maanantai 29. huhtikuuta 2013

Sohvaperunoitumista & seinäkiipeilyä

Ajattelin tehdä tälläisen pienehkön postauksen sellaisesta asiasta että: Elämä alkaa voittaa jälleen! Hieman yskä vielä häiritsee, mutta pahin on ohi (toivottavasti, koputan päätä varmuuden vuoksi ;D). Tänään oli ensimmäinen päivä töissä miltein puoleentoista viikkoon. Tuli todistettua että voima katoaa yllättävän nopeasti kropasta. Loppupäivän olenkin ottanut rennosti sohvalla maaten ja glögiä(!!??) juoden.

Venyttelin äsken koko kroppaa tunnin verran. Tai pikemminkin yritin... Ei veny eikä vanu omasta mielestäni kunnolla! Toisaalta puolitoista viikkoa olen vain maannut sohvalla telkkua tuijottaen ja välillä neuloen joten eipä tuo ole ihme. Onneksi mikään lihas ei ollut kuitenkaan kipeytynyt pakkolevosta. Mutta osaisiko joku selittää miten mä olen oikein onnistunut venäyttämään pakaralihakseni yskiessäni?! Koomista kun pitää takamuksesta pidellä kiinni kun oikein kovaa yskii.

Miltein kahden viikon fyysinen pakkolepo on kyllä ollut psyykkistä seinilläkiipeilyä. Miten vaikeata rentoutuminen ja lepääminen voi oikeasti olla? Vaikka kuinka yritin sohvalla maata ja heittää aivot narikkaan leffoja tuijotellen,on mulla pääkoppa sauhunnut: "Nyt siellä menee tää jumppa, nyt toi, ei jaksaisi maata, syönpäs vähän suklaata...". Ensimmäiset päivät oli aivan täyttä tuskaa, mutta sen jälkeen olo alkoi hieman turtua.

Ok who am I kidding..? Täyttä tuskaa se siltikin oli hitto vie! :D
Nyt pitäisi vain yrittää pikkuhiljaa päästä takaisin treenirytmiin...
Mikä on todennäköisesti helppoa kun ei ole tota kouluakaan enää jiiiihaaaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)