Kesäkurpitsaherkkuja

Iskipä viimeinkin muhun tämä kiertävä kiva nuha/flunssa. Pari viikkoa sitten alkoi kurkkukivulla, viime viikolla hierojan jälkeen meni vain pahemmaksi ja nyt on alkuviikkooltu saikulla. Elintarvikkeiden kanssa kun on tekemisissä kaupan alalla niin siinä ei paljoa pärskimistä hyvällä katsota, saati sitten ettei kroppa tykkää hyvää fyysisestä rasituksesta kipeänä.Panadolin voimalla on menty ja kroppa on jälleen niin jumissa, ettei yksi hierontakerta sitä saa auki. Mutta ehkä pikkuhiljaa tässä aletaan olla siinä kunnossa, että voisin lopettaa nenäliina- ja yskänpastilliteollisuuden tukemisen tältä erää...

Kipeänä ei ole ollut paljoa ruokahalua ja syöminen jäänyt aika epäsäännölliseksi. Itse oon sitä mieltä, ettei kipeänä kannata noudattaa kevyttä salaattiruokavaliota vaan tankata juuri sitä ruokaa mitä tekee mieli. Placeboa tai ei niin ainakin tulee parempi mieli. Itselläni ainakin tuntuu pää hajoavan neljän seinän sisällä. Lääkärin määrättyä saikkua olisi heti tehnyt mieli lähteä vaikka pyöräilemään tai lenkille. Kiltisti olen kuitenkin maannut kotona ja juonut kuumia nesteitä enemmän kuin laki sallii. Kun se nälkä kipeänä iskee ja saa eteensä hyvää ruokaa niin mieli paranee huomattavasti.

Eilen tarvitsin juuri tuohon apeaan olotilaan lohturuokaa ja siihen pääainesosa tuli ihan omalta etupihalta noutamastani kesäkurpitsasta. Ruuaksi valmistui helposti uunissa kesäkurpitsaveneitä! Valelin ensin kesäkurpitsanpuolikkaat oikein reilulla määrällä sitruunaoliiviöljyä. Tämän jälkeen jaoin puolikkaisiin tölkin tomaattitonnikalaa ja heitin päälle hieman oreganoa antamaan lisämakua. Laitoin vain toiseen päälle juustoa, sillä kypsentymisajan puolivälissä lisäsin toiseen kesäkurpitsaan yhden kananmunan päälle ihan kokeilun vuoksi. Uunissa kesakurpitsat kypsyivät 200 asteessa puolisen tuntia.

En ollut koskaan aiemmin kokeillut valmistaa kananmunaa uunissa, mutta ainakin tuon eilisen kokeilun jäljiltä voisin suositella. Kananmunasta tulee paljon pehmeämpi eikä pinta ole kova. Kesäkurpitsat hävisivät muutenkin eilen miltein kokonaan hetkessä. Koko päivänä ei ollut ollut ruokahalua ja kun nälkä iski niin... Ehkä ensi kerralla muulle perheelle jää hieman enemmän maisteltavaa.

Kauranyhtisperjantai

Kävelin tänään töistä lähtiessäni pakastealtaiden ohi ja mietin, että pitäisiköhän sitä vapaiden kunniaksi viettää stereotypinen pizzaperjantai. Ei mitään Grandiosaa vaan kunnon Ristorantea. Salaattia ja valkosipulikastiketta kylkeen ja kotitekoinen kotzone olisi tehty nopeasti. Eipä tarvitsisi sen enempää vaivaa ja aikaa nähdä ruuanlaiton suhteen tänään. Pizzoja selaillessani yhtäkkiä mieleeni juolahti, että voihan hitsin vimpulat mullahan on jääkaapissa kauranyhtistä! Sain sitä käsiini eräs päivä (meidän kaupassamme sitä saadaan vain lauantaisin ja silloin saamamme muutama myyntierä loppuu jo muutaman tunnin kuluttua ulko-ovien avaamisesta) ja olen pantannut sitä jääkaapissani jo tovin kun en ole osannut päättää mitä siitä tekisin.

Nyhtökaurasta on ollut sen verran paljon hypetystä alkuvuodesta asti, että tuote ei kaipaa kovin suuria esittelyjä. Jos ette jo tiedä niin nyhtökaura eli tutummin kauranyhtis on suomalainen innovaatio, proteiinipitoinen vegevaihtoehto lihalle. Kauranyhtiksen proteiinit ovat peräisin kaurasta ja pavuista. Sen tekstuuri on aikalailla samanlainen kuin lihalla ja mikä parasta on se käyttövalmis kuumentamisen jälkeen.

Nopeus ja uteliaisuus ratkaisivat. Pizzaperjantai vaihtui kauranyhtisperjantaihin kun hilpaisin nopeasti kotiin. Olin pitkään miettinyt kaikenlaisia erilaisia reseptejä millä voisin kokeilla kauranyhtistä kunnes mulle valkeni ettei mun tarvitse mitään sen ihmeellisempiä reseptejä keksiä, sen kuin korvaan lihan missä tahansa ruuassa kauranyhtiksellä! Koska nälkä oli kova, oli mun ensimmäinen oma kauranyhtiskokeiluni seuraava: Täysjyväcouscousia, wokvihanneksia sitruunaöliiviöjyssä paistettuna sekä kauranyhtistä valkosipulipastakastikkeella. Lounaani oli itse asiassa nopeammin valmiina kuin pakastepizza. Kymmenessä minuutissa edessäni höyrysi ihanan täysi ruokalautanen. Tuo aika kun olisi muuten mennyt jo pelkästään uunin lämpenemiseen.

Olen jo aikaisemmin maistanut kauranyhtistä hampurilaispihvien muodossa. Nyt tämä toinen kosketukseni kyseiseen tuotteeseen vain edelleen vahvisti mielipidettäni: On sen verran hyvää että kunhan onni sallii niin jatkossa tätä tuotetta tulee löytymään useamminkin tämän sekasyöjän lautaselta. Samalla saa myös suomalaista työtä tuettua.

