Juoksumatto oli sopivasti tyhjänä, joten suuntasin sille lämmittelemään ja hiomaan treeniplääniä. Muutaman minuutin kuluttua päätin jäädä matolle juoksemaan pitkästä aikaa. Viime kesänä Navy SEAL treenin myötä aloitin juoksemisen ja parisen kuukautta harrastin sitä säännöllisesti. Yliopiston alkamisen ja polven vihoittelun jälkeen juokseminen jäi satunnaiseksi ja loppuvuodesta se loppui kuin seinään. Ajattelin lähteä hitaasti liikkeelle ja tunnustella miten on juoksukunto on huventunut.
Tykyttikö sydän kurkussa? Kyllä.
Sattuiko jalkoihin? Hieman.
Oliko kunto romahtanut tauon aikana? EI!!!
Kolmen kilometrin ja 25 minuutin intervallien jälkeen olin aivan endorfiinihumalassa. Olin hiestä läpimärkä, naama helotti punaisena ja kävelyn vaappuen, mutta mikään ei vähentänyt sitä onnellisuuden määrää! Miksi olen jättänyt jotain näin ihanaa hyvän olon tuottajaa pois kalenteristani? Alle puolen tunnin irtiotto todellisuudesta iPodin napit korvilla nollasi kokonaan viikon kestäneen hampaidenkiristelyn.
Luulin etten mitenkään olisi voinut saada parempaa fiilistä, mutta olin siinäkin väärässä. Kroppa oli lämmennyt niin hyvin, ettei pienet maitohapot haitanneet missään ja pääsin aivan uudella tavalla mukaan polkemiseen. Tässä tuli jälleen kerran todistettua kuinka tärkeätä on lämmitellä lihakset kunnolla - vammojen vaara vähenee ja mikä parasta tehoja saa irti rutkasti enemmän jo alusta asti.
Arvaatte varmaan mihin tänään pakenin kun kouluhommat alkoivat tympiä...? ;)
Kröhöm niin ja se hitaasti aloitteleminen? Kolme kilsaa rankkoja intervalleja juostuani päätin haastaa itseni ja kokeilla kuuden kilometrin matkaa...
Pysyin matolla ja hengissä ollaan vielä?! Whipii! :)
Sanoisinko että paras motivaatiokuva ikinä! Silloin kun se oma vartin pituinen aerobinen salin jälkeen puuduttaa, niin ei voi muuta kuin vilkaista tätä ;) Hyvä Noora!
VastaaPoistahttp://annamuntreenaa.fitfashion.fi/
Kiitos Anna! :)
PoistaHyvä siis etten laittanu kuvaa mun punaisesta naamasta juoksemisen jälkeen, siinä oliski ollu motivaatiota ;D