Pause.

Viimeinen yliopistovuosi alkoi ja sen kyllä huomaa. Hommaa on enemmän kuin tarpeeksi... Päätin siis että blogi jää nyt pienelle tauolle koska en pysty siihen täysinäisesti tällä hetkellä sitoutumaan. Mielessä yksinkertaisesti pyörii vain miljoona muuta asiaa ja itse inhoan ajatusta siitä että joutuisin kirjoittamaan niin ettei sydän ole siinä 100% mukana. Lisäksi oma läppärini on rikki joten en saa liitettyä uusia kuvia koneelle ennen kuin hoidan koneeni kuntoon tai ostan uuden.

Palaillaan ja hauskaa syksynjatkoa kaikille! :)

Kesäkurpitsaherkkuja

Iskipä viimeinkin muhun tämä kiertävä kiva nuha/flunssa. Pari viikkoa sitten alkoi kurkkukivulla, viime viikolla hierojan jälkeen meni vain pahemmaksi ja nyt on alkuviikkooltu saikulla. Elintarvikkeiden kanssa kun on tekemisissä kaupan alalla niin siinä ei paljoa pärskimistä hyvällä katsota, saati sitten ettei kroppa tykkää hyvää fyysisestä rasituksesta kipeänä.Panadolin voimalla on menty ja kroppa on jälleen niin jumissa, ettei yksi hierontakerta sitä saa auki. Mutta ehkä pikkuhiljaa tässä aletaan olla siinä kunnossa, että voisin lopettaa nenäliina- ja yskänpastilliteollisuuden tukemisen tältä erää...

Kipeänä ei ole ollut paljoa ruokahalua ja syöminen jäänyt aika epäsäännölliseksi. Itse oon sitä mieltä, ettei kipeänä kannata noudattaa kevyttä salaattiruokavaliota vaan tankata juuri sitä ruokaa mitä tekee mieli. Placeboa tai ei niin ainakin tulee parempi mieli. Itselläni ainakin tuntuu pää hajoavan neljän seinän sisällä. Lääkärin määrättyä saikkua olisi heti tehnyt mieli lähteä vaikka pyöräilemään tai lenkille. Kiltisti olen kuitenkin maannut kotona ja juonut kuumia nesteitä enemmän kuin laki sallii. Kun se nälkä kipeänä iskee ja saa eteensä hyvää ruokaa niin mieli paranee huomattavasti.

Eilen tarvitsin juuri tuohon apeaan olotilaan lohturuokaa ja siihen pääainesosa tuli ihan omalta etupihalta noutamastani kesäkurpitsasta. Ruuaksi valmistui helposti uunissa kesäkurpitsaveneitä! Valelin ensin kesäkurpitsanpuolikkaat oikein reilulla määrällä sitruunaoliiviöljyä. Tämän jälkeen jaoin puolikkaisiin tölkin tomaattitonnikalaa ja heitin päälle hieman oreganoa antamaan lisämakua. Laitoin vain toiseen päälle juustoa, sillä kypsentymisajan puolivälissä lisäsin toiseen kesäkurpitsaan yhden kananmunan päälle ihan kokeilun vuoksi. Uunissa kesakurpitsat kypsyivät 200 asteessa puolisen tuntia.

En ollut koskaan aiemmin kokeillut valmistaa kananmunaa uunissa, mutta ainakin tuon eilisen kokeilun jäljiltä voisin suositella. Kananmunasta tulee paljon pehmeämpi eikä pinta ole kova. Kesäkurpitsat hävisivät muutenkin eilen miltein kokonaan hetkessä. Koko päivänä ei ollut ollut ruokahalua ja kun nälkä iski niin... Ehkä ensi kerralla muulle perheelle jää hieman enemmän maisteltavaa.

Pyöräilyn pauloissa

Viikko hujahti jälleen ihan tuosta vain eikä tänne blogin puolelle tullut eksyttyä. Oikeastaan en paljon ole koneella edes pyörinyt, sillä olen nyt intoutunut miltein joka päivä pyöräilemään. Jo heti aamusta asti on kutina päästä ennen tai jälkeen töiden edes pienelle lenkille Suomen kesäiseen ulkoilmaan. Jopa siihen sateiseen mikä ei ole yhtään mun tapaistani!

Pyöräillyt olen miltein joka kesä, mutta jotenkin tänä kesänä olen saanut luotua siitä itselleni treenin lisäksi meditaatiohetken. Kuulokkeet korville, kypärä päähän ja viilettämään 10, 15 tai 20 kilometrin pituiselle lenkille. Kaikki ajatukset katoavat kun keskittyy polkemiseen ja hyvään musiikkiin. Salilla käynnin sijaan olen viime viikonkin aikana mieluummin käynyt pyöräilemässä, muutamaan kertaan olen vielä innostunut pyöräilemään salille ja takaisin treeneihin.

