Paria viimeistä viedään

Käääääk! Kuinka aika on voinut mennä näin nopeasti ja huomenna on jo huhtikuu? Tänään sain alta pois ensimmäisen geologian luentotentin eli jäljellä olisi "vain" neljä. Tämä oli onneksi helppo tentti, sillä se sisälsi vain A4 paperin verran käsitteiden selittämistä. Mun mielestä kokeet, joissa on juuri tälläisiä pienempiä tehtäviä mittaa paljon enemmän osaamista kuin pari pitkää esseetä. Ja onhan se ihan kiva kävellä tentistä ulos ilman, että käsi kramppaa...

Koulukiireiden takia treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Harmittaa hieman kun painojen nostelu on jäänyt ja olen käynyt oikeastaan vain jumpissa ja juoksemassa. Toisaalta pitäisi tasapainottaa: Olenhan treenannut yläkropan lihaksia lukiessa ja ne on kuulkaas aikamoisessa pumpissa ja jumissa... Ei kukaan sattuisi tietämään mistä voisin varata opiskelijaystävälliseen hintaan kolmen tunnin mittaista hierontaa heh? :D

Viime viikolla mulla alkoi kouluhommia stressatessa tehdä mieli jotain hyvää. Ja koska yritän olla syömättä ylimääräistä viikolla, niin suklaa ja muut epäterveelliset herkut eivät tietenkään tulleet kysymykseen. Mitäs sitten kun piti saada jotain hyvää eikä jaksanut odottaa? Tekaisin uunibanaaneja mikrossa!

"Resepti" oli niinkin helppo kuin pilko banaanit lautaselle, heitä päälle hieman kaurahiutaleita & vaahterasiirappia ja mikrota muutaman minuutin verran. Kaurahiutaleet ja vaahterasiirapin olisi toki voinut sekoittaa ensin keskenään, mutta kun herkkuhammasta niin kolotti... Oli todella namia sellaisenaan! Lisäksi voi toki kruunata annoksen maitorahkalla, johon on sekoitettu hieman maitoa ja vaahterasiirappia tai maapähkinävoita :)

Leipäkin on miltein kokonaan tippunut ruokavaliosta tällä hetkellä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut mitenkään harkittu juttu, vaan johtaa juurensa siitä kun vähän aikaa sitten silmääni sattui ruokaostoksien lomassa maissinäkkäriä. Viimeksi pienenä nappulana olen sitä syönyt ja pitihän sitä paketti kotiin ostaa jotta pääsi maistamaan. Ja on se vaan yhtä hyvää ellei parempaa kuin ennen.

Okei on se parempaa, sillä nyt sen päälle olen levittänyt muussattua avocadoa maustettuna Santa Marian Roasted Garlic&Pepperillä!

Juoksujalka vipattamaan

Can't back down anymore! Varattiin ja maksettiin Lauran kanssa viikonloppuna liput tämän vuoden Helsinki Midnight Runiin. Elokuun lopulla siis juoksen kymmenen kilometrin unelmajuoksun. Unelmajuoksun siinä merkityksessä, että muutama vuosi sitten olisin tikahtunut nauruun jo pelkästä ehdotuksesta.

Stadiumin 40-vuotis syntymäpäivät eivät olisi voineet sattua parempaan aikaan. -25% alennus kaikista normaalihintaisista tuotteista? I'm in fitness heaven! Pää pyörällä ja silmät päässä villisti pyörien kiertelin Stadiumin vaaterekkejä läpi. Aluksi lämmittelin treenivaatteiden puolella. Jotenkin onnistuin pitämään itsehillinnän tuon osaston suhteen ja lähdin tyhjin käsin suunnistamaan juoksupuolelle. Olo oli hieman orpo kun yksinäni ihan täytenä aloittelijana mietin, että mitä sitä nyt tarvitsisinkaan. Stadiumin myyjät ovat onneksi aina todella avuliaita ja osaavat hommansa (eikä ulkonäössä ole valittamista!). Eipä aikaakaan kun mulla oli koko setti kasassa!

Poistuin pikapikaa kassalle ja yritin olla puikuilematta enempää vaatteita. Kassallakin melkein suljin silmät kun odotin hirmuista lovea lompakkoon. Loppujen lopuksi 25% ale on kova ja olin tyytyväinen siihen tavaramäärään mitä hinnalla sain. Mun logiikkani tässä on pettämätön: Kelatkaa kuinka paljon mä säästin! ;)
Mun oli tarkoitus kuvata noi vaatteet itseni päällä, mutta sattuneesta syystä logiikka ei tänään enää pelannut ja ehdin heittää juoksukamppeet pesuun... Onneksi Stadiumin sivuilla on hyvät kuvat tuotteista (ei, ei, mä etsin vain ne mun ostamani tuotteet enkä vilkuilekaan muita!).


