Viikontaita odotellessa

Viikontai on siis käännetty lapsiminän kielestä: viikonloppu. Kuinka moni ehti arvata? Tajusin tänä aamuna, että hitsin vitsi sentään en ole tänne blogin ouolelle postannut yhtään mitään viikkoon. En ole muutenkaan oleillut läppärin ääressä paljoa. Oon ollut niin jumittunut maratoniin, nimittäin tiiliskirjamaratoniin. Mulla on pari vuotta maannut hyllyssä muutama paksu romaani, joita en ole kertaakaan ehtinyt lukea läpi. Kun yliopistolla lukee lukuvuodet putkeen paksuja opuksia, niin hirveästi ei jää enää lukuintoa jäljelle edes fiktiolle. Mun piti itse asiassa lukea jo noi kyseiset kirjat heti kesän alussa, mutta tarvittiin pari kuukautta ennen kuin jaksoin edes nostaa nuo kirjat kirjahyllystä. Itse asiassa nytkin sen vaati outo siivousvimma kun hienosäätelin huoneen järjestystä.

Romaaneihin uppoutuminen ei kuitenkaan ole estänyt treenaamista. Keskiviikkona tunnuin pääsevän oikein kunnolla treeniarjen makuun kun ihana BodyJam ohjaajamme palasi lomalta ja kuukauden tauon jälkeen saatiin kunnon bileet pystyyn! Midnight Runia varten on myös tullut harjoiteltua. Eilenkin tein päälle kuuden kilometrin lenkin ja sain jopa parannettua aikaani edelliseen verrattuna. Oon todella tyytyväinen, vaikka matkaani hidastikin erittäin kipeät penikat. Illalla tulikin kokeiltua kylmägeeliä ensimmäistä kertaa ikinä. Voi sitä ihmettelyn määrää kun istuin sohvalla ja tuijottelin jalkojani, joiden sietämättömän keveää olotilaa on mahdotonta kuvailla!

Eilen posti toi tullessaan mulle ihanan yllätyksen Midnight Run lähtötodistuksen muodossa! Tätä luetaankin muutamat seuraavat viikot itse "koetukseen" asti oikein tarkkaavaisesti. Kuinka moni on muuten lähdössä tuonne juoksemaan? Onko joku tulossa mukaan kannustamaan? :)

Entä miltä viikonloppusuunnitelmanne näyttävät? Mulla ei tällä hetkellä päähän mahdu muuta kuin että yksi tiiliskivi on saatava luettua loppuun, mutta ehkä mäkin keksin jotain muutakin tekemistä. Ainakin aion kokkailla omista kesäkurpitsoista jotakin hyvää. Mun kurpitsat kun ovat alkaneet tuottaa sen verran vihreitä pötkylöitä, että saan syötyä niitä itse aivan tarpeeksi ja niitä riittää myös muille jaettavaksi. On myös todella kivaa nähdä, että tavalliset kurpitsatkin ovat alkaneet kasvaa. Melkein jo odotan syksyä!

Muutama kurpitsa... Ne valtaa tilaa yllättävän paljon!

"Onpas ne isoja!" tokaisi kaveri. Ai mun mielestä ne on vielä aika pieniä... :'D