Tein muuten samalla pienen testin. Vein lämmintä kauranyhtispastakastiketta isälleni ja käskin maistaa tekemääni ruokaa. Hieman oudolta maistui kuulemma, mutta ei olisi uskonut millään ettei kyseessä ole liha! Voipi olla että saan vielä valmistaa kauranyhtistä eri muodoissa myös porukoillekin. Paketista kun riittää annoksia useammallekin. Then again "Joey does not share food!" Frendifanit ymmärtävät tämän ;)

Miten teidän perjantaihin kuuluu ruokarintamalla?

Ja koska yksi kuva mun kauranyhtisateriastani ei ole tarpeeksi... ;)

Lisätietoja nyhtökaurasta löytyy Gold & Green nettisivuilta!

Täydellinen rusketus

Suomalaisen herkän ihon tapaan mulla on ollut usein ongelmana, että ihoni kärähtää suhteellisen helposti enkä rusketu kunnolla. Kokeilin muutamia vuosia sitten aurinkokapseleita, mutta en jotenkin koskaan innostunut niistä kunnolla. Etenkin kun rusketuksen hinta tuli aika suureksi tällä tavalla, se ei ollut vain mun juttuni. En tajua kuinka vasta viime vuonna mulle välähti kokeilla toista paljon maukkaampaa tapaa auttaa brunan muodostumista...

Hedelmiä ja vihanneksia. Kiitos muutamia viikkoja ennen Kyproksen matkaa päivittäin nauttimani porkkana-appelsiinimehun sain elämäni parhaimman näköisen rusketuksen, ei mitään oranssia vaan juuri sopivan päivetyksen kun yhdistin auringonpalvontaan 50 suojakertoimen voiteen.

Tuon "rusketusmehun" jujuna oli porkkanan sisältämä antioksidantti beetakaroteeni. Sen lisäksi, että beetakaroteenista muodostuu terveydelle välttämätöntä a-vitamiinia, auttaa beetakaroteeni tosiaan myös ruskettumaan herkemmin. Beetakaroteenia löytyy monista punaisista, oransseista ja keltaisista hedelmistä ja vihanneksista. Itse asiassa myös jotkut vihreät kasvikset ovat hyviä beetakaroteenin lähteitä, niissä lehtivihreä vain peittää antioksidantin oranssinkellertävän värin.

Listasin tähän alle kaupan heviosaston tuotteita, joissa on rutkasti beetakaroteenia:

porkkana

punainen paprika

tomaatti

persikka

nektariini

aprikoosi

sitruuna

cantaloupemeloni

lehtikaali

pinaatti

bataatti

Viime vuotisen hyvän tuloksen innoittamana aion nyt kesän lähtiessä käyntiin panostaa tavallista enemmän beetakaroteenia sisältäviin hedelmä- ja kasvismehuihin. Itsepuristetut mehut kun ovat tulleet jäädäkseen elämääni ostettuani viime vuonna ensimmäinen mehukoneeni. Tämän päivän mehuni muodostui porkkanasta, persikasta ja appelsiinista.

Cheers!

Suolaisen makea salaatti

Halloumia tekee mieli silloin tällöin, etenkin kun sitä hyllyttää työssään. Lämpenevä kesäilma on kuitenkin mulla se mikä herättää halloumiin suoranaisen himon. Varsinkin tänä kesänä halloumin syöminen tuo mieleen viime elokuun matkan Kyprokselle. Tuolloin saarella kyljettiin kuumimmassa ilmassa moniin vuosiin ja turisteille annettiin ohjeita suola&sokeritasapainon ylläpitämiseen. Halloumin ja hunajamelonin syöminen oli näistä yksi. Näin kotoisessa Suomessa halloumia maistellessaan voi vain sulkea silmänsä ja kuvitella olevansa jälleen Välimerellä.

Muutamaan otteeseen olen jo tänä vuonna ostanut halloumia ja päättänyt tehdä siitä lounassalaatin. Homma ei ole tästä oikein edennyt, sillä olen vain päätynyt veistelemään juustosta palasia silloin tällöin irti maistiaisiksi Kyproksen kaipuuta paikkaamaan. Ja kun on ollut aika tehdä salaattia, niin halloumipaketti on ollut tyhjä. Hups (mitään en kadu)...

Jos ette ole kokeillut halloumia niin kokeilkaa ihmeessä. Muutaman minuutin paistaminen puolin ja toisin riittää ja sinä aikana saa salaattipohjan tehtyä jo lautaselle valmiiksi. Terveellistä pikaruokaa kirjaimellisesti.

Tässä viimeisin suolaisen makean halloumisalaattini ainekset:

salaattia oman mielen mukaan

kurkkua

kirsikkatomaatteja

persikkaa 

halloumia

cashewpähkinöitä

 

Cashewpähkinät paistoin pannulla samaan aikaan kuin halloumin, saivat vähän osakseen halloumista valuneesta suolaisesta liemestä aijai! Tarkkasilmäiset huomaavat ettei alla olevassa kuvassa ole kirsikkatomaatteja, niiden kohtalo oli tulla napsituksi ennen kuin ne päätyivät lautaselle ;)

Teetä nepalilaisittain

Paikkakunnallemme ilmaantui vähäsen aikaa sitten nepalilainen ravintola. Muita samanlaisia kilpailijoita ei ainakaan vielä ole, joten kyseinen ravintola täyttää mielestäni juuri sopivaa markkinarakoa. En ollut koskaan aiemmin syönyt nepalilaista ruokaa, joten tietenkään en voinut uteliaana jättää käyttämättä tilaisuutta tutustua uusiin ruokakulttuureihin. Vieläpä paikasta, joka ei ole edes pitkän matkan päässä kotoani.

Tämän nepalilaisen listalta löytyy niin kasvis-, kana-, lammas- kuin äyriäisruokia. Salaatteja ja jälkiruokia unohtamatta. Kaikille kaikkea. Nyt jo muutaman kerran kyseisessä paikassa syöneenä en voi muuta sanoa kuin: täyttä rakkautta ensi haukulla! Olen kuitenkin vielä sillä asteella, etten ole tulisempia makuja uskaltanut maistaa. "Normaali" mausteisuus riittää mulle. Vaikka itse ruoka on nautinto, tekee ruokaelämyksestä taivaallisen ravintolassa tarjoiltava nepalilainen tee.

