Insta heinäkuu

Heinäkuun Instagram kuvien aika! Näin hieman myöhässä mutta parempi se kuin ei milloinkaan. Luulisi kesällä olevan enemmän aikaa oleilla koneella kun ei ole kouluhommia mutta taitaapi olla toisinpäin... ;)

Seuraattehan mua Instassa nimimerkillä turunennoora? 

Kommentoikaa alas omia Instanimimerkkejänne niin alan seuraamaan myös teitä! :)

Heinäkuun ihanat ilmat hellivät pyöräilijää!

Pyöräilin yhden kerran kaatosateessa. Se riitti... Pilvisinä päivinä kävin jatkossa lenkeillä jos mieli teki päästä ulkoilmaan. Heinäkuu oli oikein cardiopainotteinen kuukausi. Jumpissa ja ulkona tuli liikuttua, mutta en tainnut kertaakaan puntin puolella käydä. Vaihtelu virkistää vai miten se meni?

Perheen kanssa piti käydä Stadin keskustassa ihan vain sen takia että päästiin Stockmannille kahvilla käymään. Maukkaan näköinen sunnuntaiaamiainen eikö vain?

Makea brunssi omalla terassilla. Vielä pääsee nauttimaan suomalaisista tuoreista mansikoista!

Doodles.

Metsiä on tullut koluttua oikein kunnolla etenkin mustikoita etsiessä. Nyt on pakastimet täynnä herkkua syksyä ja talvea varten.

Tuntuu aivan utopistiselta ajatella, että nyt on jo elokuu! Mihin ihmeeseen kesäkuu ja heinäkuu oikein menivät? Kaikki jotka haluavat kelata kesän alkuun sanokaa hep!

Pyöräilyn pauloissa

Viikko hujahti jälleen ihan tuosta vain eikä tänne blogin puolelle tullut eksyttyä. Oikeastaan en paljon ole koneella edes pyörinyt, sillä olen nyt intoutunut miltein joka päivä pyöräilemään. Jo heti aamusta asti on kutina päästä ennen tai jälkeen töiden edes pienelle lenkille Suomen kesäiseen ulkoilmaan. Jopa siihen sateiseen mikä ei ole yhtään mun tapaistani!

Pyöräillyt olen miltein joka kesä, mutta jotenkin tänä kesänä olen saanut luotua siitä itselleni treenin lisäksi meditaatiohetken. Kuulokkeet korville, kypärä päähän ja viilettämään 10, 15 tai 20 kilometrin pituiselle lenkille. Kaikki ajatukset katoavat kun keskittyy polkemiseen ja hyvään musiikkiin. Salilla käynnin sijaan olen viime viikonkin aikana mieluummin käynyt pyöräilemässä, muutamaan kertaan olen vielä innostunut pyöräilemään salille ja takaisin treeneihin.

Oletteko te löytäneet pyöräilyn ilon? :)

Hyvästä kannattaa pitää kiinni

Muutama vuosi sitten innostuessani kokeilemaan juoksua ostin elämäni ensimmäiset juoksukengät (Asics Gel Conventor). Pienen sisäänajon jälkeen ne tuntuivat heti aivan omilta, sopivat jalkaan oikein sulavasti. Koska mulla sattuu olemaan leveä jalkaterä, laskeutunut jalkaholvi sekä ylipronaatiota, olin hyvin yllättynyt löydettyäni heti ensimmäisellä kerralla sopivat juoksukengät. Kyllä urheiluliikkeen myyjät tietävät mistä puhuvat!

Olen rakastanut ja käyttänyt kyseisiä pinkkejä juoksukenkiä niin, että niissä on jo muutamassa kohtaa reikiä. Kaksi vuotta on muutenkin pitkä aika treenikengille, jotka pitäisi muistaa vaihtaa kerran vuodessa. Tähän ei taida käydä syyksi se, että kun ne on olleet niin ihanat etten malttaisi olla pitämättä niitä...? Käytyäni hiljattain Stadiumissa näin sattumalta samat Asicset oikein houkuttelevassa alennuksessa, joten päätin ostaa itselleni pikaisen kokeilun jälkeen uudet parit. Kuinka monta kertaa sitä tulee tälläinen tilaisuus eteen ostaa täydelliseksi kokemansa tuote uudelleen? Yleensä sitä jää vain harmittelemaan kuinka olisi pitänyt tajuta ostaa heti kahdet ellei useammat kappaleet...

