Sää oli juuri sopiva juoksulenkille, alun tihkusade virkisti ihanasti oloa. Startin jälkeisistä ekoista minuuteista on pakko todeta se, ettei olo ollut kuin joillain Baywatchin pimuilla. Mun mielestäni kun Laura juoksi gasellin tavoin sulavasti ja mä etenin vierellä - noh aika lailla norsun askelin. Toisaalta tää oli mun ensimmäinen ns. virallinen lenkki, joten ehkä se annetaan anteeksi(?!).
Matkalla mun päivän PT korjaili mun tekniikkaa, antoi hyviä vinkkejä ja vastaili kysymyksiini. Opin paljon asioita joihin en ole tajunnut matolla juostessani edes kiinnittää huomiota! Kädet rentoina, jalkoja ei nosteta ylös, liike lähtee takaosastosta, ylä- ja alamäissä taloudellinen juoksuasento... Alkoi naurattaa ajatus että oonkohan mä näyttänyt ihan joltain Usan armeijan paraatisotilaalta kun oon melkein päinvastoin näitä ohjeita juoksennellut sisätiloissa :D
Tässä todiste siitä, että osaa se norsukin kevyesti kulkea! |
Kuusi kilometriä puristettiin 41 minuuttiin. Tasaista vauhtia mentiin oikeastaan koko matka, viimeisellä pätkällä otettiin kunnon spurtti. Onnistuin pysymään pystyssä vaikka etureidet meinasikin lopettaa yhteistyönsä sen rutistuksen aikana. Lenkin jälkeinen fiilis oli sekoitus onnistumisen tunnetta ja epäuskoa. Mä siis aivan oikeasti juoksin äsken melkein kuuden kilsan lenkin ja vielä olen elossa...?! Jälleen tuli todistettua, että kaikkeen sitä ihminen pystyy kun vain niin uskoo. Tässä tapauksessa tosin Laura hoiti sen uskomisen..
Tänään takamuksen kohdilla on ollut oloja eilisestä ja cardiospinning sujuikin aika mielenkiintoisesti. Onneksi mun Navy SEAL treenissä ei ollut juoksua tällä viikolla. Teknisen puhtaasti jalat alhaalla olisin
Tämän päivän makuna oli päärynä. Kiitos Steffin blogin löysin tämän! |
Hyvää viikonloppua kaikille! Itse vietän sen palaamalla kesälomalta töiden ääreen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)