Tarjoiltava nepalilainen tee on maitoteetä. Itse en muistaakseni ikinä ole nauttinut maitoa tai sokeria teeni seassa, joten ihmetys oli suuri kun makea maitoa sisältävä tee vei kielen mennessään. Tekisi mieli ottaa koko termospullo ravintolassa pöytääni ja juoda se tyhjäksi. Koska opiskelijana rahat eivät riittäisi joka päivä ulkona syömiseen päätin selailla nettiä ja etsiä ohjeen, jotta voisin itse tehdä tuota teetä kotona hieman useammin. Kuten arvata saattaa, on erilaisia reseptejä monia. Niiden pohjalta oli hyvä soveltaa oma resepti. Vaikka tee ei maistu samanlaiselta kuin nepalilaisessa, on se silti mielestäni omanlaisensa makuelämys. Varsinkin kun ihminen, joka valmistaa teensä mahdollisimman ja helposti käyttää teensä keittämiseen jopa liettä.

Nepalilainen tee á la Noora

5 dl vettä 

1 kanelitanko

1/4 tl neilikkaa

½ tl kardemummaa

3 tl mustaa teetä

1,5 dl maitoa

kookospalmusokeria yms.makeutukseksi

Kattilaan laitetaan vesi ja mausteet ja annetaan kiehua viitisen minuuttia. Kattila otetaan liedeltä pois ja veteen lisätään teelehdet. Kun tee on hautunut kannen alla 2-4 minuuttia, vesi kaadetaan mukiin siivilän kautta. Mukiin kaadetaan kuumennettu maito sekä oman maun mukaan makeutusta, itse käytin kookospalmusokeria.

Kokeilkaa ihmeessä tätä hieman erilaista teetä! :)

Nautin teeni kotona tottakai lempimukistani, Indiskan kuuden desilitran vetoisesta pikkukupposesta!

Naama (siemen)näkkärillä!

Eli siis paljon parempi ilme kuin naama tavallisesti näkkärillä! ;)

Viime viikko ja tämä viikko menivät tiiviisti kouluhommien parissa, sillä meneillään oli maisteriopintojen eräs erityisen intensiivinen kurssi. Paljon mitään muuta ei tullut ehdittyä tehdä, varsinkaan viime viikon puolella. Torstaina tällä viikolla oli esitykset eli nyt homma on hoidettu kunnialla pois alta! Loppukeväänä kurssiohjelma tulee koostumaan vain muutamasta erittäin mielenkiintoisista kursseista aiheiden ja maikkojen puolesta, joten edessä tulee toivottavasti olemaan kevyt kevätlukukausi. Miinus tietenkin gradun pohtiminen, mutta se onkin sitten ihan oma juttunsa...

Heti torstain jälkeen huomasi kuinka paljon ylimääräistä energiaa tuntui olevan kun yksi stressikimppu oli hoidettu alta. Heti alkoi tehdä mieli näperrellä jotain pientä. Ja helppoa. Ja jotain uutta. Ja jotain terveellisen hyvää (koska vielä ei ollut viikonloppu aka cheat day x2). Mitäköhän se sellainen näpertely oli tällä kertaa...?

Siemennäkkäriä!

Monta kertaa on pitänyt kokeilla jo tätä kun eräs kaveri on niin kehunut itse tekemäänsä siemennäkkäriä. Se kun olisi proteiini- ja kuitupitoinen vaihtoehto tavalliselle leivälle. Nähdessäni Risentan gluteenittoman ja jauhottoman siemennäkkäriseoksen kaupan jauhohyllyssä en voinut jättää enää asiaa sikseen vaan päätin kokeilla miten mulle käy sen tekemisen kanssa.

Helpommaksi ei voi siemennäkkärin tekeminen mennä! Pussissa on auringonkukan-, seesamin-, kurpitsan-, pellavan-, psyllium- ja chiansiemeniä (8%) valmiina siemenseoksena. Siemenet sekoitetaan kuumaan veteen ja loraukseen öljyä ja annetaan seoksen tekeytyä 10 minuuttia. Mitään muuta ei siis tarvitse lisäillä. Tämän jälkeen seos taputellaan tasaiseksi leivinpaperin päälle pellille ja paistetaan uunissa 175 asteessa noin 55 minuuttia tai kunnes näkkärin pinta on ihanan kullanruskean värinen. Yhdestä pussista riittää kahteen pellilliseen.

Siemennäkkäriä voi toki maustaa ennen uuniin laittamista haluamillaan mausteilla. Itse kokeilin tällä kerralla laittaa puolikkaaseen pellilliseen päälle sormisuolaa ja rosmariinia!

Tuskin tarvitsisi edes sanoa tätä, mutta sanon kuitenkin: Maku ja tuoksu olivat taivaallisia! Ihan sellaisenaan tai sipaisulla voita testailin tätä ensimmäistä siemennäkkärierääni ikinä. Päälle sopii varmasti muussattu avokado tai levitettävä raejuustokin. Siemenet rouskuivat ihanasti hampaiden välissä ja näkkärin maku oli koukuttava. Niin koukuttava, että olen pistellyt yksinäni poskeeni koko pellillisen siemennäkkäriä tässä viimeisen kolmen päivän aikana. No regrets!

Arvatkaapa vaan kuinka paljon tekisi mieli tehdä toinen pellillinen heti perään... Saanko?!

Voimaa puurosta

Kaurapuuro on niin suomalainen perusaamupala kuin olla ja voi. Itseäni -ja uskallan väittää ettei kovin montaa muutakaan- ei kuitenkaan pelkkä aamupuuro pidä kylläisenä pitkään. Jo tunnin kuluttua alkaa olla nälkä ja tehdä mieli kaikenlaista naposteltavaa. Puuron lisäksi aamulla on aivan pakko syödä jotain proteiinipitoista, itse syön usein maitorahkaa (puuron seurana, en yhdessä). Fitnesspuuroa eli raejuuston sekoittamista kaurapuuron joukkoon olen kokeillut muutaman kerran todeten että hyi. Ne eivät vain yksinkertaisesti mun mielestäni sovi yhteen.

Tuossa yksi päivä mietin mitä sitä voisi sekoittaa kaurapuuroon, jotta siitä tulisi proteiinipitoisempi ja nälkä pysyisi kauemmin poissa...