Väri vaihtui, mutta edelleen kengät näyttävät ihanilta pinkkien yksityiskohtien kera. Ja mikä parasta, tiedän että pikaisen sisäänajon jälkeen nämä tulevat istumaan jalkaani kuin valetut. Itse suosittelen lämpimästi Asicsen tuotteita, ovat todellakin hintansa arvoisia. Treenikenkiä ei todellakaan kannata ostaa pelkkien ulkoisten seikkojen perusteella. Aion lisäksi jatkossa tutustua enemmän Reebokin treenikenkiin sillä sain Stadiumin myyjältä vinkin, että kyseisen merkin kengät ovat yleisesti leveämpiä. Juuri siis sopivia minun kaltaiselleni "räpyläjaloille".

Kenkien sisäänajaminen on vielä vähän vaiheessa, sillä olen keväällä innostunut niin paljon pyöräilystä että lenkkeily on saanut jäädä aika vähäiselle huomiolle. Ehkä kaupanpäällisinä saamani ihana paita auttaa nostattamaan lenkkeilyintoa tänä kesänä!

#Huhtikuu Instagram

Aurinkoista toukokuun alkua! Toivottavasti kaikki ovat selvinneet vappuhulinoistaan :)

Uusi kuukausi alkaa jälleen edellisen kuun instakuvapäivitykellä!

 Iltavuoroissa on se hyvä puoli, että tulee useammin ihailtua laskevan auringon kauniiksi maalaamaa taivasta. Täman taivaan nähtyäni oli pakko pysäyttää auto kotimatkalla, että sain napattua näin ihanan kuvan.

Keräilen Muumi astioita ja kun näin työkaverin kädessä tämän uuden Muumien esi-isä mukin niin olihan se aivan pakko saada! Mun mielestäni tämä on ehkäpä nätein kaikista Muumi mukeistani :) Onko täällä muitakin Muumi-fanaatikoita?

Pyöräilystä on alkanut tulla jo muutaman viikon sisällä rutiini. Jos en pääse kaksi kertaa viikossa pyörälenkille, tuntuu että kiipeän seinille. Niitä ihania t-paitapyöräkelejä odotellessa...

Loppukevään koulu on ollut itsenäistä kirjojen lukemista. Viime viikolla suoritin erään monisatasivuisen kirjatentin ja heti perään aloitin samanmoisen urakan seuraavaa luentosarjaa varten.

Laura sai mut innostumaan meikkivarastoni täydentämisestä juuri Suomeen saapuneen NYX kosmetiikkasarjan tuotteilla. Maltillisesti pääsin alkuun kahdella luomiväripaletilla, jotenkin tuntuu että kohta meikkipussiini tulee kevätsiivouksen takia lisää uutuuksia!

Vapun pakollinen munkki ja sima.

Perjantaina alkoi mun kesälomani duunista. Sen kunniaksi piti nautiskella lasi kuohuvaa. Sen suurempia suunnitelmia ei lomalle ole kuin hoitaa kevään viimeinen koulukurssi pois alta. Loppu mennään fiiliksen mukaan!

Me proud!

Kevät alkaa pikkuhiljaa lämmittämään ihanasti. Ei tarvitse enää työmatkoja varten lämmittää tai skrapata autoa, päivät sen kuin pitenevät ja ensimmäiset leskenlehdet sekä sinivuokot on bongattu. Pidän kaikista vuodenajoista. Eniten toki kesästä, mutta en diksriminoi mitään muista vuodenajoista enemmän kuin toista. Välillä on melko huvittavaa seurata kuinka odotetaan uutta vuodenaikaa, jotta siitä pääsee valittamaan. Joka vuosi aivan sama. Perus suomalaista meininkiä... Mun mielestäni jokaisessa vuodenajassa kun riittää aina uusia alkuja, jotain mitä odottaa.

Tänä vuonna tosin kevät yllätti mut sellaisella tavalla, jota mulle ei tähän aikaan vuodesta kovinkaan usein käy. Tavalla, joka saa mut ehkä ymmärtämään uroskoiria, jotka ulvovat pitkin kevättä...

