keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Piparkakun tuoksua

Töissä ruokakaupassa ollessaan huomaa joulun saapuvan aina hyvissä ajoin. Jo reippaasti lokakuun puolella tulevat joulukarkit, kinkut, glögit, pähkinät, kuivatut hedelmät... Miten joka vuosi tuntuu, että nämä sesonkikamat tulevat vain aina aikaisemmin kauppoihin? Itse rakastan joulua, mutta etenkin tänä syksynä tuntuu jotenkin kornilta katsella jouluisia tavaroita kun ulkona porottaa aurinko eikä lumesta ole tietoakaan.


Kun sulkee ulkona olevan sään mielestään, uppoudun hymyssä suin joulutunnelmaan. Ensimmäiset glögit on jo maisteltu ja joululahjojen hankinta pyörii mielessä. Joulukarkkeja olen tähän asti vain silmäillyt, ostamiseen asti en ole vielä päässyt. Todennäköisesti huomaan tänäkin vuonna kuinka nirso olen, monesta hyllymetristä joulusuklaata ei löydy kovin montaa pakettia mun makuuni. Yleensä siis ostan vain sellaisia mitä ei muina aikoina saa. Ja viimeiset niistä syön varmaan ensi kesänä. Kuten söin viimeisen neljästä pääsiäisenä ostamastani Mignon-munasta viime viikonloppuna...

Joululauluja en sentään vielä jaksa kuunnella. Uskokaa pois saan niistä tarpeekseni jo töissä. 6-8 tuntia putkeen joululauluja monta päivää peräkkäin viikon, saati sitten kuukauden ajan on noh... Sanat ainakin oppii ulkoa jos hienosti asia sanotaan ;) 


Piparkakkuja on alkanut tehdä mieli tavallista enemmän. Ne vain ovat niin hyviä, että voisin napsia niitä koko loppuvuoden heti kaupan sesongin alettua. Niistä on hurjan vaikea pitää näppinsä irti kun yrittää olla syömättä herkkuja viikolla. Koska ei vain yhtä piparia voi syödä. Eikä vain kahta tai kolmea... Mikä avuksi kun mä haluuuuuun?!

Silloin kun olen halunnut herkutella olen jo tehnyt pitkään itselleni Starbucksista ostamallani siirapilla vaniljalattea. Vasta tällä viikolla mulle välähti päähän miksen voisi kokeilla myös jos piparkakkulatte toimisi tähän pieneen ongelmaan? Latten sekaan vain piparkakkumaustetta (tai omassa tapauksessani itsetehtyä sekoitusta kanelista, neilikasta, pomeranssista, inkivääristä ja kardemummasta) ja hieman kookospalmusokeria.

Oli muuten hyvää. Ja sain pidettyä näppini hyvin irti pipareista puoli litraa piparkakkulattea juotuani. "Määrä" taisi korvata "laadun" tässä tapauksessa.


Piparintuoksuisia kahvihetkiä teillekin. Oli tuoksu sitten kahvikupista tai keksistä peräisin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)