Oletteko te löytäneet pyöräilyn ilon? :)

Insta kesäkuu

Elossa ollaan! Hieman väsynyt olo on edelleen, mutta elossa. Provinssi 2016 on koettu ja mahtavaksi todettu. Vieläkin on hieman prosessointi kesken festarien suhteen (aka täysin vastakkaisesta vuorokausirytmistä toipuminen kesken kun heti maanantaina alkoi kuuden päivän työputki), joten ajattelin tähän väliin laittaa muutamia kuvia kesäkuun Instagramistani. Mut löytää sieltä nimimerkillä turunennoora :)

Ei kuukautta ilman kuvia koirista... <3 

Ilahdutin itseäni ruusuilla ihan vain koska halusin ja voin. Pienetkin teot tuo sisältöä elämään - ja ennen kaikkea hymyn huulille :)

 "Missä oon ollut kun oot saanut tuon rusketuksen?" En etelän matkalla ainakaan. Hyvän ystävän kanssa on tullut jäätyä suusta kiinni monesti yhden lasillisen ajaksi johtaen tuntien keskusteluihin aurinkoisella terassilla. Siitä ne rusketusrajat.

Joskus myös sitä aurinkoa on tullut palvottua ihan omalla pihallaankin. 100% nautiskellen.

Kohti Provinssia kävi matka keskiviikkona. Perhosia vatsassa, hymy huulilla ja auto täynnä hyvää seuraa.

Leirielämää silloin kun ei Suomen kesä näyttänyt sateisempaa puoltaan.

Tässä insta kesäkuun osalta (oliko se oikeasti tuossa?). 

Provinssifiilistelyä tulossa hieman myöhemmin tällä viikolla :)

Provinssi!

On kuulkaas pienoinen kuumotus päällä! Äsken kävin pikaisella kymmenen kilometrin pyörälenkillä ja nyt pakkailen viimeisiä kamoja laukkuihin. Kohta matka käy hyvän ystäväni kanssa kohti Seinäjoen Provinssi festaria! Kuinka moni teistä on tulossa Provinssiin?

Pitkään aikaan en ole festareilla käynyt, joten loppuviikosta on tulossa varmasti ikimuistoinen. Ollaan siis paikalla kaikki kolme festaripäivää ja mikä mielenkiintoisinta: Majoitutaan teltassa. Eli jos kaatosade (tai sade yleensä) pysyisit kaukana?

Blogi jää siis hieman vähemmälle huomiolle tällä viikolla. Snäppäilen kuitenkin paikan päällä nimimerkillä turunennoora :)

Hyvästä kannattaa pitää kiinni

Muutama vuosi sitten innostuessani kokeilemaan juoksua ostin elämäni ensimmäiset juoksukengät (Asics Gel Conventor). Pienen sisäänajon jälkeen ne tuntuivat heti aivan omilta, sopivat jalkaan oikein sulavasti. Koska mulla sattuu olemaan leveä jalkaterä, laskeutunut jalkaholvi sekä ylipronaatiota, olin hyvin yllättynyt löydettyäni heti ensimmäisellä kerralla sopivat juoksukengät. Kyllä urheiluliikkeen myyjät tietävät mistä puhuvat!

Olen rakastanut ja käyttänyt kyseisiä pinkkejä juoksukenkiä niin, että niissä on jo muutamassa kohtaa reikiä. Kaksi vuotta on muutenkin pitkä aika treenikengille, jotka pitäisi muistaa vaihtaa kerran vuodessa. Tähän ei taida käydä syyksi se, että kun ne on olleet niin ihanat etten malttaisi olla pitämättä niitä...? Käytyäni hiljattain Stadiumissa näin sattumalta samat Asicset oikein houkuttelevassa alennuksessa, joten päätin ostaa itselleni pikaisen kokeilun jälkeen uudet parit. Kuinka monta kertaa sitä tulee tälläinen tilaisuus eteen ostaa täydelliseksi kokemansa tuote uudelleen? Yleensä sitä jää vain harmittelemaan kuinka olisi pitänyt tajuta ostaa heti kahdet ellei useammat kappaleet...

Väri vaihtui, mutta edelleen kengät näyttävät ihanilta pinkkien yksityiskohtien kera. Ja mikä parasta, tiedän että pikaisen sisäänajon jälkeen nämä tulevat istumaan jalkaani kuin valetut. Itse suosittelen lämpimästi Asicsen tuotteita, ovat todellakin hintansa arvoisia. Treenikenkiä ei todellakaan kannata ostaa pelkkien ulkoisten seikkojen perusteella. Aion lisäksi jatkossa tutustua enemmän Reebokin treenikenkiin sillä sain Stadiumin myyjältä vinkin, että kyseisen merkin kengät ovat yleisesti leveämpiä. Juuri siis sopivia minun kaltaiselleni "räpyläjaloille".