Alkuviikosta eräänä aurinkoisena päivänä päätin, että nyt on PAKKO kaivaa esiin pyörä ja lähteä liikkeelle! Mitäs ihmeellistä tässä? No sitä, että yleensä vasta touko-kesäkuun vaihteessa mun mielestä on sopivat kelit pyöräilyyn ja mua näkee hyvin harvoin (jos koskaan?) sitä ennen pyörän selässä ulkoilmassa. Siihen asti spinnaan turvallisesti neljän seinän sisällä spinningsalin lämmössä. Minkäs vilukissa mukavuuden- ja lämmönhalulleen voi.

Nyt kuitenkin päätin repäistä duunipäivän ja päivän luku-urakan kunniaksi oikein kunnolla. Sisälle en halunnut jäädä, vaan auringon paistaessa oli aivan pakko päästä ulos. Lenkki olisi ehkä ajanut asian, mutta jotenkin astuttuani ulkoilmaan askeleeni suuntasivat polkupyöräni luokse. Kypärä päähän, kuulokkeet korville ja menoksi! Euforia valtasi sekä mielen että kropan ensimmäisestä polkaisusta lähtien.

Usein sitä unohtaa menestymisensä ja keskittyy vain epäonnistumisiinsa mielessään ja puheissaan. Nyt mä aion kuitenkin hehkuttaa kuinka ylpeä oon itsestäni. Ylpeä, että lähdin pyöräilemään tuona aurinkoisena päivänä. Ylpeä, että aikaa kului suht saman verran kuin viime vuonna samaan lenkkiin. Ylpeä, että tein vielä toisen pyörälenkin tällä viikolla. Pyöräkausi on niin korkattu että!

Onko kevät jo saanut sinut sekaisin?

Ja ennen kaikkea haluan tietää: Mistä sinä olet ylpeä itsessäsi juuri NYT? :) 

 

Se aivan pakollinen pyöräselfie!

Pyöräillen kesään

Instagramiani seuraavat ovat jo ehkä huomanneet minun uuden silmäteräni...

...Upouuden pyöräni!

Viime viikonloppuna päätin - parin vuoden miettimisen jälkeen - ostaa muutaman tuuman isomman pyörän. Aikaisempi pyöräni oli periaatteessa sopivankokoinen (yläasteella ollessani sen sain), mutta vaikka miten olisi asettanut tankoa ja satulaa, tuli alaselkä kipeäksi usein pyöräillessäni. Ajoasento nojasi liikaa eteenpäin riippumatta siitä kuinka paljon keskikropan lihaksia yritti kääntää. Uutta pyörääni kaupassa kokeillessa huomasin jo kuinka paljon parempi ajoasento olikaan. Ja kun viikonlopun ajan Prismoissa oli -15% alennus S-etukortilla polkupyöristä niin uuden ostaminen oli pelkkää säästöä! ;)

Sunnuntaina kastoin pyöräni pikaisella ajelulla. Kirjaimellisesti. En koskaan enää luota kenenkään lauseeseen "ei sieltä taivaalta sadetta tule" vaan kannan aina jatkossa mukanani sadeviittaa pilvisellä säällä. Tuon lauseen siivittämänä kun lähdin matkaan ilman sadeviittaa ja taivas päätti aueta kymmenen minuuttia pyöräiltyäni. Ei siis mitenkään pienesti tihuttaa vettä vaan oikeasti avata kaikki mahdolliset hanat apposen auki. Tietenkään tuurillani ei ollut minkäänlaista bussipysäkin tarjoamaa suojaa. Aukeassa maisemassa tuuli piiskasikin selkääni pistävillä vesipisaroilla. Muutaman minuutin tuijoteltuani lainehtivaa asvalttia päätin suunnata kotiin. Vaikka sade pisti ikävästi olin enemmän huolissani kännykästäni, sillekään kun en ollut tajunnut ottaa vedenkestävää pussia. Enhän minä muuten raikkaasta ulkoilman nautinnosta olisi tarjoutunut! Kotiin pääsin ennätysajassa, onneksi oli aurinkolasit matkassa että näki eteensä vaikka lasinpyyhkijät olisivat olleet kova juttu!