Vastauksena kysymykseeni tuli niinkin helpossa proteiinipommissa kuin kananmunassa. Kananmunaa on tullut syötyä keitettynä ja paistettuna, miksen kokeilisi sitä puurossakin? Yleensä teen kaurapuuron aamuisin mikrossa aikaa säästäen, ollessani kipeänä kotona oli aikaa tehdä ihan kunnon perinteinen kaurapuuro liedellä. Sekoitettuani kaurahiutaleet veteen lisäsin mukaan yhden kananmunan rakenne rikottuna. Kymmenisen minuutin kuluttua lautasellani oli annos ruususuolalla maustettua ja miedosti kananmunalta tuoksuva annos puuroa.

Tuunattu kaurapuuroni ei kuitenkaan maistunut kananmunalta, vaan aivan tavalliselta veteen tehdyltä kaurapuurolta. Nyt päästin kyllä pienen valheen. Itse asiassa kaurapuuroni maistui astetta paremmalta, sillä kananmuna antoi aamupalalleni jotenkin täyteläisemmän ja kermaisemman suutuntuman. Söin tämän puuron lisäksi aamulla vain porkkanan ja klementiinin, mutta pysyin lounaaseen asti kylläisenä. Ilman että teki mieli napostella mitään ylimääräistä. 

Uskallatteko tekin kokeilla?

Voimaisaa viikkoa kaikille!

Suklaasydämiä

Reilun vuoden olen miettinyt jos kokeilisin jossain vaiheessa raakasuklaan valmistusta, jostain syystä se aina kuitenkin jäi kokeilematta. Tänä vuonna muutamasta tutusta blogista luinkin raakasuklaan valmistuksesta ja sain kunnon kipinän hommaan. Pakon toisin sanoen, sillä lupasin Annalle tekeväni raakasuklaata tämän vuoden loppuun mennessä. Tänään -vuoden toiseksi viimeisenä- oli hyvä toteuttaa tämä lupaus ;)

Olin aina jotenkin ajatellut raakasuklaan valmistuksen olevan jotenkin vaikeata tai aikaavievää. Tietoa etsiessäni tajusin että kunhan aineet ovat vain keittiön kaapissa, syntyy raakasuklaata nopeammin kuin ajaisin autolla kauppaan hakemaan suklaalevyä! Raa'an suklaan ideanahan on ettei aineksia kuumenneta yli 45 astetta kuumemmaksi, jolloin mm. raakakaakaojauheen kaikki hyvät aineet (esimerkiksi antioksidantit) eivät katoa. Aineet sekaisin ja valmista on. Eikä aineksia raakasuklaaseen paljoa tarvita, sillä perusohje kuuluu seuraavasti:

1 dl kaakaovoita

½ dl kookosöljyä

½ dl raakakaakaojauhetta

lisäksi:

makeutus mielen mukaan (kookospalmusokeria, hunajaa tai steviaa)

lisä"härpäkkeitä" (gojimarjoja, pähkinöitä)

Raakasuklaan valmistuksen aloitin ihan sellaisella mulle perusasialla, muille ehkä hieman valinnaisella: oli aivan pakko maistaa muutamaa kaakaovoin palasta. Uteliaana tää oli aivan pakko tehdä! Ja kaakaoltahan se maistui, vaikka olikin vaaleata...

Itse asiaan sitten. Keitin vedenkeittimellä päälle puolisen litraa vettä, jonka kaadoin pieneen kattilaan. Kattilaan asetin metallisen kuuden desin mitan, johon olin mitannut valmiiksi kaakaovoin ja kookosöljyn. Ei kauaa tarvinnut sekoitella seosta kun rasvat olivat jo sulaneet. Tämän voi toki hoitaa liedellä vesihauteessa tai mikrossa, mutta kukin tyylillään.

Tämän jälkeen sekoitin joukkoon raakakaakaojauheen ja makeutukseksi laitoin ruokalusikallisen kookospalmusokeria. Koska tein ensimmäisen satsin raakasuklaata niin tämä meni hieman arviolta. Kuivat aineet ja rasva sekoittuivat nätisti keskenään, tuloksena juoksevaa suklaata. Alla olevasta kuvasta näkyy kuinka ihanasti mitassa alkoi näkyä suklaan väriä vaikken ollut vielä sekoittannutkaan aineksia keskenään yhtään.

Ruokalusikalla kaadoin suklaamassaa silikonimuotteihin. Halusin hieman tehdä kokeiluja, joten kun olin miltein puolet suklaasta laittanut muotteihin lisäsin mukaan puoli ruokalusikkaa kookospalmusokeria ja ripauksen aitoa vaniljajauhetta. Sainpa samalla kokeiltua miten tuo sokerin määrä vaikuttaa suklaan makeuteen.

Sydänmuotin täytettyäni suklaata oli vielä jäljellä, joten tein kolmannen version suklaasta: laitoin sekaan piparinmurusia. Koska joulukuusi heitetään vasta loppiaisena ulos, ei joulu vielä ole ohi. Ja koska leivoin niin ison satsin pipareita jouluna etten vieläkään ole pystynyt kaikkia syömään. Ja vielä koska keittiöstä ei löytynyt sitten yhtään kokonaista pähkinää juuri silloin kun olisin niitä kaivannut!

Siirsin suklaat jähmettymään pakastimeen puoleksi tunniksi heti kun sain suklaamassan muotteihin. Näin siis koska massan lämpötila ei ole suuri, maksimissaan kun se saa tosiaan olla sen 45 astetta tai suklaa ei ole enää raakaa. Puolen tunnin jälkeen siirsin suklaan muoteista rasioihin ja laitoin ne maistatuserää lukuunottamatta jääkaappiin. Näin helposti valmistuu siis täysin lisäaineeton, maidoton, gluteeniton, vegaaninen ja mahdollisesti sokeriton herkku.

Entä maku? Muutaman suklaakonvehtirasian jouluna tuhonneena raakasuklaa oli ehkä pieni shokki sokerihuuruiselle. Eihän se makeaa ollut -eikä olisi kuulunutkaan- mutta hyvää se silti oli! Oli todella vaikea vastustaa kiusausta ja olla syömättä kaikkia suklaita yhdeltä seisomalta. Lisäksi suklaa suli aivan vallattoman ihanasti suussa, aivan eri tavalla kuin kaupasta ostettu. 

Ja onhan se niin, että rakkaudella (itse)tehty herkku maistuu aina parhaimmalta. 

Saahan sitä viikollakin herkutella (+Starbucks vinkki!)