Kenkien sisäänajaminen on vielä vähän vaiheessa, sillä olen keväällä innostunut niin paljon pyöräilystä että lenkkeily on saanut jäädä aika vähäiselle huomiolle. Ehkä kaupanpäällisinä saamani ihana paita auttaa nostattamaan lenkkeilyintoa tänä kesänä!

Täydellinen rusketus

Suomalaisen herkän ihon tapaan mulla on ollut usein ongelmana, että ihoni kärähtää suhteellisen helposti enkä rusketu kunnolla. Kokeilin muutamia vuosia sitten aurinkokapseleita, mutta en jotenkin koskaan innostunut niistä kunnolla. Etenkin kun rusketuksen hinta tuli aika suureksi tällä tavalla, se ei ollut vain mun juttuni. En tajua kuinka vasta viime vuonna mulle välähti kokeilla toista paljon maukkaampaa tapaa auttaa brunan muodostumista...

Hedelmiä ja vihanneksia. Kiitos muutamia viikkoja ennen Kyproksen matkaa päivittäin nauttimani porkkana-appelsiinimehun sain elämäni parhaimman näköisen rusketuksen, ei mitään oranssia vaan juuri sopivan päivetyksen kun yhdistin auringonpalvontaan 50 suojakertoimen voiteen.

Tuon "rusketusmehun" jujuna oli porkkanan sisältämä antioksidantti beetakaroteeni. Sen lisäksi, että beetakaroteenista muodostuu terveydelle välttämätöntä a-vitamiinia, auttaa beetakaroteeni tosiaan myös ruskettumaan herkemmin. Beetakaroteenia löytyy monista punaisista, oransseista ja keltaisista hedelmistä ja vihanneksista. Itse asiassa myös jotkut vihreät kasvikset ovat hyviä beetakaroteenin lähteitä, niissä lehtivihreä vain peittää antioksidantin oranssinkellertävän värin.

Listasin tähän alle kaupan heviosaston tuotteita, joissa on rutkasti beetakaroteenia:

porkkana

punainen paprika

tomaatti

persikka

nektariini

aprikoosi

sitruuna

cantaloupemeloni

lehtikaali

pinaatti

bataatti

Viime vuotisen hyvän tuloksen innoittamana aion nyt kesän lähtiessä käyntiin panostaa tavallista enemmän beetakaroteenia sisältäviin hedelmä- ja kasvismehuihin. Itsepuristetut mehut kun ovat tulleet jäädäkseen elämääni ostettuani viime vuonna ensimmäinen mehukoneeni. Tämän päivän mehuni muodostui porkkanasta, persikasta ja appelsiinista.

Cheers!

Espresso House

Mun mielestä aivan ehdottomasti paras tapa lukea tenttikirjaa on istua kahvilassa siemaillen samalla ihanaa kahvijuomaa. Taukoja pitäessä voi katsella ohikulkevia ihmisiä ja musiikki on miltein aina sopivan hiljaisella, juuri sopivat olosuhteet lukemiselle vaihteeksi kirjaston hiljaiselle ja liikkumattomalle tilalle. Ihan ehdottomana motivaation lisääjänä toimivat tietenkin kahviloiden baristojen tekemät taivaallisen ihanat kahvijuomat, joiden tekeminen itse kotona on vielä hieman harjoittelun asteella...

Starbucks Akateemisen kirjakaupan nurkalla ja hieman myöhemmin Cafe Beanie Kampissa olivat mun ensimmäisiä "vakikahvipaikkojani" Helsingissä. Espresso Housen rantautuessa Suomeen senkin tuotteita oli tottakai pakko päästä kokeilemaan. Nykyisin käydessäni kahvilla valitsenkin usein Espresso Housen. Johtuen ihan logistisista syistä, sillä Kampin ja Forumin Espresso Houset ovat lähempänä mun kulkureittejäni koulun suhteen kuin Stockmannin kulma. Jos mun pitäisi laittaa nuo kolme muuten paremmuusjärjestykseen niin en kyllä osaisi valita.

Nyt Espresso House taitanee kuitenkin saada ykkössijan mulle ihan uudella jutulla: Espresso Housen omalla kännykkäsovelluksella! Huomasin jo vuoden alussa, että kännykkään ladattavalla sovelluksen avulla voisi maksaa kyseisessä kahvilaketjussa, mutta jotenkin vierastin ajatusta maksaa jollain muulla kahvini kuin kortilla tai käteisellä. Äskettäin eräs tuttuni haastoi mut kokeilemaan uusia juttuja kesän aikana, joten sain siitä potkun kokeilla sovellusta. Eihän sitä voi hävitä jos itse sovellus on kuitenkin ilmainen? Pikaisen tutustumisen jälkeen huomasin kuinka kätevä Espresso Housen sovellus oikeastaan onkaan ja jäin koukkuun jo ensimmäisellä käyttökerralla. Tässä on teillekin pieni esittely sen toiminnasta!