Eilen ja tänään olen päässyt pyöräilemään päälle kymmenen kilometrin lenkkejä ilman sadetta, vaikka pilviä taivaalla onkin ollut vaihtelevasti. Varmasti juuri sen takia, että nyt olisi se pinkki sadeviitta kiltisti valmiina pyörän korissa... Pyörällä nämä muutamat kerrat porhaltaessani voin jo todeta, että uuden polkupyörän ostaminen oli oikea vaihtoehto. Motivaatio polkemiseen on huipussaan paremman ajoasennon ja ehkäpä juuri sen uutuuden ihanuuden takia.

Euforia.

On se sana, joka on paras kuvaamaan sitä tunnetta johon pyöräilemällä pääsee. Sen sijaan, että olisin alkanut purkaa viime keskiviikkona loppuneen koulun aiheuttamaa stressiä menemällä kovatempoiselle treenitunnille, olen  laittanut napit korville ja lähtenyt polkemaan. Ylä- ja alamäkiä. Kovaa ja hiljaa. Kevyesti ja raskaasti. Mitään ajattelematta koko lenkin aikana, vain musiikkiin keskittyen. Fiilistellen sen lisäksi ainoastaan jalkojen liikettä, tuulenvirettä alamäessä tai raskasta hengitystä ylämäessä. Se fiilis on aivan uskomaton!

Hyvää kesäkuun alkua kaikille!

#Ihatebeingsick

Pitihän se arvata, että kun on niin hyvä tuuri ettei koko talvena ole kipeänä niin sitä on sitten kipeänä keväällä. Viime viikosta asti kurkku ja pää on tuntunut olevan täynnä limaa ja vahvan panadolin voimalla menty. Tänään kun vihdoinkin lääkärillä kävin niin röntgenkuvista kävi ilmi, että kunnon poskiontelotulehdus... Toisaalta ehdinpä avata pyöräilukauden viime viikon tiistaina ja nyt tuli kylmäkin takaisin. Harmittaa silti!

Nyt kun on kunnon tropit niin ainoa asia mitä voin tehdä on levätä. Tää päivä menikin nopeasti ohi kun simahdin aivan täysin moneksi tunniksi sohvalle, koira lämmittäjänä jaloissa. Aamulla ei meinannut mennä mikään alas, mutta kunnon unien ja lääkkeiden ottamisen (ja ihan hirveästi mouruavan vatsan) ansiosta jaksoin illalla tehdä kunnon ruokaa. Oon muutamina viikkoina kokeillut ns. fitnesselämää eli teen arkipäivien ruuat valmiiksi. Nyt ei voi käyttää "Oli hirveä nälkä ja halusin heti ruokaa joten otin ensimmäisen (epäterveellisen) eteeni tulleen ruuan jääkaapista"-tekosyytä!

Ostan usein nauta-sikajauhelihaa, etenkin kilon pakkauksissa se kun tulee kaikista halvimmaksi. Kaikki kuitenkin tietävät, että se sisältää +20% rasvaa, mikä ei tietenkään ole hyvä kun yrittää syödä terveellisesti ja pudottaa painoaan. Eikä se näytä kovin houkuttelevalta paistettaessa, oli sitten kipeä tai terve...

Itse tein pitkän aikaa niin, että yritin imeyttää talouspaperilla liian rasvan pannulta. Sotkuista ja paperia vievää puuhaa. Ei mene aivan samalla lailla kuin talouspaperimainoksen norsulla... Nyt kuitenkin (kiitos äidin neuvon!) mulla on tapa, jolla pääsen todella helposti eroon ylimääräisestä rasvasta: Kaadan pannun sisällön jauhelihoineen ja rasvoineen isoon kulhoon asetettuun siivilään. Siinä kun vähän jauhelihaa pyörittelee niin johan ylimääräiset rasvat jäävät ruuasta. Siivilällä nostan vielä jauhelihat paistumaan kannen alle pannulle. Tulee muuten mehukasta jauhelihaa kun ei paista ilman kantta!

Tänään paistamastani kilosta jauhelihaa jäi miltein pari desiä rasvaa. Oman ruuansulatuskanavan rasvaamisen sijaan rasva sujahti maitotölkkiin ja roskiin. Nimenomaan roskiin, rasvaa ei saa heittää koskaan viemäriin!