Juoksua en ole aikaisemmin "harrastanut", joten mulla ei ole koskaan ollut ihan oikeita juoksuvaatteita. Socin juoksusetti (takki+housut) sattui olemaan hyvässä tarjouksessa joten nappasin sen mukaani. Mun elämäni ensimmäiset juoksukamppeet?! Olen ehkä hieman ylpeä!

Investoin myös uusiin urheiluliiveihin. Jo oli aikakin sillä aiemmat ovat jo hajoamispisteessä. Valikoimaa tutkailtuani päädyin Under Armourin liiveihin, joissa on vetoketju edessä. Vetoketju edessä kuulostaa ensin tosi hyvältä idealta kunnes alat pukea niitä päällesi ja taistelet vetoketjun kanssa rivitanssin alkeita harrastellen sovituskopissa. Nuo istuivat mulle kuin valetut ja mukaan ne tarttui kuitenkin.

Pakko myöntää, että tämä tarttui mukaani miltein pelkästään tuon ihanan värin perusteella! Vaaleansininen pipo <3 Perustelen tätä hankintaa kuitenkin sillä, että kevät on petollista aikaa ja jos lähden jatkossa lenkille kylmällä ilmalla on päätä suojattava.

Viimeisenä esittelen kaikista tärkeimmät ostokset: Juoksukengät. Really outside of my experience. Ilman erään henkilökuntaan kuuluvan herrasmiehen apua en olisi osannut valita oikeita kenkiä..

  

"Voisinko olla avuksi?" 

"Voi kiitos mielellään! Kaveri sai mut ilmoittautumaan tämän vuoden Helsinki Midnight Runiin. En ole koskaan kunnolla harrastanut juoksua eikä mulla ole siihen kunnon kamppeita."

"Okei. Osaatko sanoa millainen jalka sulla on, että osaan suositella hyvää kenkää?"

"Ihan täysi räpylä eli ei jalkaholvia ollenkaan ja hieman pronatoiva."

"Hehh tää kiteyttikin asian täydellisesti. Odotas niin mä näytän sulle paria eri mallia..." 

Nyt olen Asics Gel Conventor juoksukenkien onnellinen omistaja. Alla oleva kuva hieman valehtelee, toi pinkki väri on oikeasti paljon hienompi <3

Tänään mun uudet juoksukamppeet pääsikin heti testiin Lauran etsittäessä yhteistä lenkkiä. Ihan mahtava fiilis oli hieman tunkkaisen salin sijasta mennä korkkaamaan juoksukausi ihanassa auringonpaisteessa ja upouusissa kuteissa. Varsinkin kun Laura oli seurana tarkkailemassa mun juoksuani. Kuusi kilometriä meni alle kolmen vartin ja tällä hetkellä tuntuu/näyttää siltä, ettei mulle olisi tulossa rakkoja jalkoihin noista uusista kengistä!

Psst... Stadiumin ale on voimassa vielä muutaman päivän kaupoissa tai osoitteessa http://www.stadium.fi/
Jos et ole vielä jäsen niin älä huolehdi: Ostoksia maksaessasi voit liittyä jäseneksi samantien ja käyttää heti tuon 25% alennuksen. Kipin kapin ostoksille siis!

Luksusta arkeen makeoverilla

Mulla on jo pari kuukautta ollut päällä täydellinen verkkari&huppari-kausi. Kouluaamuisin haluan nukkua mahdollisimman pitkään ja puoliunisena vedän päälleni helpoimmat kuteet, jotka nyt sattuvat olemaan ihanan löysät verkkarit. Itseasiassa olen tehnyt näin jokaisena aamuna olipa koulua tai ei, ja näin verkkaritkin ovat muokkautuneet haaroista trendikkäästi miltein läpinäkyviksi. Meikkaamisen kanssa on ollut samanlainen meininki: Reippaasti alle viidessä minuutissa naama ihmisen näköiseksi, parilla vedolla hiukset läpi harjan kera ja menoksi. Illalla meikit pois ja hätäisesti rasvaa kroppaan. Öhh niin mikä kuivaharjaus ja kuorintavoide...?

Ihan perusmeininkiä siis?

