin tehdä tavallista painavammilla painoilla treenin ja enemmän toistoja kuin yleensä. Huomasin treenin olevan tehokkaampi eniten siinä, että jalat tärisivät tavallista enemmän paikkojen välillä siirtyessä. Aivan mahtavaa!

Ennakkoluuloille ei kannata siis antaa valtaa aina, laturit toimivat oikeasti ja sopivat myös normitreenaajille. Tsekatkaa Lauran blogista lisää tietoa aiheesta! :)

Kehonhuoltoviikko

Kun vihdoin pääsin vauhtiin salin suhteen, niin olen huomannut unohtaneeni kokonaan kehonhuollon. Hierojalla en ole käynyt sitten alkuvuoden, venyttelyä en ole harrastanut kuin pakolliset venyt treenin jälkeen ja rullailukin on tyystin unohtunut. Tai lähinnä kuten sen itse "perustelen": En ehdi kun luen kaiken vapaa-aikani tenttikirjoja. Jep erittäin huono tekosyy...

Kropan jumi ei ole paljoa haitannut. Mutta kävellessä -etenkin töissä- mun jalkani ovat olleet todella väsyneet ja välillä niitä onkin särkenyt. Parhaiten/pahiten tämän oon huomannut BodyJamissa hypyissä. Jalat ei halua totella ollenkaan... Tällä viikolla tajusin viimein, samalla kun luen kirjoja tabletin kautta niin pystyn mun pyöreällä kivelläni rullailemaan ja käsittelemään jalkapohjia! Rullailen jalkapohjat perusteellisesti läpi esimerkiksi niin, että luen yhden sivun kun rullailen jalkapohjan ulkosyrjää, seuraava sivu kantapäätä rullaillen. Lisäksi hieron peukaloilla kantapäässä olevaa kipeää pistettä.

Ette voi uskoakaan kuinka ihana olo on herätä seuraavana aamuna kun jalkoja ei särje! 

Tai siis kohta ehkä uskotte, sillä haastan jokaisen kokeilemaan viikon verran samaa : 

Rullailemaan jalkapohjianne pyöreällä esineellä (esim. luudankappale käy) ja painelemaan kipeitä kohtia sormin tai vaikka marmorikuulalla!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kertokaahan ensi viikolla fiiliksiänne :)

PS. Sain myös käytyä hemmottelemassa itseäni kampaajalla! Nyt on vaalea ja lyhyt malli!

Jalkojentappoviikko

Tällä viikolla mua on päässyt puremaan treenikärpänen oikein kunnolla. Otsikosta voittekin päätellä, että enimmäkseen alakroppaa on tällä viikolla tullut harjoitettua. Tiistaina päätin viisaana tehdä kävely-hölkkä-juoksulenkin keskellä kirkasta ja erittäin paahteista päivää, tulipa samalla hikoiltua ekstraa. Ilta kului salilla kokovartalotreeniä tehden.

Viikon treenien kohokohta - ja samalla takuuvarma jalkojen jumittaja ja miltein kuolema - oli porrastreeni. Lauran ehdotuksesta lähdin kokeilemaan tuota treeniä ensimmäistä kertaa ikinä. Ehdin jo lämmittelyn aikana moneen kertaan manaamaan itseni alimpaan maanrakoon. Mutta MidNightRun kun alkaa lähestyä uhkaavasti niin kaikkeen mahdolliseen olen valmis suostumaan, että saan itseni mieleiseeni kisakuntoon. Perusteellisen lämmittelyn ja kevyen venyttelyn jälkeen aloitettiin itse treeni, joka oli sinänsä lyhyt mutta sitäkin tehokkaampi. Juostiin portaat ylös yhteensä kymmenen kertaa. Tämä tehtiin kahdessa osiossa eli viisi kertaa aluksi ja pienen tauon jälkeen toiset viisi.

Tykkään vetää treenejä täysiä, välillä verenmakukin suussa. Keskiviikkoiselle porrastreenille on kuitenkin sen intensiteetissä vaikea löytää vertaistaan mun treenihistoriassa. Ehkäpä kerran on treenin aikana ollut samanlainen olo, tämäkin kerran viime vuoden kesällä kun kokeiltiin yhdessä Lauran kanssa WODia. Pariin otteeseen jouduin portaiden yläpäässä (koska kesken juoksuahan ei lopeteta) sanomaan Lauralle, että nyt pikku breikki ja tuijotin muutaman ylimääräisen sekuntin hyvin kiinteästi tiettyä pistettä etten vain olisi oksentanut. Olotila näkyi naamasta varmaan, koska pariin otteeseen Laura sanoikin mulle että ota nyt vähän rennosti. Sitten tää lähtee pinkomaan portaita ylös niin kuka nyt siinä voi sitten levätä?! Että perään vaan!

Kymmenen porrasvedon jälkeen olo oli kuitenkin aika euforinen. Mä tein sen! Ja selvisin vielä hengissä! Sain samalla muutaman hyvän vinkin MidNightin juoksemiseen tai lähinnä siihen valmistautumiseen: mun täytyy keskittyä enemmän keskikropan koossa pitämiseen ja hengitystekniikkaani.