Espresso Housen sovellus on todella simppeli ja helppokäyttöinen. Avattuasi sovelluksen näet ensimmäisenä sinulle myönnetyt tarjoukset, joita on jo alussa ihan mukava lista vaihdellen juomista ruokiin. Tarjous myönnetään maksaessasi sovelluksella.

Vasemman yläkulmasta saat esiin valikon josta voit tarkistaa tarjouksien lisäksi Espresso Housen uutuudet, kuitit aiemmista ostoksistasi, kahvioppaan sisällön tai kahviloiden sijainnin.

Maksaaksesi sinun tulee liittää Espresso Housen sovellukseesi luottokortti, tällä tavoin saat siirrettyä Espresso Housen tilillesi rahaa. Tämä oli juuri se asia, jota mietin aluksi kannattaako jos vaikka kännykkä katoaisi. Totesin kuitenkin, että Espresso House on luotettava ja jos nykypäivänä kännykkä katoaisi ilmankin tuota sovellusta joutuisi sitä kuka tahansa melko varmasti sulkemaan korttinsa, arkaluontoisista sähköposteista yms puhumattakaan. Itsensä lisäksi voi muuten myös ilahduttaa vaikka kaveria ostamalla hänelle lahja. Ja tietysti kun ostat sovelluksella enemmän, saat jatkossa Espresso Houselta pikkulahjoja. Ihan mukava porkkana(kakkupala?).

Jottei pelkkää hyvää niin pienen puutteen löysin sovelluksen toiminnassa. Ainakin tällä hetkellä voi lataussummaksi kahvikortille valita vain pyöreitä lukuja eli 10-50 euron välillä, itse ei siis saa valita summaa. Ehkä tämä kuitenkin jatkossa muuttuu. Toisaalta jos käyttää suhteellisen säännöllisesti kyseisen ketjun kahviloita, ei luulisi tämän sen pahemmin menoa haittaavan.

Toivottavasti tämä pieni esittely saa jonkin muun epäröivän tai asiasta muuten vain tietämättömän innostumaan ja kokeilemaan sovellusta. Ties vaikka muillekin kahviloille ilmestyisi tälläinen sovellus ja jos tietää jonkun samanlaisen niin saa vinkata! 

Siihen asti suut makiaksi sovelluksella maksetuilla Espresso Housen tuotteilla! :)

***

EDIT: Sovelluksella maksaessasi saat myös aina 10% alennuksen normaalihintaisista tuotteista.

Me proud!

Kevät alkaa pikkuhiljaa lämmittämään ihanasti. Ei tarvitse enää työmatkoja varten lämmittää tai skrapata autoa, päivät sen kuin pitenevät ja ensimmäiset leskenlehdet sekä sinivuokot on bongattu. Pidän kaikista vuodenajoista. Eniten toki kesästä, mutta en diksriminoi mitään muista vuodenajoista enemmän kuin toista. Välillä on melko huvittavaa seurata kuinka odotetaan uutta vuodenaikaa, jotta siitä pääsee valittamaan. Joka vuosi aivan sama. Perus suomalaista meininkiä... Mun mielestäni jokaisessa vuodenajassa kun riittää aina uusia alkuja, jotain mitä odottaa.

Tänä vuonna tosin kevät yllätti mut sellaisella tavalla, jota mulle ei tähän aikaan vuodesta kovinkaan usein käy. Tavalla, joka saa mut ehkä ymmärtämään uroskoiria, jotka ulvovat pitkin kevättä...

Alkuviikosta eräänä aurinkoisena päivänä päätin, että nyt on PAKKO kaivaa esiin pyörä ja lähteä liikkeelle! Mitäs ihmeellistä tässä? No sitä, että yleensä vasta touko-kesäkuun vaihteessa mun mielestä on sopivat kelit pyöräilyyn ja mua näkee hyvin harvoin (jos koskaan?) sitä ennen pyörän selässä ulkoilmassa. Siihen asti spinnaan turvallisesti neljän seinän sisällä spinningsalin lämmössä. Minkäs vilukissa mukavuuden- ja lämmönhalulleen voi.

Nyt kuitenkin päätin repäistä duunipäivän ja päivän luku-urakan kunniaksi oikein kunnolla. Sisälle en halunnut jäädä, vaan auringon paistaessa oli aivan pakko päästä ulos. Lenkki olisi ehkä ajanut asian, mutta jotenkin astuttuani ulkoilmaan askeleeni suuntasivat polkupyöräni luokse. Kypärä päähän, kuulokkeet korville ja menoksi! Euforia valtasi sekä mielen että kropan ensimmäisestä polkaisusta lähtien.