Perus-Noora sillä perusilmeellä...

Not really. Miten voi olla muka niin kiire kouluhommien kanssa, ettei ehdi pitää huolta itsestään? Laittaessani aamulla puhtaita treenivaatteita vaatekaappiin tuli mieleeni, että mä käytän enemmän aikaa treenivaatteiden miettimiseen ja laittamiseen kuin muuten laittautuessani (pienenä tarkennuksena: en niiden salikamojenkaan kanssa vietä paljoa aikaa, mutta täytyyhän kuteiden mätsätä kenkiin?!). Tämän vuoden puolella en ole tainnut kertaakaan käyttää farkkuja ja suurin osa vaatteista on ollut käyttämättä vaatekaapissa.

Miltein tunsin pistoksen omatunnossani... 

Mutta kun mullahan on niin kiire nyt, kyllä kroppaa ehtii hoitaa myöhemminkin...!

Lauran kanssa on tullut höpötettyä muutakin kuin treeniasiaa ja yhtenä aiheena on ollut monesti  -yllätys, yllätys- pukeutuminen ja meikkaaminen. Viime vuoden puolella Laura sanoi jo, että hänellä olisi visio millainen meikki mulle sopisi hyvin. Aihe lähti meidän kiistasta hiusvärien suhteen heh... Heitin jo silloin, että väri on ja pysyy (tällä hetkellä) violettina, mutta meikistä voidaan aina neuvotella. Tänään Lauran ehdottaessa makeoveria treenivapaan päivän aktiviteetiksi en voinut siitä kieltäytyä. Innostuin, sillä saisin hyvin pidettyä taukoa tenttikirjan lukemisesta. Pitkään käyttämättöminä olleita kuteita ja hieman pölyttyneitä korkkareita pakatessani mietin vähän aikaa: "Jos mä sittenkin peruisin ja juoksisin karkuun".

Out of comfort zone: Korkkarit jalkaan ja menoksi!

a) En ole käyttänyt korkkareita yli vuoteen, b) Korkkareilla auton ajaminen on mielenkiintoisella tavalla erikoista kun converseita olen tottunut käyttämään, c) Onko mulle kehittynyt jalkapöydänlihaksia vai rasvaa kun korkkarien vetoketju ei meinaa mennä kiltisti kiinni? Kuten arvata voitte saavuin ehkä hieman huteran näköisenä Lauran luokse... Sinne päästessäni rentouduin jotenkin kunnolla, eri tavalla kuin pitkiin aikoihin. Parhaat jumppabiisit soimaan taustalle ja Lauran puunattavaksi. Olen viimeksi ollut meikattavana kenties ennen ylioppilasjuhliani ja koska nykyään käytän vain puuteria, oli olo ihanan hemmoteltu :)

Meikki oli tässä helpoin osuus. Lauralla oli todellakin selkeä visio ja kertoili mulle koko ajan mitä oli tekemässä. Raikkaan meikin täydensi suoristetut hiukset. Peiliin katsoessani en ollut tunnistaa itseäni: Tälläisenkö minustakin voi saada aikaiseksi kun näkee näinkin "vähän" vaivaa? Tutkailin itseäni peilistä pidempään kuin yhteensä tänä vuonna olen tutkaillut.

And outfit of the day is...

Farkut ei oo niin pehmoiset kuin verkkarit. Korkkarit ei mene mun jalkaan?! Ei nää vaatteet sovi mulle ollenkaan. Kun ei näistä vaan mikään näytä hyvältä mun päällä.

Vaatetus olikin se vaikein osuus. Kiemurtelin hieman tuskissani ennen kuin Laura potkaisi mua takamukselle: "Kokeilet jokaikistä vaatetta. Piste.". Vetäessäni Lauran valitsemaa ensimmäistä paitaa päälleni ja katsoessani peiliin mua alkoikin jo hymyilyttää. Ja hymy kasvoi jokaisen vaihdetun paidan ja vaihdetun sanan jälkeen. Sopiihan nämä vaatteet mulle ihan hyvin! Korkokengilläkin pysyin pitkän tauon jälkeen pystyssä ja kävelykin onnistui hyvin. 

Tadaa...!

Yllätyin suuresti, sillä en enää muistanut millaisen leidin itsestään saa esille kun sille vaan antaa mahdollisuuden. Kaiken lisäksi yllätin itseni enkä juossut pakoon Lauran napsiessa before&after-kuvia! Makeover ei todellakaan ole over, sillä sain "kotiläksyjä" itseni hemmotteluun ja hoitamiseen liittyen. Ja niihin sisältyy törkeän korkeilla koroilla kävely jaiks...