Jos siis haluatte kunnolla haastetta omiin treeneihinne niin suosittelen kokeilemaan tätä. Seuraavana päivänä voi olla hyvä idea päästä hieman liikuttamaan jalkojaan esimerkiksi spinningissä, mutta sen jälkeinen zumba voi olla hyvä jättää välistä. Ellei päänne satu olemaan yhtä kova kuin allekirjoittaneella heh... :D

Hyviä viikonloppuja kaikille!

London Part 1

Nyt on kotiuduttu Lontoosta pidennetyn viikonloppuloman jäljiltä. En tosin tiedä onko kotiuduttu oikea sana kun tekisi mieli lähteä heti takaisin... Neljä päivää meni kuin siivillä kauniista maisemista, mahtavasta ruuasta ja hyvästä seurasta nauttien. Hyvä ystäväni Sandra asuu Lontoossa ja sainkin asustella hänen luonaan tuon ajan. Au pairina työskentelevä siskoni toimi matkaoppaanani ja oli suunnitellut kaiken valmiiksi jo ennen tuloani. Carefree summer vacation! Lontoossa oli koko matkani ajan paljon kesäisempi ilma Suomeen verrattuna :D

 

Koko matkan ajan tuntui, että mulla on uskomattoman hyvä tuuri. Alkaen jo Arlandan lentokentältä kun ostin Cosmon ja seurana oli juuri sellaiset lasit joita olen toivonut. Saavuin portin eteen odottelutilaan juuri kun sieltä oli lähtenyt ilmeisesti häitä juhlimaan porukka ja eräs lentokentän työntekijä tarjosi minulle ylimääräiseksi jääneen täytetyn sämpylän, smoothien ja hedelmiä. 

Lontoossa mua tosiaan tervehti aivan ihana auringonpaiste. Ensimmäisen päivänä poukkoilin ihan yksikseni ympäri Lontoota, sillä mun matkaoppaallani oli töitä. Mua tämä ei todellakaan haitannut. Hyvät juoksukengät kun oli alla niin jaksoi painella pitkin Lontoon katuja myöhään iltaan asti. Metro tai englantilaisemmin tube on myös hyvin yksinkertainen ja helppo käyttää, kaikista "hankalinta" taitaa olla muistaa linjojen nimet. Nekin tosin oppii nopeasti. Ihan ensimmäisenä kävin kiertelemässä National Galleryssa. Kulttuurikierros jatkui kun siirryin ihailemaan Harrodsin tavarataloa. Voi sitä kateuden määrää kun näin miesmyyjien hipelöivän ihania käsilaukkuja ja koruja...! Loppupäivä kului Oxford Streetillä shoppaillessa. Ihmeen hyvin sitä osaa itseään hillitä. Ostin vain tarpeellista tavaraa, ihan tosi ;)

Mun loman toinen päivä oli yhtä kävelymaratonia. Lähdettiin aikaisin aamulla liikkeelle Trafalgar Squarelta ja suunnattiin kävellen Thamesin toiselle puolelle. Pääministerin asunto, Big Ben, London Eye, The Shard, The Tower Bridge... Name it, I've seen it! Olisi mielenkiintoista tietää paljon käveltiin, sillä liikkeellä oltiin todellakin aikaisesta aamusta myöhään iltaan. Maisemien lisäksi ruokapuoli oli hyvin hoidossa: Borough Marketin herkuista nautittiin Thamesin etelärannalla istuen, Garfunkel's ravintolassa syötiin päivällistä ja iltapala napattiin WholeFoodsista. Kierreltiin jälleen ostoskaduilla Oxford Streetillä, Carnaby Streetillä ja Bond Streetillä.  Kensingtonin palatsin mailla maattiin picnicillä iltapäivällä auringosta nauttien ennenkuin käveltiin kauniin Hyde Parkin läpi. Päivän lopulla hämärän tultua käveltiin taianomaisen Lontoon läpi. Nukkumaan ei olisi halunnut mennä ollenkaan!

Mut hyvin tuntevat voivat uskoa millaiseksi lapseksi taannuin kun sisko kertoi varanneensa meille liput mammuttinäyttelyyn Natural History Museumiin! Saatiin ihan marssia pitkän ihmisjonon ohi suoraan sisälle ;) Mielenkiintoisen näyttelyn vetonaulana oli hyvin säilynyt pienen Lyuba mammutin keho. Kuvia ei valitettavasti saanut ottaa pienokaisesta... Tsekattiin vielä dinosaurus näyttely ennen siirtymistä Camden Towniin. Kulttuurista kiinnostunut kun olen, niin täällä söin aidon englantilaisen Fish&Chipsin. Tässä vaiheessa kesäinen Lontoo päätti päräyttää ilmoille kaatosateen ja siirryttiin Westfields ostarille kiertelemään. Kyllä voi ostoskeskuksella olla kokoa! Siirryttiin myös hieman pienempään Southside ostoskeskukseen ennen tuhtia pubi illallista. Possua uusilla perunoilla siiderin kera. Täydellinen lopetus päivälle!

