Tänä vuonna tosin kevät yllätti mut sellaisella tavalla, jota mulle ei tähän aikaan vuodesta kovinkaan usein käy. Tavalla, joka saa mut ehkä ymmärtämään uroskoiria, jotka ulvovat pitkin kevättä...
Alkuviikosta eräänä aurinkoisena päivänä päätin, että nyt on PAKKO kaivaa esiin pyörä ja lähteä liikkeelle! Mitäs ihmeellistä tässä? No sitä, että yleensä vasta touko-kesäkuun vaihteessa mun mielestä on sopivat kelit pyöräilyyn ja mua näkee hyvin harvoin (jos koskaan?) sitä ennen pyörän selässä ulkoilmassa. Siihen asti spinnaan turvallisesti neljän seinän sisällä spinningsalin lämmössä. Minkäs vilukissa mukavuuden- ja lämmönhalulleen voi.
Nyt kuitenkin päätin repäistä duunipäivän ja päivän luku-urakan kunniaksi oikein kunnolla. Sisälle en halunnut jäädä, vaan auringon paistaessa oli aivan pakko päästä ulos. Lenkki olisi ehkä ajanut asian, mutta jotenkin astuttuani ulkoilmaan askeleeni suuntasivat polkupyöräni luokse. Kypärä päähän, kuulokkeet korville ja menoksi! Euforia valtasi sekä mielen että kropan ensimmäisestä polkaisusta lähtien.
Usein sitä unohtaa menestymisensä ja keskittyy vain epäonnistumisiinsa mielessään ja puheissaan. Nyt mä aion kuitenkin hehkuttaa kuinka ylpeä oon itsestäni. Ylpeä, että lähdin pyöräilemään tuona aurinkoisena päivänä. Ylpeä, että aikaa kului suht saman verran kuin viime vuonna samaan lenkkiin. Ylpeä, että tein vielä toisen pyörälenkin tällä viikolla. Pyöräkausi on niin korkattu että!
Onko kevät jo saanut sinut sekaisin?
Ja ennen kaikkea haluan tietää: Mistä sinä olet ylpeä itsessäsi juuri NYT? :)
Se aivan pakollinen pyöräselfie!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)