Loppuviikon safkat pakkasin pakasterasioihin ja laitoin siististi jääkaappiin odottamaan. Tämän viikon menu koostuu jauhelihasta, makaronista ja pakastevihanneksista! Viikonloppuna onkin sitten luvassa kasvispäiviä.

Kyllä kipeänä tälläistä ruokaa tekee mieli syödä, vaikka mikään muu ei alas menisi

PS. Kyllä se jäätelö kuuluu mun lääkearsenaaliin. Jos ostan maitojäätelöä niin sitähän saa syödä tuplasti kermajäätelöön verrattuna eikö niin?

Kysymys: Tykkäättekö te tehdä omat ruokanne valmiiksi vai haluatteko elää hetkessä ja tehdä joka päivä eri ruokaa?

Keveä päätös viikolle

Yliopiston ensimmäinen viikko on takana ja sen huomasi stressitasosta. Kuinka se voikaan heittää tollaista vuoristorataa? Mukava vastaus löytyi HeiHeian tilastoja tarkastellessani: tällä viikolla on tullut treenattua 11 tuntia. Taitaa olla mun ennätys vähään aikaan! Päivällä koulussa kandia pelkäävä tyttö rauhoittuu hyvin, kun suuntaa illalla salille :)

Otsikko on siis lähinnä ironinen. Tänään piti olla lepopäivä, mutta... Aamulla huomasin lupaavani mennä Lauran cardiospinningiin illalla ja että mun koiran lääke oli päässyt loppumaan. Niin ja autoa ei siis ollut käytössä. Pyörän selkään siis ja menoksi! Ensiksi polkiessani ärsytti, sillä olin ollut täysin valmistautunut lepopäivään, mutta aivan ihana ulkoilma sai hymyn pian huulille. Viimeistään siinä vaiheessa oli suu messingillä, kun apteekissa käytyäni pysähdyin jäätelökioskille ja nappasin loppuunmyynnistä kesän viimeisen jäätelöannoksen. Auringonpaisteessa ja juuri sopivan tuulenvireen heilutellessa hiuksia mieli lepäsi. Tankkaus oli tarpeen sillä tämän päivän saldoksi tuli 23 kilometrin pyöräily ja 45 minuutin hikoilu spinningissä. Illalla ei minkäänlaisesta huonosta mielestä ollut tietoakaan :)

Viimeisiä viedään ;)

Tänään mulla oli before-treeniruokana jotain aivan uutta mitä oon halunnut kokeilla jo pitkään: leivitettyä kesäkurpitsaa! En jaksanut alkaa etsimään reseptiä internetin ihmeellisestä maailmasta ja keksin siis itse ainekset, joten tarkkoja määriä en osaa tässä sanoa :D Tykkäsin todella paljon annoksesta, joten ajattelin tässä jakaa reseptin ja se menee näin:

Nappaa kesäkurpitsa kaupasta tai takapihalta ja viipaloi se noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Mitä ohuemmat viipaleet, sen nopeampi paistaa!

(Oliivi)öljyä paistamiseen, leivitykseen tarvitset korppujauhoa, suolaa ja mausteita oman maun mukaan. Itse nappasin hyllystä sisilialaisen pippurisekoituksen.

Sekoita kuivat aineet ja vatkaa kananmunan rakenne rikki. Pyöritä kesäkurpitsaviipaleet kauttaaltaan ensin kananmunassa ja sitten leivitteessä. Paista pannulla kunnes viipaleet ovat kypsiä sisältä ja päältä ihanan rapeita. Voilà leivitetyt kesäkurpitsat ovat valmiita!

Viipaleita voi napsia sellaisenaan tai rakentaa niistä ruoka-annoksen lisukkeiden kera. Kuvan annoksessa kesäkurpitsan lisänä on couscousia, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä vesimelonia.

Enjoy! :)

Alakroppaviikko

Viikon kolme ensimmäistä päivää vapaalla ja loput töissä ja tää tyttö on koko aika keskiviikossa. Kuinka voi mennä näin sekaisin päivistä? Alkuviikosta piti mennä kaksi kertaa päivässä salille, mutta sohva ja telkku houkutti enemmän. Toinen syy oli se ettei mulla ollut käytössä autoa ja pyörä oli ainoa väline millä pääsin salille. Aamut kului siis leffoja katsellen ja illat salilla ja pyörän selässä.

Kotimatkalla salilta auringonlaskun aikaan...