Usein sitä unohtaa menestymisensä ja keskittyy vain epäonnistumisiinsa mielessään ja puheissaan. Nyt mä aion kuitenkin hehkuttaa kuinka ylpeä oon itsestäni. Ylpeä, että lähdin pyöräilemään tuona aurinkoisena päivänä. Ylpeä, että aikaa kului suht saman verran kuin viime vuonna samaan lenkkiin. Ylpeä, että tein vielä toisen pyörälenkin tällä viikolla. Pyöräkausi on niin korkattu että!

Onko kevät jo saanut sinut sekaisin?

Ja ennen kaikkea haluan tietää: Mistä sinä olet ylpeä itsessäsi juuri NYT? :) 

 

Se aivan pakollinen pyöräselfie!

Kuulumisia

Tällä viikolla olen pitänyt paljon tarvitun loman kouluhommista. On tullut luettua ei-kouluun-liittyvää-kirjaa ja muutaman kuukauden rästilehdet, katsottua telkkua... To-do listassa oli paljon muutakin mukavaa, mutta ei vain huvittanut. Ihanaa vaihtelua sille hektiselle koulutyölle eikä omatunto ole kolkuttanut ollenkaan! Koulua ei ole oikeastaan yhtään tullut edes ajateltua, koska olen ollut miltein joka päivä tekemässä pitkää päivää töissä.

Vaikka muuten niinsanotusti laiskottelin läpi päivien niin viikon ainoan vapaapäivän töistä vietin muutamien työkaverieni kanssa eräissä henkilöstöjuhlissa. Kyseessä oli palkitsemistilaisuus, jossa juhlistettiin pyöreitä vuosilukuja SSO:lla töissä olleita. Allekirjoittaneelle tuli täyteen viime vuonna tasan kymmenen vuoden työura paikallisessa Prismassa! Aivan mahtavaa kun kerrankin pääsi oikein fiiniin tilaisuuteen, varsinkin kun on yksi juhlittavista ;) Puheita, musiikkiesityksiä ja ruokaa myöten tilaisuus oli hienon sivistynyt. Ruusu kädessä ja hymy huulilla oli kivaa palata kotiin.

Treenirintamalta viikko oli vähän köykäinen. Jalat kipeytyivät alkuviikosta töissä niin pahasti, että puolen viikon treenit tuli peruttua. Kyse ei siis ollut mistään köykäisestä syystä vaan nauroin kavereillekin, että kyllä tietää jalkojen olevat kipeät jos kävelee niin hitaasti että eläkeläisetkin kulkevat ohitse! Ehhh... Venyttelyä, rullaamista ja jalkapohjien hierontaa tulikin suoritettua telkun tuijottamisen lomassa.

Sunnuntaina tuli tehtyä HIIT tyylinen treeni kun kolasin pihatien tyhjäksi suojasäälumesta. Erittäin raskaasta sellaisesta. Nollaan ei siis treenit aivan kokonaan jääneet tällä viikolla! Täytyy vaan toivoa, että hieman voimaton olo johtui treenittömästä viikosta eikä vain siitä että olisi tulossa kipeäksi... Sormet ristiin, sillä ulkona olisi aivan ihanat maisemat lenkkeilylle tällä hetkellä!

Mukavaa sunnuntaita ja ihanaa alkavaa viikkoa!

PS. Haastan jokaisen käymään ulkona ja tekemään edes pienen lumiukon ;) 

Naama (siemen)näkkärillä!

Eli siis paljon parempi ilme kuin naama tavallisesti näkkärillä! ;)

Viime viikko ja tämä viikko menivät tiiviisti kouluhommien parissa, sillä meneillään oli maisteriopintojen eräs erityisen intensiivinen kurssi. Paljon mitään muuta ei tullut ehdittyä tehdä, varsinkaan viime viikon puolella. Torstaina tällä viikolla oli esitykset eli nyt homma on hoidettu kunnialla pois alta! Loppukeväänä kurssiohjelma tulee koostumaan vain muutamasta erittäin mielenkiintoisista kursseista aiheiden ja maikkojen puolesta, joten edessä tulee toivottavasti olemaan kevyt kevätlukukausi. Miinus tietenkin gradun pohtiminen, mutta se onkin sitten ihan oma juttunsa...

Heti torstain jälkeen huomasi kuinka paljon ylimääräistä energiaa tuntui olevan kun yksi stressikimppu oli hoidettu alta. Heti alkoi tehdä mieli näperrellä jotain pientä. Ja helppoa. Ja jotain uutta. Ja jotain terveellisen hyvää (koska vielä ei ollut viikonloppu aka cheat day x2). Mitäköhän se sellainen näpertely oli tällä kertaa...?