Mutta mä lupaan yrittää toteuttaa jokaikisen niistä! ;)

Itseasiassa lähden juuri pesemään hunajanaamiota kasvoistani!

Öhh ja hieman hiuksistani...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

Smile

Erityisen suuri kiitos Lauralle vinkeistä, makeoverista ja ihanasta illasta!

<3

#thegoodmorning

#thereallygoodchocolateymorning!

Tällä viikolla olen miltein joka aamu herännyt aikaisin, joten en ole jaksanut yhtenäkään aamuna nähdä hirveästi vaivaa aamiaisen eteen. Hedelmiä ja rahkaa. Jugurttia itsetehdyllä omenahillolla. Itse asiassa en ole aivan varma mitä olen puoliunisena syönyt, ensimmäistä suhteellisen terveellistä mitä olen käsiini saanut. Eilen lempibloggaajieni postauksia selatessani eteen saapui sellainen resepti, että oli aivan pakko laittaa tänään herätyskello herättämään tavallista aikaisemmin.

...Koska kuinka usein sitä saa syödä aamulla suklaista aamiaista?!?!

Aamun piristys ja makeutus ja suklaistus löytyi siis  The Good Morning blogista. "Banaanilettu" sai ihan uuden ulottuvuuden, nimittäin paksumman sellaisen. Tarkemmin sanoen proteiinipitoisen mutakakku-ulottuvuuden! Eilen olin jo hädissäni kun en löytänyt banaania, mutta onneksi sellainen löytyi jääkaapista muiden hedelmien alta.

Jep, se on raakaa sisältä!

The Good Morning blogin Kaisa käytti suklaanmakuista heraa tuohon reseptiinsä, minä taas suklaista proteiinivanukasjauhetta sillä heraa en omista. Taikinasta tulikin aika tönkköä ja ehdinkin jo miettiä menikö kokeilu hukkaan kun pannulle sen iskin. Olin niin jännittynyt, että unohdin kokonaan taikinan maistelun kun paistelin mutakakkua itselleni. Whipii mikä tunne kun onnistuinkin jättämään sen sisältä hieman raa'aksi!

Maku oli todellakin aivan yhtä taivaallinen kuin oli luvattu. Aluksi hieman vierastin ajatusta syödä raakaa kananmunaa sisältävää taikinaa (ihan kun en muuten sitä harrastaisi leipoessani..?!). Mieleen tuli samalla yksi erittäin hyvä ystäväni, joka teki itselleen vähän aikaa sitten banaanilettuja: Hän ei jaksanut paistaa niitä ja hulautti taikinan suoraan kurkusta alas! Raakaa mutakakkutaikinaa kaapiessani en ihmetellyt enää tuota tekoa. Prodemutakakku on törkeän hyvää tuollaisenaan, mutta maapähkivävoiaddiktina mun oli pakko kokeilla sitä tahnanokareiden kera. Päälle vielä hieman vaahterasiirappia makeutukseen. Nam!

Viimeisiä terveellisiä kakkupaloja syödessäni sain idean: Ensi kerralla kun teen tätä (eli heti huomisaamuna) laitan aluksi puolikkaan taikinan pannulle, väliin maapähkinävoikerroksen ja päälle loput taikinasta. Hmmm maltan tuskin odottaa!

Lumihiutaleita

"Takatalvi yllätti suomalaiset jälleen."

Excuse me, minusta se kunnon talvi vasta alkoikin! Voisitko lumi viipyä tällä kertaa kunnolla ennen kuin vaihdut siihen loskaan...? Tänäänkin jäin pitkäksi aikaa tuijottelemaan ikkunasta ulos ilmassa leijuvia isoja ja pehmoisia lumihiutaleita. Onneksi ei vielä ehtinyt laittaa talvikenkiä hyllyn perukoille, sen verran viileätä on.

Viileä ilma tarvitsee tottakai vastapainoksi roimasti lämpöä. Tämän päivän olenkin yrittänyt köllötellä nojatuolissa fleecen alla mahdollisimman paljon. Teetäkin on tullut juotua kunnolla. Mutta eihän kaksi kannullista nyt yliannostus ole...?

