Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Kesäloman alkaessa olin ihan sitä mieltä, että tästä tulee ihan ultimate treenikesä. Treenaan, treenaan ja treenaan vaan! Nyt parin kuukauden jälkeen on olo tuon tavoitteen suhteen hieman puolinainen. Toukokuun loppu ja kesäkuun alkuviikot menivät treenien suhteen hyvin. Puntin puolella ei tullut niin paljoa huhkittua, mutta ryhmäliikunnoissa kävin suhteellisesti enemmän kuin alkuvuodesta. Ja paljon suuremmalla energialla! Kesäkuussa aloin lisäksi käydä kunnolla töissä ja kun olen sitä tyyppiä joka painaa satanen lasissa ja hikoilee jopa maitokaapissa niin työpäivät olivat hyötyliikunnallisesti hyviä.

Harmittavassa "suvantovaiheessa" olen ollut siitä asti kun mulla alkoi töistä kesäloma. Sain keuhkoputkentulehduksen ja siitä jälkiharmina revähtäneen kyljen. Harmituksen ja ärsytyksen määrä on ollut suuri. Sairaslomakin meni kotona pyöriessä ympyrää kun en tiennyt miten päin olisin ollut. Kaikkea olisi tehnyt mieli tehdä ja mitään ei olisi saanut tehdä. Kun olisi edes osannut rentoutua ja maata vain paikallaan koko sen ajan, mutta kun luonne on mikä on...

Nyt vihdoin ja viimein olen alkanut käymään kunnon lenkeillä ulkoilmassa. Juoksua en siis ole paljoa harrastanut, sillä pelkkä nopeatempoinen kävely on riittänyt saamaan hien virtaamaan oikein kunnolla. Kuka nyt haluaisi työpäivän jälkeen lähteä sisälle hikoilemaan kun voi nauttia aurinkoisesta säästä? Sään lisäksi mulla on ollut toinen hyvin tärkeä syy käydä lenkillä mieluummin kuin salilla rautaa nostelemassa. Syy on nimeltään Helsinki MidNightRun. Lupasin Lauralle osallistuvani siihen jo viime vuoden puolella, osallistumismaksu maksettiin alkuvuodesta ja siitä asti olen yrittänyt valmistautua tuohon "koitokseen". Koitokseen todellakin, koska en ole koskaan juossut noin pitkää lenkkiä. Tai yleensäkään harrastanut kunnolla juoksua.

Tuo juoksutapahtuma on tuntunut koko aika niin kaukaiselta. Sehän on vasta joskus syksyllä? Hups vaan ja huomaan sen olevankin jo kuukauden kuluttua... Apua :D Nelisen viikkoa aikaa muuttaa itseni juoksijanalusta kymmenen kilometrin pinkojaan. Mission impossible? Not! Onneksi olen yllytyshullu hullujen asioiden suhteen, joten tämä haaste otetaan vastaan mielellään. Periksiantaminen ei kuulu mun luonteeseen vaikka mistä olisi kyse.

Nyt olen suunnitellut (kovasti ainakin yrittänyt) itselleni juoksutreenikalenterin, jolla boostaan itseni sille tasolle että selviän kymmenen kilometrin juoksusta hengissä maaliin asti. Tavallisten salitreenien lisäksi seuraavien viikkojen ajan käyn lenkillä kolmesta neljään kertaa viikossa. Alla ovat treenien sisällöt, fiiliksen mukaan järjestelen niitä viikoittain ja niin että kroppa ei totu tiettyyn järjestykseen:

1. lenkki: Perus kävelylenkki, kuitenkin niin että hikoilen.

2. lenkki: Intervallityyppinen lenkki, pätkä maksimivauhdilla ja kävellen. 

3. lenkki: Kestävyyttä hölkkäämällä koko lenkki.

(4. lenkki: Reipasta kävelyä, hölkkää ja juoksua fiiliksen mukaan.)

Miltä kuulostaa? Luuletteko, että tälläisellä aikataululla ja järjestelyllä onnistuu?

Itse aion ainakin yrittää ja katsotaan miten käy! :D