Siemennäkkäriä!

Monta kertaa on pitänyt kokeilla jo tätä kun eräs kaveri on niin kehunut itse tekemäänsä siemennäkkäriä. Se kun olisi proteiini- ja kuitupitoinen vaihtoehto tavalliselle leivälle. Nähdessäni Risentan gluteenittoman ja jauhottoman siemennäkkäriseoksen kaupan jauhohyllyssä en voinut jättää enää asiaa sikseen vaan päätin kokeilla miten mulle käy sen tekemisen kanssa.

Helpommaksi ei voi siemennäkkärin tekeminen mennä! Pussissa on auringonkukan-, seesamin-, kurpitsan-, pellavan-, psyllium- ja chiansiemeniä (8%) valmiina siemenseoksena. Siemenet sekoitetaan kuumaan veteen ja loraukseen öljyä ja annetaan seoksen tekeytyä 10 minuuttia. Mitään muuta ei siis tarvitse lisäillä. Tämän jälkeen seos taputellaan tasaiseksi leivinpaperin päälle pellille ja paistetaan uunissa 175 asteessa noin 55 minuuttia tai kunnes näkkärin pinta on ihanan kullanruskean värinen. Yhdestä pussista riittää kahteen pellilliseen.

Siemennäkkäriä voi toki maustaa ennen uuniin laittamista haluamillaan mausteilla. Itse kokeilin tällä kerralla laittaa puolikkaaseen pellilliseen päälle sormisuolaa ja rosmariinia!

Tuskin tarvitsisi edes sanoa tätä, mutta sanon kuitenkin: Maku ja tuoksu olivat taivaallisia! Ihan sellaisenaan tai sipaisulla voita testailin tätä ensimmäistä siemennäkkärierääni ikinä. Päälle sopii varmasti muussattu avokado tai levitettävä raejuustokin. Siemenet rouskuivat ihanasti hampaiden välissä ja näkkärin maku oli koukuttava. Niin koukuttava, että olen pistellyt yksinäni poskeeni koko pellillisen siemennäkkäriä tässä viimeisen kolmen päivän aikana. No regrets!

Arvatkaapa vaan kuinka paljon tekisi mieli tehdä toinen pellillinen heti perään... Saanko?!

Voimaa puurosta

Kaurapuuro on niin suomalainen perusaamupala kuin olla ja voi. Itseäni -ja uskallan väittää ettei kovin montaa muutakaan- ei kuitenkaan pelkkä aamupuuro pidä kylläisenä pitkään. Jo tunnin kuluttua alkaa olla nälkä ja tehdä mieli kaikenlaista naposteltavaa. Puuron lisäksi aamulla on aivan pakko syödä jotain proteiinipitoista, itse syön usein maitorahkaa (puuron seurana, en yhdessä). Fitnesspuuroa eli raejuuston sekoittamista kaurapuuron joukkoon olen kokeillut muutaman kerran todeten että hyi. Ne eivät vain yksinkertaisesti mun mielestäni sovi yhteen.

Tuossa yksi päivä mietin mitä sitä voisi sekoittaa kaurapuuroon, jotta siitä tulisi proteiinipitoisempi ja nälkä pysyisi kauemmin poissa...

Vastauksena kysymykseeni tuli niinkin helpossa proteiinipommissa kuin kananmunassa. Kananmunaa on tullut syötyä keitettynä ja paistettuna, miksen kokeilisi sitä puurossakin? Yleensä teen kaurapuuron aamuisin mikrossa aikaa säästäen, ollessani kipeänä kotona oli aikaa tehdä ihan kunnon perinteinen kaurapuuro liedellä. Sekoitettuani kaurahiutaleet veteen lisäsin mukaan yhden kananmunan rakenne rikottuna. Kymmenisen minuutin kuluttua lautasellani oli annos ruususuolalla maustettua ja miedosti kananmunalta tuoksuva annos puuroa.

Tuunattu kaurapuuroni ei kuitenkaan maistunut kananmunalta, vaan aivan tavalliselta veteen tehdyltä kaurapuurolta. Nyt päästin kyllä pienen valheen. Itse asiassa kaurapuuroni maistui astetta paremmalta, sillä kananmuna antoi aamupalalleni jotenkin täyteläisemmän ja kermaisemman suutuntuman. Söin tämän puuron lisäksi aamulla vain porkkanan ja klementiinin, mutta pysyin lounaaseen asti kylläisenä. Ilman että teki mieli napostella mitään ylimääräistä. 

Uskallatteko tekin kokeilla?

Voimaisaa viikkoa kaikille!