Kun nojatuolissa makoilultani ja ruotsin läksyiltäni ehdin, tekaisin kattilallisen sosekeittoa kun pakkasen sosekeittovarastot ovat olleet jo vähän aikaa pahasti miinuksen puolella. Tällä kertaa combo oli niinkin hurja kuin bataatti ja porkkana. Ulos tuijotellessani päätin samalla tehdä myös itse keitosta lämpimämmän ja mausteisemman version. Pieni hetki reseptien googlailua ja inspiroituneena mausteiden sekoittamista silmät kiinni. Varmistin kuulemma samalla että olen ainoa joka "joutuu" tuota keittoa syömään. Heh musta tää ei ollut kovinkaan paha juttu...

Raejuustoa ja paahdettua sipulia...

Ohje bataatti-porkkanasosekeittoon alla. 

Laitan tähän vain arvioidut mitat osasta aineksia, sillä en muistanut/jaksanut niitä mitata.

1½ sipulia (tai kaksi pientä)

2 (isoa!) valkosipulinkynttä

Öljyä

800 g bataattia

800 g porkkanaa

2 kasvisliemikuutiota 

Pari litraa (?) vettä

2 dl kermaa tai kookoskermaa

1 tl currya

1 rkl chilitahnaa

Yhden limen mehu

* Kuullota aluksi pilkotut sipulit ja valkosipulit öljyssä.

* Samaan kattilaan bataatit ja porkkanat väriä saamaan.

* Vihannesten ruskistuessa kiehauta vettä ja heitä sekaan liemikuutiot.

* Liemikuutiovesi bataattien ja porkkanoiden päälle kiehumaan.

* Kun bataatit ja porkkanat ovat sopivasti kypsyneitä, ota liedeltä ja surauta soseeksi.

* Lisää kermaa/kookoskermaa makusi mukaan. Mausteita maun mukaan.

* Kiehauta.

Maukasta viikkoa! :)

Johan kuulkaas rullaa!

Sain tällä viikolla hyvältä ystävältäni Susannelta aivan ihanan lahjan...

...Intialaisen jokikiven!

Oon jo silloin tällöin (aika useastikin!) valitellut Susannelle kuinka voi ihmisellä jalkapohjat olla niin jumissa! Kropan kokonaisvaltaisen jumin lisäksi. Useimmiten kun tulee venyteltyä vain ne suurimmat lihakset pienten lihasten jäädessä huoltamatta. Ihan vain huomaamattaan tai "kun ne on niin pieniä ettei niitä tarvitse". Mutta ajatelkaapa kuinka paljon pienet lihakset tekevätkään päivän aikana töitä?! Kirjoittaessa paljon niin kynällä kuin tietokoneella ovat käden pienet lihakset jatkuvasti töissä ja jännityksessä. Eikä tule ehkä paljoa ajateltua kuinka paljon liikkumiseen tarvitsee jalkapohjien lihaksia.

Itsellänikin tuppaa melkein aina unohtumaan juuri nuo pienet lihakset. Viimeksi huomasin tämän ollessani osteopaatilla. Etenkin lonkankoukistajat ja jalkapohjat olivat niin jumissa, ettei niihin meinannut  millään saada liikettä. Rutina vain kuului ja tuntui kun makasin hierontapöydällä käsiteltävänä. Olo sen hoidon jälkeen oli ihanan kevyt...

Susanne olikin jo puhunut kuinka rullailee omia jalkapohjiaan intialaisen jokikiven avulla. Se on juuri sopivan muotoinen ja kova löytämään kaikista muikeimmat solmukohdat jaloista. Olin laittanut jo korvan taakse, että samanlainen täytyy jostain löytää ja kokeilla. Susanne kuitenkin ratkaisi ongelmani antamalla minulle
tuollaisen kiven. Pakkohan sitä oli päästä heti kokeilemaan (kunhan sisälläni asuva pikkugeologi sai tarpeeksi pyöriteltyä kiveä käsissään). Alku oli aikamoista hapuilua, mutta pian tulin siihen tulokseen että todella tehokas toi puikula on. Ette usko sitä ulinan määrää kun muistelin mistä kohtaa osteopaatti oli painellut ja löysin niitä samoja pisteitä. Käsittelin samalla pohkeet ja penikat. Onneksi oma sänky oli vieressä, joten ei tarvinnut kuin kiivetä sänkyyn. Uni tuli hyvin ja jalat olivat ihanan vetreät seuraavana päivänä verrattuna siihen yleisiin pingviinimeininkiin :)

Jos satutte jossain törmäämään tälläiseen niin ottakaa ihmeessä mukaanne! 
On taattua laatukamaa!
Ja niin kauniskin vielä :)

Alkamisia ja loppumisia

Maanantaina alkoi tämän kevään viimeinen periodi. Kello kahdeksalta sedimenttipetrologian luennolla. Opettajakin oli oppilaiden kanssa samalla taajuudella, sillä hänkin haukotteli vähän väliä. Virkistävä alku viikolle ehh?