Tein tuossa muutama viikko sitten päätöksen, että nyt vihdoin ja viimein alan säännöstellä herkkujen syömistä. Nuo pirulliset sokeriset, rasvaiset ja muutenkin epäterveelliset napostelut on tulleet liiankin arkipäiväiseksi mun ruokavaliooni. En siis ole kaksin käsin ahtanut joka päivä herkkuja suuhuni, vaan pitkin päivää on tullut napsittua jotain pientä. Ehkä keksin tai rivin suklaata tai sitten jääkaapista löytyneen leivoksen... Ehkä pari keksiä päivässä ei tunnu mitenkään hurjalta, mutta jos tän ottaa jokapäiväiseksi osaksi ruokavaliota niin se tekee aika monta keksiä viikossa. Saati sitten kuukaudessa tai vuodessa... Auts.

Totaalikieltäytyjäksi musta ei olisi kuin ehkä pakon edessä terveydellisistä syistä. Mun pääkoppani ei halua hyväksyä elämää ilman herkkunautintoja. Koska tykkään noudattaa aikatauluja olen päätynyt eräänlaiseen 5:2 "herkkulakkoon". Arkipäivinä kaikki karkit, sipsit, limut yms. jää ruokavaliosta, viikonloppuna saa niitä saa syödä jos tekee mieli. Ei sen koko viikon edestä tietenkään vaan järkevissä määrin.

Loppuviikosta ei tee enää vaikeaa ollenkaan pysyä irti herkuista. Maanantai ja tiistai taas on juuri sellaisia, että mä haluaisin syödä jotain hyvää. Jotain hyvää aamulatten kanssa tai tenttikirjan lukemisen lomassa... Enkä välttämättä osaa edes sanoa mitä. Mä vaan haluan sitä jotain naposteltavaa. Huomaa nopeasti, että tavasta tässä on kyse eikä tarpeesta. Jätin nyt viikonlopulta tahallani auki tenttikirjan viereen pussinpohjat karkkia pieneksi testiksi. Oon aika tyytyväinen etten ole napsinut sieltä yhtään karkkia nyt eilen tai tänäänkään!

Vaikka kaloripitoiset herkut onkin pannassa arkipäivinä, ei se todellakaan tarkoita etteikö voisi herkutella terveellisesti. Tänään väsäsin itselleni jälkiruuaksi paistettua banaania rahkajugurtin kera. Annos valmistui muutamassa minuutissa ja sammutti makeudellaan loppupäiväksi makeanhimon! Ohje tähän menee näin:

Laita kookosöljyä pannulle sulamaan. Vatkaa sillä aikaa rahka tai rahkajugurtti hieman notkeammaksi ja kaada lautaselle. Kun kookosöljy on kuuma, viipaloi pannulle kokonainen banaani (vähennä lämpöä etteivät banaanit pala!). Itse käytin ruskeatäpläistä banaania, siksi hieman muusimainen olemus. Ripottele haluamasi määrä kookospalmusokeria banaanien päälle ja sekoittele hetki pannulla, jotta sokeri karamellisoi banaanit. Aseta lautasella rahkan viereen ja nauti heti!

Tähän loppuun on aivan pakko kertoa pienenä vinkkinä tämä: Tämän viikon ajan valikoiduissa Starbuckseissa (esim. Helsingissä Stockan vieressä) ostaessasi Christmas Blend pussin, saat ilmaiseksi kaupan päälle tall-kokoisen kahvin! Mmm...

PS. Gingerbread latte is to die for!

Piparkakun tuoksua

Töissä ruokakaupassa ollessaan huomaa joulun saapuvan aina hyvissä ajoin. Jo reippaasti lokakuun puolella tulevat joulukarkit, kinkut, glögit, pähkinät, kuivatut hedelmät... Miten joka vuosi tuntuu, että nämä sesonkikamat tulevat vain aina aikaisemmin kauppoihin? Itse rakastan joulua, mutta etenkin tänä syksynä tuntuu jotenkin kornilta katsella jouluisia tavaroita kun ulkona porottaa aurinko eikä lumesta ole tietoakaan.

Kun sulkee ulkona olevan sään mielestään, uppoudun hymyssä suin joulutunnelmaan. Ensimmäiset glögit on jo maisteltu ja joululahjojen hankinta pyörii mielessä. Joulukarkkeja olen tähän asti vain silmäillyt, ostamiseen asti en ole vielä päässyt. Todennäköisesti huomaan tänäkin vuonna kuinka nirso olen, monesta hyllymetristä joulusuklaata ei löydy kovin montaa pakettia mun makuuni. Yleensä siis ostan vain sellaisia mitä ei muina aikoina saa. Ja viimeiset niistä syön varmaan ensi kesänä. Kuten söin viimeisen neljästä pääsiäisenä ostamastani Mignon-munasta viime viikonloppuna...

Joululauluja en sentään vielä jaksa kuunnella. Uskokaa pois saan niistä tarpeekseni jo töissä. 6-8 tuntia putkeen joululauluja monta päivää peräkkäin viikon, saati sitten kuukauden ajan on noh... Sanat ainakin oppii ulkoa jos hienosti asia sanotaan ;) 

Piparkakkuja on alkanut tehdä mieli tavallista enemmän. Ne vain ovat niin hyviä, että voisin napsia niitä koko loppuvuoden heti kaupan sesongin alettua. Niistä on hurjan vaikea pitää näppinsä irti kun yrittää olla syömättä herkkuja viikolla. Koska ei vain yhtä piparia voi syödä. Eikä vain kahta tai kolmea... Mikä avuksi kun mä haluuuuuun?!

Silloin kun olen halunnut herkutella olen jo tehnyt pitkään itselleni Starbucksista ostamallani siirapilla vaniljalattea. Vasta tällä viikolla mulle välähti päähän miksen voisi kokeilla myös jos piparkakkulatte toimisi tähän pieneen ongelmaan? Latten sekaan vain piparkakkumaustetta (tai omassa tapauksessani itsetehtyä sekoitusta kanelista, neilikasta, pomeranssista, inkivääristä ja kardemummasta) ja hieman kookospalmusokeria.

Oli muuten hyvää. Ja sain pidettyä näppini hyvin irti pipareista puoli litraa piparkakkulattea juotuani. "Määrä" taisi korvata "laadun" tässä tapauksessa.