Jouluntaikaa

Hyvää Joulua kaikille! :)

Toivottavasti teidän joulunne on sujunut hyvin. Teittekö tänä vuonna jotain uutta vai vietittekö joulua perinteiselle tavallanne? Itselläni se on kulunut perinteisesti. Koirien kanssa on leikitty, syöty ja juotu hyvin ja avattu lahjat aattoiltana. Lapsena tuli aina laskettua kuinka paljon lahjoja sai, etenkin sitä että sai varmasti enemmän lahjoja kuin edellisenä vuonna ja eikä yhtään vähempää kuin mitä sisko sai. Nykyään lahjojen sisältö on paljon tärkeämpää mulle. Tänäkin vuonna ystävät tiesivät tarkkaan mitä tarvitsen vaikka en varsinaisesti ollut mitään pyytänytkään. Ensi vuonna saan nauttia Cafe Beanien erikoiskahveista ja ihanalta tuoksuvista käsirasvoista!

Salitreenejä on tullut tehtyä kokonainen yksi kappale joulun aikana. Sitä enemmän on kuitenkin lenkkeilty. Töissä (kaupassa) kun on viime päivinä ollut niin hirveä kuhina ja työpäivät pitkiä, niin on töistä päästyään vain kaivannut raikasta ulkoilmaa. Kahdentoista tunnin unet ovat onnistuneet epätavallisen hyvin, joten kroppa on ollut aika väsynyt kiireisten ja hiostuttavien työpäivien jäljiltä. Sitä onkin hyvin ruokittu nyt näin kolmen päivän jouluruokailujen aikana.

Ja mitäpä joulu olisi ilman monta pellillistä itseleivottuja piparkakkuja? Naureskelin juuri tänään kuinka joka vuosi manaan itseäni ja lupaan että opin yhden asian joulusta. Se ei ikinä onnistu, vaan joka vuosi tulee syötyä piparkakkutaikinayliannostus. Tämä vuosi ei myöskään ollut poikkeus. Paistettuja pipareita sen sijaan osaan nykyään syödä sopivassa määrin.

Jouluntaikaa on tänä vuonna lisännyt myös mun ihanat hoitopupuseni. Lauran ollessa valloittamassa USA:ta olen hoitanut hänen pupujaan Lumia, Siiriä ja Muffea (alla kuvassa). Itselläni ei ole koskaan ollut pupuja, joten olin jo aivan innoissani jo pitkään ennen joulukuuta. Taisin jopa kysellä voisitteko te lähteä aikaisemmin lomalle, että pääsisin jo hoitamaan pikkuisia karvapalloja... Koiriin ja Lauran asuntoon tottuneena osaan varovaisesti kävellä heillä pimeässä öisin astumatta pupujen päälle, mutta totuttelemista vaatii vielä hieman se että puput tosiaan ovat yöeläimiä. Hyvin energisiä sellaisia...

Mutta kuka nyt ei voisi aamuöisistä herätyksistä huolimatta olla hymyilemättä näin söpölle herralle?

Valoa kaamoksen keskelle

Vihdoin alkaa luonto näyttää edes hieman valoisammalta kun ensilumi on satanut vihdoinkin. Tästä huolimatta aamulla herätessään ei ole mukavaa silmät ristissä todeta, ettei ulkona näe eteensä ollenkaan ilman valoa. Kaikista pahinta on jos joutuu lähtemään aamulla pilkkopimeällä töihin tai kouluun ja palata samassa pimeydessä kotiin illalla. Ei ihme, että moni suomalainenkin kärsii talvisin kaamosmasennuksesta. Väsyttää ja unettaa vaikka olisi nukkunut pitkään. Pienetkin asiat stressaavat. Aamu-unisuus saa valtaansa aamuvirkuimmankin. Makeaa tekisi mieli...

Pitääkö tälläistä kurjuutta kestää vai voisikohan asiaan saada pientä muutosta (joka ei vaatisi pakoa aurinkoon talven alla)?

Tuumin tätä samaa viime vuonna ja päätin tehdä asian eteen jotain. Koska lottovoittoa ei valitettavasti tullut, päädyin etelään muuton sijaan hieman halvempiin ratkaisuihin. Yksi niistä oli ostaa itselleni elämäni ensimmäinen kirkasvalolamppu.

kuva

Mikä on kirkasvalolamppu?

• Normaalin kotivalaistuksen ollessa maksimissaan 500 luksiaa, ovat kirkasvalolamput 2500-10 000 luksiaa. Ne ovat siis hurjan paljon ns. tavallista kotivalaistusta tehokkaampia.
• Kirkasvalolamppujen käyttö perustuu siihen, että ne korjaavat talven pimeyden ihmisille tuomaa "valovajetta", josta kaamosmasennuksen oireet johtuvat. 
• Tarkemmin sanottuna kirkas valo aktivoi aivojen käpyrauhasta hillitsemään melatoniinin eli unta säätelevän hormonin toimintaa. Siksi kirkasvalolampun parhain käyttöaika onkin klo 6-10 aamulla.
• Kirkasvalolamppu asetetaan niin että siitä tuleva valo paistaa silmiin epäsuorasti (ei siis koskaan kannata katsoa lamppuun suoraan!) .
• Pieni osa ihmisistä saa oireita lampun käytöstä esim. päänsärkyä, tämän pitäisi mennä ohi käytön jatkuessa.
• Lampun tehosta riippuen etäisyys sekä käyttöaika vaihtelevat. Käytön kannattaa olla säännöllistä, jotta lampusta saisi parhaan hyödyn.