Ruokailun suhteen pääsin heti ruotuun. Eli viikolla ei herkkuja, viikonloppuna kohtuullisesti jos mieli tekee. Kaakaoproteiinijuoma luennolla olisi tosin maistunut jääkylmänä paremmalta. Kaikki varmasti tietävät kuinka hyvin lämmin kaakao saa silmät lupsahtelemaan kiinni... Muistaisikohan sitä alkaa laittamaan proteiinijuoman edellisenä iltana jääkaappiin ja aamulla termokseen?

Ainakin nämä pari päivää ovat siis menneet hyvin eikä herkkuja ole tehnyt mieli. Välipalojen napsiminen pieneen nälkään on ollut helppoa välttää, sillä tajusin sen olevan enemmänkin tapa kuin oikea tarve. Stressi ei toisaalta ole päässyt valloilleen. Vielä. Ehkäpä loppuviikosta sitten kun liityn kandiahdistuneisiin ihmisiin, perjantaina kun menen ohjaajan luokse keskustelemaan aiheen rajaamisesta  :D

Eilinen jälkiruoka: Paistettua omenaa kanelilla

Eilen salilla tuli tehtyä pitkästä aikaa kunnon yläkroppatreeni. Puoliksi menin PT:n tekemällä ohjelmalla, puoliksi keksin itse. Olen ihan täysin varma siitä, että salin painot ovat kasvaneet! Penkkipunnerruksen tanko on aivan varmasti vaihdettu painavampaan ja ne levypainot myös! Ei se mun tauko tuolta salin puolelta nyt noin paljon vaikuta...?! Ihan aikuisten oikeasti huomasi kuinka viime viikon työrupeama ja lukemisurakka tuntui koko kropassa. Sainpa kuitenkin shokkialun viikolle alle tunnin treenillä.

Tänään iltadiskoon suunnatessa oli jotenkin haikea fiilis. Meidän sali muuttaa loppuviikosta isompiin, hulppeampiin tiloihin ja tämän iltainen BodyJam oli viimeinen ennen muuttoa. Seuraava jammailuhetki onkin jo uuden salin puolella.

Ilmassa oli siis hieman sekavia tunteita ja nostalgiaa. Suut olivat hieman mutrulla kun tajuttiin ennen tunnin alkua, että hitsi vieköön meidän diskovalot on viety pois! Me ei olla tanssittu loisteputkivalojen tahdissa... Ikinä?! Kerta se on ensimmäinen (ja viimeinen!). Kun musiikki laitettiin soimaan niin hymy nousi huulille nopeasti. Viimeisen biisin kohdalla kokeiltiin myös jotain uutta: Ohjaaja sammutti valot, avasi oven käytävälle josta saatiin hieman valoa jumppatilaan - ja suurella osalla olleet sormiledivalot laitettiin päälle. Se näkymä oli vain jotain niin kaunista ja maagista ettei sitä voi sanoin kuvailla. Aplodit tunnin lopussa olivat myös aivan omaa luokkaansa :)

Näillä eväillä siis alkavaan viikkoon! 

Miten teidän viikkonne on alkanut? :)

Tankkausruokaa BodyJamia varten: Itsetehtyä frozen jogurttia sekä omenahillolastuja

Valikoivaa suurkulutusta

Väliviikko alkaa olla lopuillaan ja jotenkin jäi viimeiselle illalle toi kalenterin tarkastaminen. Samalla katselin Heiaa ja huomasin ettei tällekään viikolle ole erityisemmin kunnon salitreenejä ollut. Mun kroppa on silti kunnon pumpissa! Koko viikko on kulunut töissä kuormaa purkaen, siinä on tullut kyykättyä ja etenkin treenattua ylä- ja keskikroppaa samalla. Tiistain rytminen voimistelu tuntui pakaroissa kaksi päivää ja viimeiset kaksi päivää jalat ovat olleet arkoina Lauran houkuteltua mut tekemään kehonpainolla tehtäviä räjähtäviä jalkaliikkeitä. Venyttelytkään ei auttaneet, sillä tollaista treeniä en ole vähään aikaan tehnyt. Kävely on ollut kuin pingviinillä...