Piparintuoksuisia kahvihetkiä teillekin. Oli tuoksu sitten kahvikupista tai keksistä peräisin! :)

Tuorepuurosmoothie

Nyt kun jonkin aikaa olen seurannut Annan blogista herkullisen näköisiä smoothiekokeiluja päätin minäkin inspiroitua ja kokeilla surauttaa itselleni pitkästä aikaa aamiaissmoothien blenderillä. Kiitos sen etten käyttänyt mittaa (koska mihin niitä nyt tarvitsee), smoothien sekaan hulahti "hieman" enemmän kaurahiutaleita kuin oli tarkoitus. Eipä tässä mitään, tuloksena oli siis tuorepuuro. Tuorepuuroja olen tehnyt silloin tällöin sekoittamalla aineet edellisenä iltana ja antamalla puuron tekeytyä yön yli jääkaapissa, joten tämä oli oikein tuore versio tuorepuurosta minulle. Ja koska satuin onnistumaan siinä maunkin suhteen niin tässä teille aurinkoisen tuorepuuron ohje aamujenne iloksi :)

Tähän tuoreeseen tuorepuuroon tarvitset:

1 purkki rahkaa

1/2 purkkia Bonne-sosetta (itse käytin mangoa)

kaurahiutaleita haluamasi verran

 pellavarouhetta

chiasiemeniä

Aineet blenderiin ja sekaisin. Suosittelen laittamaan hedelmäsoseen pohjalle sillä maitorahkan jos laittaa ensin niin sehän pysyy pohjassa eikä sekoitu, uskokaa allekirjoittanutta... Herkullinen aamiainen on valmis hetkessä! :)

Bon appetit!

Värikäs alku aamulle

Mehulinko on edelleen pop mun keittiössä. Tähän mennessä espressokone on ollut kiistämätön ykkönen, nyt mehulinko on noussut kuitenkin sen vierelle arvoasteikossa. En osaa enkä halua valita kumpi on niistä parempi. Keittiö ei olisi enää keittiö ilman jompaa kumpaa niistä. Smoothiekoneestakin suostuisin luopumaan jos olisi aivan pakko... Mutta noista kahdesta en ikinä!

Mehulinkoa olen yleensä käyttänyt vain päivisin tai iltaisin kun olen tehnyt itselleni välipalajuomaa. Aamuisin (ja muuten pitkin päivää) on riittänyt pelkästään espressokoneen porina. Ainakin tähän asti.

Aamulla kun tulee juotua se yksi kuppi (miltein puoli litraa) lattea, ei ole paljoa tehnyt mieli juoda paljoa sen lisäksi mehua. Call me weird, mutta mehun kaltainen neste ei tuon kahvisatsin jälkeen enää mene kunnolla alas, piimä yms paksummat nesteet menee. Nyt kuitenkin viime viikolla keksin reseptin, jolla mehusta tulee hieman sakeampaa ja paksumpaa. Mehun ja smoothien välimuotona sen voisi ehkä sanoa olevan. Reseptin "salainen ainesosa" oli niinkin helppo kuin hunajameloni!

Tähän mennessä olen laittanut tuohon astetta sakeampaan mehuun hunajamelonin lisäksi porkkanaa ja omenaa. Tuloksena on mieto, mutta hyvä juoma.Veikkaisin, että muutkin melonit sopivat tähän tarkoitukseen hyvin. Mun kielelle ei ehkä kuitenkaan vesimelonin sekoittamisen porkkanaan ja omenaan sovi.

En ole kaivannut aamiaisella pehmeän rahkan päälle mehukeittoa kun nautin sen seurana tätä pirtsakan oranssia juomaa. Itse asiassa tuotahan voisi melkein kutsua tuoremehukeitoksi... Joka voikin löytää pian tiensä suoraan purkkiin rahkan päälle ;)

Pirteän syksyistä loppuviikkoa kaikille! :)

(Low carb) chocolate mousse

Mun kännykässäni on nykyään eräs kansio, jossa on monen monta kuvankaappausta Instagramin puolelta. Oikeasti monta eri kansiota, mutta nyt tarkoitan yhtä herkullista sellaista. Liittyessäni instaan tämän vuoden puolella vihdoin ja viimein kiitos uuden puhelimeni, en aluksi tajunnutkaan kuinka kätevä tuo sovellus voisikaan olla. Enkä tarkoita tässä niitä ihania hius, kynsi- tai meikkikuvia joita löytyy jokaiseen makuun. Vaan niitä herkullisen näköisiä ruokakuvia. Resepteineen! Näitä kuvia on tullut "kaapattua" monta muistiin sen varalle, että haluan kokeilla niitä. Herkullisen ulkonäön omaavan ruuan tai herkun paras anti on itse resepti: Olen kerännyt puhelimeeni terveellisempien versioiden reseptejä.

Postauksen otsikkoon liittyen tein tällä viikolla jäkiruuaksi itselleni ja porukoille hyvin mielin suklaamoussen. Jep, suklaista jälkiruokaa keskellä viikkoa! Makeuttajasta riippuen mousse voi olla vähähiilarista ja sen sisältävät rasvat ovat vain hyviä. Itse en ole kyseistä reseptiä keksinyt vaan krediitit tästä menevät Instagramin nimimerkille @CafeDelites.

Suklaamoussen ainekset:

2x 400ml tölkkiä kookosmaitoa/kermaa (ei light)

2 rkl tomusokeria tai muuta makeuttajaa esim. kookospalmusokeria

3 rkl (raaka)kaakaojauhetta

hitunen suolaa

muutama pala tummaa suklaata

Aseta tölkit jääkaappiin yön yli, vuorokausi takaa paremman tuloksen. Ravistamatta tölkkejä avaa ne ja kuori nesteen päällä oleva kerma (jäljelle jäävää nestettä ei tarvita). Laita kerma astiaan ja sekoita mukaan valitsemaani makeuttajaa. Vatkaa kunnes kerma on paksua ja vaahtomaista. Tässä vaiheessa voit ottaa sivuun muutaman ruokalusikallisen valkoista vaahtoa, jos haluat käyttää sitä suklaamoussen päällä "kermavaahtona". Sekoita mukaan käsin kaakaojauhe, suola sekä raastettu suklaa. Riippuen kookosmaidosta mousse voi muodostua heti. Itse laitoin moussen tarjoiluastioihin ja tekeytymään jääkaappiin vähäksi aikaa (jos jättää moussen isoon kulhoon, sen tekeytyminen voi kestää kauan). Tarjoile "kermavaahdon" ja suklaarouheen kera!

