One of the boys

Kun aloin parisen vuotta sitten treenaamaan salilla niin en halunnut tehdä mitään liikkeitä vapailla painoilla vaan käytin aina laitteita. Vaikka PT olisikin laittanut mun ohjelmaan vapaat painot niin skippasin ne vaikka olisin ollut yksin salilla. Laitteet oli mun mielestä niin paljon kivempia koska "niissä ollessa kukaan ei tuijottanut etkä oikein voinut tehdä väärin liikkeitä". Pikku hiljaa uskalsin kokeilla vapaita painoja jos kukaan muu ei ollut salilla tai porukkaa ei ollut paljon. Etenkin jos vieressä oli pullistelemassa mies joka nosti ainakin tsiljoona kertaa enemmän kuin minä niin luikin hyvin pian toisaalle. Aika tyhmäähän se on ajatella noin, mutta kun luinen korvienvälini niin uskoi, niin pitkän aikaa kesti ennen kuin uskalsin lopettaa salilla maastoutumisen.

Vielä viime vuoden puolella valittelin kaverille kuinka usein liukenen paikalta kun tuntematon tyyppi tulee viereen treenaamaan. Pikkuhiljaa on kuitenkin itsetunto tainnut nostaa päätään. Uskallusta on tänä vuonna tullut lisää aivan eri tavalla kun ollaan Lauran kanssa treenattu monesti yhdessä. Hyvästä kaverista on saanut psyykkistä ja välillä fyysistäkin tukea. Ei ole aina tarvinnut "yksin uskaltaa" nostella painoja salin puolella.  Viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa huomasin kunnolla kuinka mieli on muuttunut parin vuoden takaisesta. Salilla oli mun lisäksi vain jätkiä ja tein suurimman osan treenistä vapailla painoilla. Pullistelin ja hikoilin lihaskimppujen keskellä ja arvatkaa mitä: Hymyä riitti kaiken sen irvistelyn keskelläkin! Kukaan ei tuijottanut mua eikä mua olisi vähempää voinut kiinnostaa jos joku olisi niin tehnyt kun olin keskittynyt vain omaan suoritukseeni. Jesh! :)

Melkein jätkä...?!

Tänään jatkoin hikoilua miesvoittoisessa seurassa. Menin sen kummemmin pohtimatta juoksumatolle lämmittelemään vaikka viereinen matto olikin varattu ja vaikka se tyyppi olikin mies huijui! ;D Testailin maksiminopeuksia, haukoin henkeä oikein kunnolla spurttien jälkeen, hikoilin Atlantin verran ja kiroilla jupisin itsekseni. Intervalleilla pääsin 3 kilometriä 26 minuutissa. Veikkaisin että aika hyvin näin noviisi-juoksumattolaiselle/juoksijalle :)

Jätkämäinen teema jatkui mun tämän päivän treenissä. Jotenkin aiemmin päivällä nettiä selatessani eksyin Men's Health sivustolle ja löysin sieltä mahtavan coretreenin - The 30-Minute Abs Workout  - joka kuulosti niin hyvältä tapolta ettei sitä voinut olla kokeilematta. Juoksumaton jälkeen lämmittelin keskivartalon kepin kanssa heiluen ja aloin hommiin.

Kyseisestä linkistä löytää tarkemman selostuksen treenistä, joka jakautuu siis seitsemään osioon:

Mountain climbers

Floor work with dumbbells

Floor work without weights

Standing work with bar

Floor work with plates

Floor work (for lower abs)

Planks

Vaikka tämä ensimmäinen kerta menikin hieman hapuillessa (kun en ollut muistanut kirjoittaa ohjelmaa lyhennettynä ylös vaan tutkailin sitä vähän väliä kännykällä) niin voin sanoa, että oloja on kyllä jo nyt. Todella tiukka setti oli, lopussa en melkein pystynyt lankkuja tekemään kun kroppa tärisi niin lujaa. Kovatempoisuus (intensity) oli avainsanana tämän treenin suunnitelleen Lukas Proken mukaan. Syke pysyi ylhäällä koko treenin ajan, vaikka pieniä taukojakin oli ja jälkipoltto on varmasti ihan mukavan suuri. Kunpa olisin saanut sykkeet mitattua, mutta kun tuo sykevyö on edelleenkin tilauksen alla niin voin vain todeta, että kurkusta se sydän meinasi vähän väliä pompottaa ulos.

Jos sattuu kalenterissa olemaan aikaa puolisen tuntia niin kannattaa ilman muuta kokeilla!

Alla oleva kuva ei liity postaukseen, mutta pakko mun on takapihalla kasvaneita "pikkuisia" kurppia tässä esitellä! Huomenna keksin jotain hyvää ruokaa näistä :P