Tällä viikolla on ruokailut menneet hieman tasaisemmin kun koulussa ei tosiaan ole tarvinnut käydä. Olen samalla huomannut, että olen aivan koukussa pariin ruoka-aineeseen. Tähän voisi tietenkin latoa vaikka kuinka monta raaka-ainetta (kröhöm kuten suklaan), mutta tällä viikolla muutama erityinen on ollut kunnon tehokäytössä. Voisin laittaa niitä joka ruokaan ja vaikka kuinka paljon. Nimittäin valkosipuli ja feta.

Kanafetapastaa. Fetasalaattia. Jauhelihafetakastiketta. Fetaa suolaisen nälkään...

Feta vaan sattuu sopimaan ihan jokaikiseen suolaiseen ruokaan. Se antaa siihen niin ihanan hyvää makua. Feta taisi olla mun inhokkeja kun olin pieni nappula, mutta nyt siitä on tullut yksi mun suosikeista.  Fetakuutioita on helppoa laittaa kastikkeisiin, salaattiin haluan laittaa kokonaisen levyn fetaa kun se tuo mieleeni Kreetan matkan :) Mitä enemmän, sen parempi! Eihän sitä avonaista fetapurkkia voi jättää jääkaappiin happanemaan, eihän...?

Valkosipuli on toinen, mitä saisi mun mielestä laittaa kaikkiin ruokiin. Eilen mun oli aivan pakko surauttaa itselleni quacamolea töiden jälkeen. En käytä ollenkaan tavallista sipulia quacamolessani vaan vain valkosipulia. Yhden valkosipulinkynnen per avocado. Eilen tein kolmen avocadon quacamolen, mutta äidin älähtäessä (jotain valkosipulin hajuisesta hengityksestä ja solidaarisuudesta muita kohtaan) laitoin vain kaksi valkosipulinkynttä. Isoimmat kynnet mitä valkosipulista löysin... ;)

Haluaisinkin tietää onko teillä muilla samanlaisia raaka-aineita, joita tykkäätte käyttää ruuanlaitossa jatkuvasti? Jotka vain yksinkertaisesti sopisivat ihan kaikkeen ruokaan?

PS. Huomenna alkaa koulu... Naamasta näkyy tämänhetkinen kiinnostuksen määrä. Saisiko uuden loman kiitos?

Tosi rytmikästä

Eilen mulla oli viikon ainoa vapaapäivä töistä. Pitäisiköhän sitä nukkua pitkään...? No ei! Heräsin jo aikaisin lukemaan tenttikirjaa. Pitihän pala yliopistoa saada lomalle ettei vaan taidot pääse ruostumaan. Toisin sanoen mulla kun ei ole muita kouluhommia niin saisin luettua yhtä kirjaa kevään neljästä suuresta kirjatentistä alta pois.

Kirjan pänttääminen sai jäädä kun suuntasin Lauran kanssa salille aamupäivällä. Laura aikoi harjoitella rytmistä voimistelua ja koska mulla ei ollut mitään tiettyä salitreeniä tiedossa, niin Laura sai houkuteltua mut mukaansa. Laurahan on harrastanut rytmistä voimistelua ja ihan kilpaillutkin, joten opastus oli tosi tasokasta.

Mä kun tosiaan olen "voimistellut" viimeksi ala-asteella. Sekin oli lähinnä aikamoista leikkiä eikä voimistelua sen tarkassa merkityksessä. Oikeastaan siitä asti olen sitä vältellytkin ja harrastanut muunlaista liikuntaa koulutunneilla. Taklaamiseen keskittyvää lätkää esimerkiksi. Pakollisen koululiikunnan ohella en muuten liikkunutkaan ennen salin löytämistä.

Kun Laura alkoi opastamaan mua rytmisen voimistelun saloihin, niin mulla oli olo kuin norsulla posliinikaupassa. Vaikka Laura sanoikin olevansa hieman ruosteessa kun ei harjoittele rytmistä voimistelua enää monta kertaa viikossa, oli ne hypyt ja muut liikkeet aivan erilaisia kuin mulla. Niin ilmavia verrattuna mun tannerta tärisyttäviin pomppimisyrityksiin. Yritin mahdollisimman paljon vältellä peiliin katsomista, kunnes Laura käski katsomaan ja sillähän sitä tekniikkaa saikin hieman parannettua. Vaikka itsensä katsominen olikin erittäin surkuhupaisaa... Mun piti esimerkiksi loikata pari kertaa ja hypätä tasajalkaa ilmaan eräässä kohdassa. Olin aivan varma, että hyppäsin tasajalkaa kunnes katsoin peiliin. Koordinaatiokyky oli ehkä hieman hukassa.