Kirkasvalolamppujen hinnat eivät ole enää päätähuimaavia, joten vaikka olinkin hieman skeptinen lampun tehon suhteen ei se paljoa lompakossa kirpaissut. Kaikkeahan pitää kokeilla aina itse ennen kuin tuomitsee. Käytin lamppua koko viime talven aamuisin herätessäni sekä tenttiin lukiessani. Päivästä riippuen aika vaihteli puolesta tunnista pariin tuntiin. Kun aloin tottua kirkasvalolamppuuni, aloin asettamaan aamuiksi kaksi herätystä: Ensimmäisen aikaan laitoin lampun päälle sänkyni viereen, toisen aikaan nousin sängystä. Aluksi lukiessani lampun vieressä, silmiäni ja päätäni välillä särki, tämä meni kuitenkin nopeasti ohi ajan kuluessa (lue: kun en enää uteliaisuuttani vilkuillut valoisaa lamppua kohti).

Itse koin, että lamppu toimi kohdallani. Placeboa tai ei, jaksoin paljon paremmin aamuisen valoannoksen jälkeen. Vaikka ulkona oli aamuisin pimeätä ja tietäisin viettäväni koko päivän sisätiloissa, saisin imeä kirkasta valoa ainakin puolen tunnin ajan ja ladata näin akkujani. Ihaninta oli ehkä juuri herätä valokylpyyn eikä heti pimeällä rämpiä ylös sängystä päivän haasteita kohti. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan jos kärsitte talven pimeyden aiheuttamista kaamosoireista. Ja onhan tämä tietysti hyvä joululahjaideakin antaa joulupukille... ;)



Lähteet:
ET: Kuka hyötyy kirkasvalolampusta?
HS: Kirkasvalo suitsii karkin- ja leivänhimoa

Minibreikki

Tämäkin viikko on hurahtanut tutulla meiningillä eli nenä kiinni kirjassa miltein koko päivän. Ensi viikolla on -toivottavasti- viimeinen pakollinen kirjatentti, joten hieman paineita on. Ja toisaalta odotusta siitä ettei maantieteen saralta ole enää pakko suorittaa kirjatenttejä. Jos jokin kirja kiinnostaa niin luen sen, mutta ilman sitä pänttäämisen aiheuttamaa tuskaa.

Eilen pääsin hengähtämään kun lähdin hyvän ystäväni kanssa Helsinkiin shoppailemaan miltein koko päiväksi. Itse lähdin lähinnä vain seuraksi, fiiliksellä että jos jotain löytyy niin onhan se kiva. Tämä fiilis kannatti, sillä löysin sattumalta kaipaamani ohuen kuoritakin talven lenkkejä varten Stadiumiusta ja urheilutakin H&M:ltä. It's all about those layers! 

Stadium: Everest kuoritakki

H&M: Hupullinen urheilutakki

Muuta kun ostoslistaltani ei löytynyt niin loppupäivän fiilistelinkin vain kaupoissa. Etenkin Stockmannilla tuli ihasteltua jouluasetelmia ja huokailtua ihanien laukkujen perään naisten asusteiden puolella. Piti hokea koko aika päässä "opiskelijabudjetti, opiskelijabudjetti" etten vain ostaisi mitään. Etenkin Moschinon ja alapuolisessa kuvassa olevat Teb Bakerin laukut tuli tarkasteltua hyvin yksityiskohtaisesti.

Pitkään aikaan en ollut shoppailukierroksia harrastanut. Enkä muistanut kuinka ihania ja rankkoja ne ovat. Tähänkään päivään mennessä en ole tajunnut miksi kaupoissa ja etenkin sovituskopeissa pitää olla järkyttävän kuumat spottivalot? Eipä tarvinnut päivän kävelyn jälkeen lähteä salille eikä lenkille. Onneksi vielä muutaman kerran tulen ihan yliopistonkin puolesta käymään Helsingissä niin pääsen kiertelemään uudestaankin jouluhumussa, sen verran innostuin jälleen tuosta kiertelystä. Niin ja pakkohan tuo Forumiin aukeava Victoria's Secret on pakko päästä tarkistamaan, sinä päivänä tosin lompakko saa jäädä kotiin...