lauantai 23. marraskuuta 2013

Ohi on (tältä erää!)

Eilen oli mun kandiseminaarityön esitys. Sain kuin sainkin kirjoitettua sen kymmenen sivua aiheesta syvänmerenhautojen pohjien ekosysteemit. Heh kuinka moni muu olisi alkanut tuota tekemään...? :D Todella "järkevä" aihe kun ottaa huomioon: a) en ole biologi ja b) tietoa ei oikeasti ole paljoa. Tietoa etsiessäni luin varmasti enemmän artikkeleja kuin koko elämäni aikana ja ainakin mut henkilökohtaisesti tuntevat tietää että mä olen aikamoinen lukutoukka.

Vaikka kirjoittaessani hakkasinkin päätä pöytään moneen otteeseen, niin pahin oli kuitenkin tuon seminaarin pitäminen. Puoli tuntia esitystä ja vartin verran palautteen vastaanottamista ja keskustelua. Mä en vain osaa olla ihmisten edessä pitämässä esitelmää ja vieläpä niin että siitä nauttisi! Ja juu ehkä se menisi jos harjoittelisin sitä säännöllisesti... Mutta jos ehdotat mulle menenkö vapaaehtoisesti esiintymään niin huomaat aika pian, että olen luikkinut pakoon.

Tuskanhiki vain tuntui valuvan selkää pitkin kun astelin luokan eteen ja tuntui että sydän lakkaa lyömästä. Puoli tuntia meni kuitenkin yllättävän nopeasti. Ehkäpä siinä auttoi se, että sai vertaistukea koko seminaariryhmältä sillä kukaan meistä ei tykkää esiintyä sitten yhtään! Palaute oli ihanan positiivista: hermostuminen ei näkynyt kuin ehkä siinä että etenin välillä aika nopeasti, esitys oli kuitenkin selkeä ja käsilläni elehdin hyvin. Plussaa tuli myös siitä etten käyttänyt lunttilappua! Tähän oli aivan pakko kertoa se oikea syy mikä oli se, että olin aivan varma etten näkisi hermostuksissani lukea lapusta mitään. Pisteenä i:n päälle oli maikan kommentit: Niin hyvä työ, että tämän voisi laittaa Helsingin Sanomien Tiede-sivuille. Jesh! :)

Tänään fiilis olikin tavallista lennokkaampi! Jos Laura ei olisi herännyt niin olisin varmasti raahannut sen sängystä salille fiilistelemään mun kanssa BodyJamiin hih ;)

Mun kysymys teille arvoisat ryhmäliikunnanohjaajat kuuluukin: Jännittääkö teitä olla siellä asiakkaiden edessä vai tuleeko se luonnostaan? Ja jos jännittää, niin millä saatte itsenne "rauhoittumaan" ja keskittymään ohjaamiseen? :)

4 kommenttia:

  1. Hyvä Noora!! Varmasti ihan voittajafiilis nyt ja niin pitääkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiitos! :)
      Nyt saa hieman huilia ennen kuin alan miettiä sitä ihan oikeata kanditutkielmaa. Tuostakin voisi periaatteessa jatkaa mutta taidan jostain kumman syystä keksiä ihan uuden aiheen :'D

      Poista
  2. Ei jännitä enää! Joskus saattaa olla sellasia päiviä, että kuumottelee enkä oikeen itsekään tiedä miksi. Yleensä aina kuitenkin jos ohjelma on tuttu ja ei ole mitään spessua luvassa, niin sen kun menee sinne eteen ja vetää niinkuin aina aikaisemminkin. Tässä niinkuin varmasti monessa muussakin asiassa, toimii se klassinen että mitä enemmän ohjaat sitä luontevammaksi se muuttuu eikä sitä enää jännitä. :) Mutta se kyllä voi vaatia pitkänkin aikaa. Kyllä mäkin myönnän jännittäväni esimerkiksi uuden ohjelman aikaan normaalia enemmän, tai jos tunnilla sattuu jotain odottamatonta. Mutta se vaan kuuluu asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoit niin sellaisia tilanteita mitkä hermostuttaa ei saisi paeta.. Ehkäpä vielä joskus! :)

      Poista

Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)