Monta kertaa ajattelin juoksevani pakoon, sillä olin varma että näytän aivan täydeltä pelleltä yrittäessäni erilaisia liikkeitä. Mun ohjaajani oli kuitenkin kärsivällinen (ja piti pokkansa hyvin!) ja pakotti mut menemään oman mukavuusrajani ulkopuolelle. Olen viimeksi lapsena kokeillut kuperkeikkaa ja kärrynpyöriä tuskin koskaan, sillä ne on jotenkin aina pelottaneet mua. Laura vain totesi, että kokeile vaan kun et sä korkealta romahda niin ei voi sattua. Ihan muutamalla kerralla aloin saada homman ideasta kiinni ja olihan ne oikeastaan tosi kivoja. Jopa mun heikommalla puolella onnistuin kärrynpyörässä saamaan jalat hienosti yhdessä maahan (oli se takamuskin tiukasti maassa, mutta vasta jalkojen jälkeen!).

Summa summarum: Oman mukavuusalueen rajojen rikkominen kannattaa! Rytmistä voimistelijaa musta ei todennäköisesti ikinä saa, mutta hauskaa oli ja tekniikka alkoi hahmottua jo ensimmäisellä kerralla. Ja ihan kunnon treenistä oli kyse, sillä hiki virtasi jo ensimmäisistä minuuteista. Tänään herätessäni pakarat oli niin kipeät, että pääsin juuri ja juuri sängystä ylös.

...Mutta silti pääsisikö kokeilemaan sitä uudestaan? Nyt heti?

Vaniljalatte toimi päivän palkkarina. Loppupäivä menikin kofeiinihumalassa...

One day you're in, the next day you're out

Kuinka monelle tuli mieleen Project Runway? :D

Siitä en aio kuitenkaan kirjoittaa, vaikka välillä seurailen sarjaa jos telkku sattuu auki olemaan.

Mulla on ollut jo vuoden päivät sellainen vaihteleva suhde Fastin Puddingeihin. Toi otsikko kuvaa mun mielestä tätä juuri täydellisesti. Alussa söin niitä ihan hulluna ja jossain vaiheessa into lopahti (alkoi vanukkaat tursuamaan korvista ulos). Sitten alkoi jälleen ylämäki ja sekoittelin niitä vähän väliä treenipalkkariksi ja välipaloiksi. Nyt on taas ollut sellainen vaihe päällä etten niin millään saisi niitä kurkusta alas. Vanukaspussit ovatkin odottaneet hyllyn jo tovin hyllyn nurkassa uutta ylämäkeä.

Tosin vasta nyt on lamppu alkanut palamaan uudella teholla: Ei ne vanukkaat ole ainoita vaihtoehtoja! Silloin tällöin olen eri blogeista lukenut kuinka muut tekevät erilaisista prostkujauhoista toinen toistaan ihanampia ja mielenkiintoisimpia herkkuja, mutta en ole ajatellut voivani hyödyntää vanukasjauheita.

Olin Lauralle ohimennen maininnut asiasta ja vähän aikaa sitten sain häneltä aivan ihanan yllätyksen, ohjeen banaani-toffee proteiinilettuihin! Niitä olikin tänään luvassa lauantain korkanneen BodyJamin palautusateriaksi. Mun tapauksessani lähinnä tosin pannukakkuja, sillä taikina oli aika tönkköä ja heitin aika ison läjäyksen pannulle. Ensi kerralla lisään sekaan hieman maitoa tai (vaniljanmakuista!) soijajuomaa.Voisi olla ehkä hyvä idea käyttää isompia kananmunia kuin tämäpäiväiset s-koon kanamunat...

Pakko sanoa, että taikinaa tehdessäni toffeevanukasjauheen haju etoi aika pahasti... Kuitenkin lusikoituani ensimmäiset taikinasatsit lettupannulle paistumaan ilman täytti ihana toffeen tuoksu! Maku ei myöskään tuottanut pettymystä. Lettukasa katosi hetkessä lautaselta :)

Mausteena maapähkinävoita ja  itsetehtyä omenahilloa!

Kysymys kuuluu: Onko teillä lukijoilla hyviä reseptejä vanukasjauheille? 

Vai käytättekö vanukasjauhetta vain vanukkaaseen?

Otan niitä vastaan enemmän kuin mielelläni :)