Suklaisen hyvää viikonloppua kaikille!

Banaanilettu 2.0

Mun mielestä banaanilettu on ehkä paras lounas ikinä. Se maistuu mihin vuodenaikaan tahansa, ja itseasiassa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jos haluaa hieman täyttävämpää lettua niin olen lisännyt mukaan kaurahiutaleita tai kaurajauhoa. Sellaisenaan syön sitä harvoin, tällä hetkellä lempilisukkeeni ovat Bonnen soseet. Niissä kun ei ole mitään muuta kuin itse hedelmää tai marjaa, voi niitä lorauttaa oikein kunnolla ruokansa sekaan.

Pitkään olen miettinyt miten saisin letuista vielä proteiinirikkaampia. Proteiinijauheita kun en pitkään aikaan ole halunnut käyttää, ne kun eivät maistu mulle letunkaan muodossa. Mikäs avuksi? Maitorahka tietenkin!  Kun tämän keksin niin luulisi olevan helppoa toteuttaa projekti loppuun. Mutta kun on tottunut ostamaan aina Valion pehmeää rahkaa niin sitä tulee aina automaattisesti ostettua kun ostoslistalla lukee maitorahkaa. Kauppaan astellessani saatan vielä muistaa että "osta nyt sitä tavallista maitorahkaa" (ja lappuunhan tätä ei tarvitse kirjoittaa koska kyllähän tuollaisen muistaa), mutta kotiin olen aina tuonut pehmeätä maitorahkaa. Itsepäisenä kokeilin kerran siitä tehdä banaanilettuja, lopputuloksena oli jotain kokkelia muistuttavaa...

Tänään vihdoin kokeilin banaanilettuja tavallisella maitorahkalla. Banaanin sekaan surautin blenderissä kaksi kananmunaa, puolet maitorahkasta ja hieman kaurahiutaleita. Kookosöljyllä lettuja paistaessani huomasin, että mukaan olisi ehkä voinut lisätä kolmannenkin kananmunan sitomaan taikinaa. Tai sitten olla kärsivällisempi ja paistaa taikina kolmena tai jopa neljänä lettuna kahden sijaan.

Maussa ei sen sijaan ollut mitään moittimista. Aivan yhtä hyvää se oli tälläisenäänkin! Joku päivä aion kokeilla tehdä uunissa banaanipannukakkua tämän tyylisellä reseptillä. Can't wait! Ostoslistaan tulee tosin kirjoittaa 'tavallinen maitorahka', etten kokeile tuota ideaa vasta ensi vuoden puolella...

Mehuisaa keskiviikkoa

Blogiani lukevat tietävätkin, että ostin itselleni kesällä mehulingon. Kone on ollut oikein näppärä ja sillä on tullut tehtyä erilaisia mehuja miltein joka päivä. Etenkin kun lingon puhdistaminen on ollut yhtä helppoa kuin luvattiinkin. Puoli kiloa tuoretta päivässä on mennyt näin helposti hyvin imeytyvässä muodossa kurkusta alas, välillä enemmänkin. Hedelmiä on tullut kokeiltua ties mitä, vihannesten puolelta porkkanaa. Melko varmasti saan kiittää Kyproksen rusketustani matkaa edeltävänä parina viikkona juomastani appelsiini-porkkana mehusta (parin kilon verran porkkanoita).

Hieman "rupsahtaneet" hedelmät, jotka muuten olisivat menneet ehkä roskiin olen laittanut mehulinkoon. Ulkomuoto ei haittaa mehuissa! Tähän mennessä en ole muuta vihannesta kuin porkkanaa tosiaan käyttänyt mehuissani. Tänään se seikka muuttui kun vilkaisin jääkaapin hedelmä/vihanneslaatikoihin ja näin siellä aivan liikaa salaattia omaan kulutukseeni nähden...

Ensimmäisiä kertoja tämäkin: Kokeilin salaattia mehulingossani. Heitin porkkanoiden sekaan ison jäävuorisalaatinlehden. Katseltuani hieman lopputulosta, päätin laittaa sekaan vielä yhden appelsiinin ja ananastölkin. Alla näette lopputuloksen... 

Ei paha vai mitä? Väri oli tosin hieman vihertävämpi kuin kuvan keltainen mehu antaa ymmärtää... Omia mehuja puristaessa kannattaa muistaa, että värit tulevat sakeampina ja siis erilaisempina kuin kaupan mehuissa. Tämän mehun maku oli itseasiassa samettisempi kuin sama mehu ilman salaattia, eikä tuo määrä salaattia maistunut mitenkään pahalta!

Ensi kerralla mehuun voikin surahtaa enemmän kuin yksi salaatinlehti...

Kerään vielä rohkeutta 100% vihermehun kokeilemiseen!

Iloinen lomalainen

Eilen tasan kello kaksitoista sanoin heipat työkavereille ja suuntasin viimeinkin ensimmäiselle lomaviikolleni koko kesänä. Yleensä olen pitänyt lomat jo aikaisemmin, mutta tänä kesänä päätin pitää ne vasta elokuussa (eräästä syystä josta tulette myöhemmin kuulemaan!). Eipä ole näillä keleillä haitannut olla töissä... Toisaalta nythän on luvattu helteitä ensi viikolle. Jospa se Suomen kesä yllättäisi!

Sattuneesta syystä olen vasta nyt päässyt nauttimaan jo perinteeksi mulle muodostuvasta kesäkurpitsasadosta. Kurpitsanalkuja näyttää kuitenkin piisaavan joten määrällisesti en ehkä jää pakkaselle muihin vuosiin verrattuna. Ensimmäiset kesäkurpitsani nautin voissa paistettuna ja tuoreella rosmariinilla maustettuna. So simple, so delicious.