Viimeinen päivä Lontoossa tuli ihan liian pian. Vaikka sinä aamuna ei olisi tehnyt mieli nousta sängystä ollenkaan, pistää vain silmät kiinni ja toivoa että jälleen vasta torstai niin ylös piti nousta, sillä siskon kanssa olin kuitenkin sopinut treffit Henry's ravintolan eteen. Aikaa ei ollut ollenkaan hukattavaksi. Aamiaiseksi söin kunnon tuhdin englantilaisen aamiaisen. Sisko veikkasi etten olisi jaksanut syödä sitä, mutta jos mä tuollaisia saan syödä vain neljän vuoden välein (viime Lontoon reissusta on niin kauan!) niin hyvin se uppoaa. Ja taivaallisen makuista oli! Buckinghamin palatsin vartijoiden vaihdon jälkeen käveltiin St. James's Parkin läpi ihailemaan Big Beniä ja London Eyetä. Tämän jälkeen hain kimpsuni ja kampsuni Sandran luota ja suuntasin siskoni asuinalueelle. Wimbledonin lähistö piti käydä tarkastamassa julkkisten varalta, vaikka en tenniksestä kiinnostunut olekaan. Ehdittiin vielä nauttia hieman Englannin maukkaasta tarjonnasta (kuten maailman parhaasta kaakaosta ikinä), ennen kuin jouduin lähtemään kotia kohti. Haikein mielin sanoin siskolle ja Englannille hyvästit. Kova ikävä on jo nyt <3

Seuraavassa postauksessa esittelen Lontoon ostoksia!

Sister selfie! <3

Killer Leg Day

Tänään polkaisin käyntiin toisen lomaviikon. Tarkoituksena olisi ottaa se kunnon treeniviikkona terveellisine ruokineen, sillä viime viikko tuntui olevan yhtä viikonloppua kun koko aika oli syömässä ja herkuttelemassa. Vaikka teki se kyllä hyvää mielelle :) Nyt ei onneksi edes tee mieli herkkuja kun niitä taisi tulla syötyä kyllästymiseen asti. Liikuttua tuli viime viikolla kuitenkin Heian mukaan tasan 12 tuntia (josta neljä tuntia kävelyä Helsingissä). Etenkin viikonloppuna vietin aikaa salilla monta tuntia. Laura tekikin postauksen meidän tiukasta booty workista! ;)

Kaikki mahdolliset turvavarusteet päällä varmuuden  vuoksi...

Päätin kaivaa rullaluistimet kaapista ja mennä kokeilemaan niitä aamupäivällä. Yllätys oli suuri kun pysyin heti pystyssä, pystyin kääntyilemään ja suht hyvin jarruttamaan! Treeniä ei kuitenkaan kestänyt kauaa sillä rullaluistimet ovat aika uudet ja jo vartin kuluttua jalat anelivat armoa (eikä edes sillä hyvällä tavalla). Hiljaa hyvä tulee vai miten se menikään...

Jalkojen lepuuttelun jälkeen suuntasin salille tarkoituksena tappaa alakroppa näin viikon aluksi oikein kunnolla. Huomattuani jumppasalin olevan tyhjä, päätin lämmitellä jamin ja shbamin tahdissa. Puolen tunnin kuluttua olin jo aivan hikinen ja lihakset sopivan lämpöiset rääkkiä varten.

Treeniohjelma tänään:

Jalat alataljassa 3x max

Vatsat alataljassa 3x max

"Hyvää huomenta"- liike tangolla 3x 10

Jalkaprässi 3x 12

Rullaus pallolla 3x max

Maastaveto 3x 12

Kylkirutistus seisten 3x 12

Lantionnosto matolla (ei painoja) 3x max

Kick back 3x 10

Jalkojen lasku 3x max

Hauikset vapailla painoilla 3x 10

Lantionnosto 6x max

Viparit sivulle 3x 10

Puolitoista tuntia hujahti salilla tuosta vain. Yllä olevaan lisäilin vielä ekstraliikkeitä, mutta kun niitä ei tullut kirjattua ylös niin ei kyllä muistu nyt mieleen. Aivan "puhdas" alakroppa treeni ei ollut sillä välillä oli pakko tehdä yläkropan liikkeitä, että jaksoi taas jatkaa. Lantionnostoa smithissä taisi olla tuo kuusi sarjaa, voipi olla enemmänkin kun jäin koukuttuneena tekemään sitä sen enempiä miettimättä. Pientä arkuutta on alakropassa huomattavissa, vatsa taas on aivan tulessa! Innolla (lue: kauhulla) huomista odotellessa...

Lapsi on terve kun se leikkii!

Kuva-arvoitus: Mitä tässä kuvassa tapahtuu?

Pientä hikoilua havaittavissa...

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! :)