Seuraavan satsin paistamisessa aion kuitenkin kokeilla kookosöljyä, siitä voi tulla ihan mielenkiintoinen vivahde niihin. Leivitettyjä kesäkurpitsoita ja kesäkurpitsaveneitä viime vuosien tapaan on tietysti aivan pakko saada. Tänä vuonna ajattelin lisäksi kokeilla kesäkurpitsaa spagetin tavoin. Hyväksi koettuja reseptejä otan tietenkin ilomielin vastaan

Tämän kesän "ensimmäisiin" kuului omalta osaltani myös mansikoiden itsepoiminta. Kyllä. Aiemmin olen noutanut mansikkani torilta siis. Muutaman vuoden ajan olen tuuminut meneväni mansikkaan, mutta muistanut tämän vasta kauden mentyä ohi. Nyt olen kerännyt itse päälle 15 kiloa! Huomenna lähden metsästämään mustikoita ja kantarelleja (näitä en koskaan ole muualta kuin metsästä hakenut).

PS. Lähden lomailemaan Suomea hieman lämpöisempään paikkaan, 

joten blogi jää kesälomalle vähäksi aikaa. 

Hyvää kesän jatkoa kaikille! :)

Juustoinen kesäherkku

Taitaa olla aikuistumisen merkki kun jotkin ruuat, joita et voinut edes kuvitellakaan pienenä syöväsi, alkavat itseasiassa maistumaan. Leipäjuusto on minulle yksi tälläinen. Pienenä tuo narskuva kylmä klöntti ei maistunut niin millään. Onneksi sitä ei ollut salaatin tavoin pakko syödä, utealiasuuden vuoksi sitäkin tuli maisteltua. Ehkä kerran koko lapsuuden aikana. Sekin "erehdys" ehkä juuri sen takia kun vanhemmat sanoivat ettet varmasti tästä pidä. Niinhän ne sanoi karkeistakin ja hyviltähän ne oikeasti maistuivat! Käänteinen psykologia toimii valitettavan hyvin edelleen.

Nyt mulla on muutamaan otteeseen jo tullut aivan hillitön himo syödä leipäjuustoa. Ihan pari vuotta sitten siis kerran tai pari vuodessa on alkanut tehdä mieli tätä paahdettua tuorejuustoa, varsinkin kun töiden puolesta kyseistä tuotetta hypistelee vähän väliä. Kertaakaan en kuitenkaan sen tarkemmin ole tutkinut sen ravintosisältöä kunnes vähän aikaa sitten konsulentin esitellessä Juustoportin leipäjuustoja tutkin tarkemmin asian.

Ravintosisältö/100g

Energia	1200kJ/ 290 kcal
Rasva	22g
josta tyydyttynyttä	12g
Hiilihydraatit	3g
josta sokereita	3g
Proteiini	18g
Suola	1g
Kalsium	570mg

Hyvästä mausta voi syyttää rasvan määrää, mutta katsokaa proteiinia! Miltein 20% leipäjuustosta täyttä maidosta saatavaa proteiinia!? Miten tälläistä näin itsestäänselvää asiaa ei osaa ajatella ilman, että se täytyy rautalangasta vääntää... Itselleni tämä taitaa päätyä hieman useammin tänä kesänä jälkiruuaksi. Kuten tänään mansikoiden kera.

Tuli samalla tehtyä tuttavuutta suolaisen makeiden mansikoiden kanssa. Tuollaista yhdistelmääkään en ole aikaisemmin ajatellut. Mansikat maistuivat hyviltä niin juuston kanssa kuin erikseen. Vaikka kaloreita löytyykin leipäjuustossa miltein 300 (kevyessä 200 kcal), oli pieni pala sitä ihanan kevyt jälkiruuaksi auringonpalvonnan jälkeen varjoisella terassilla nautittuna.

Tähän perään on pakko lisätä sen verran etten aivan aikuinen vielä ole. Herneet ja kaalilaatikko eivät edelleenkään hymyssä suin mene alas!

Taivaallinen smoothie

Tiedättekö mikä on paras tunne? Avata pakastin ja huomata siellä vielä olevan jäljellä viime vuonna itse keräämiä mustikoita! En aivan niin muistamaton ole ettenkö muistaisi/tietäisi siellä vielä niitä löytyvän, mutta mun mielestä sitä on aina niin kiva fiilistellä. Varsinkin kun aika kultaa muistot eikä muista niitä miljoonia hyttysiä jotka häärivät kimpussa niitä kerätessä...

Pienestä asti itselleni on ollut tuttu sellainen jälkiruoka kuin mustikkamousse. Sekoitetaan siis banaania ja jäisiä mustikoita blenderissä, jolloin lopputulokseksi saa ihanan samettimaisen pehmeän jälkiruuan. Mitään makeutusta ei tarvita, kookoshiutaleita voi ripotella päälle koristeeksi. Simple and delicious. Eikä siitä meinaa millään saada tarpeekseen. Monet kerrat tuli syötyä salaa muutama ylimääräinen annos. Tai sitten se peruskikka: Käy täydestä annoksesta ottamassa lusikallisen. Eihän se äiti sitä huomaa right? Mustikkaiset huulet eivät ehkä kerro, mutta muuten paljastavat.

Edelleen tuo mustikkamousse iskee minun makuuni. Eräänä päivänä tällä viikolla halusin käyttää välipalaani nimenomaan pakastimesta ottamiani mustikoita, mutta niin että se täyttäisi koska olin suuntaamassa salille. "Fitnessistä" jotain tietävänä blenderiin surahti mukaan mm. purkillinen maitorahkaa. Kokonaisuudessaan smoothieen tuli seuraavat ainekset:

jäisiä mustikoita

banaania

maitorahkaa

pellavarouhetta

chiasiemeniä

piimää (notkistamiseen)

Alla olevasta kuvasta näkee prosessin smoothien-kokoaminen-done-right. Maitorahkaa ja jäisiä marjoja ei kannata iskeä ensin pohjalle, ne eivät irtoa millään (omasta kokemuksesta voin kertoa)! Mustikoiden päälle laitoin vielä piimää, silläjäiset marjat jäävät muuten pyörimään terien ympärille eikä smoothie sekoitu. Näin myös sillä halusin seoksesta juoksevampaa. Jos piimän jättää pois tulee tuosta hieman "tönkömpää".

Törkeän hyvää vaikka itse sen sanonkin. 

Mutta tälläisen herkun tehneenä en yhtään häpeile niin sanoa!

Maukasta viikonloppua kaikille!