Seitsemän tuntia tuli kuitenkin tällä viikolla treenattua. Alakroppa on saanut aikamoista kyytiä, kun salille polkiessani yritin rikkoa ennätyksiä. Tällä hetkellä viiden kilometrin matka salille taittuu 17 minuutissa, mutta haluaisin kokeilla pääsenkö vielä tänä kesänä 15 minuuttiin tai alle :D Mun salilla moni tuttu ohjaaja on lomalla ja ne perustunnit on jäänyt kalenterista pois. Ryhmäliikuntoina onkin ollut tällä spinning ja spinning. Lauran PowerRace ja Cardio. Alakropan aerobista kertyi sen verran paljon tällä viikolla, että lähdin tänään tasapainottamaan sitä anaerobisella treenillä.

Lapsi leikki tänään näin:

Toistoja 12, 10, 8. Jokaisessa sarjassa lisättiin painoja.

Maastaveto

Etukyykky

Takakyykky 

Hyvää huomenta

Soutu alataljassa

Vatsat taljassa (maksimi)

Lantionnosto smithissä

Ja tässä on aivan täydellinen palkkari kunnon salitreenin jälkeen (miksi en oo tajunnut tätä aikaisemmin?!):

Itse paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä

Mango&passionfruit Fanta <3

Eka kerta takana

Moni varmaan tämän tietääkin, mutta sanonpa sen kuitenkin: Mä rakastan spinningiä! Hyvä musiikki tuo ihanan fiiliksen ja biiseihin alkaa suhtautua jotenkin eri tavalla. Tutut spinnaajat ja mahtava ohjaaja tsemppaa jaksamaan loppuun asti ja ylittämään itsensä. Voi polkea vuoden ympäri ilman pelkoa rankkasateesta tai jäisistä teistä. Ja ennen kaikkea rakastan ehkäpä kierolla tavalla sitä halvatun poltetta alakropassa kun tunnin aikana piiskaa itseään uusiin sfääreihin ja tunnetta kun ei meinaa saada jalkoja irti pyörästä, siitä ankkakävelystä puhumattakaan (portaiden nousemisen ja laskemisen tyyliä en osaa/kehtaa edes selittää).

Parisen vuotta sitten aloitin spinningin kokeilun basic-tunneilla ja jäin heti koukkuun. Aluksi järkytyin aivan tajuttomasti siitä kuinka paljon ihminen voi hikoilla alle tunnin aikana tai siitä kun seuraavana päivänä ei vain yksinkertaisesti pystynyt istumaan. Kuitenkaan ei tarvittu sitä viittä kokeilukertaa rakastumiseen vaan yksi riitti. Vieläkin hymyilyttää kun ohjaaja tuli muutaman spinningtunnin jälkeen sanomaan mulle henkilökohtaisesti, että voisin siirtyä jo cardioon kun kuulemma musta näki että energiaa riittää :)

Ja sen jälkeen!

Fiilis ennen spinua...

Tänään mulla tuli vaihteeksi eteen se kuuluisa eka kerta. Kaveri ohjaa heinäkuun ajan meidän salin maanantain PowerRacet, joten uskaltauduin vihdoin ja viimein kokeilemaan kyseistä tuntia. Näillä tunneilla mennään maksimi- ja vauhtikestävyyden ylärajoilla (ja ylikin) miltein koko tunnin ajan. Tunnin mittaisessa setissä oli välissä kaksi vaihtoehtoista palauttelua, muuten tykitettiin täysiä. Spinningsaliin astelin sellaisessa ounou-fiiliksessä kun olin jo ehtinyt aiemmin päivällä polkea työ- ja salimatkaa kymmenen kilometrin verran vastatuuleen. Mahtava musiikki ja sitäkin mahtavampi ohjaaja Laura tsemppasi ja psyykkasi kuitenkin koko tunnin ajan repimään itsestään 110% irti. Yllytyshulluna oli tietenkin ne palautuksetkin pakko jättää pois välistä. Kuusikymmentä minuuttia oli aivan liian nopeasti ohi. Vaikka takalisto oli aivan tulessa, ojentajat arkoina ja päässä hieman pyöri niin olo oli sanoinkuvaamaton! Mikään ei voita sitä tunnetta kun tietää antaneensa kaikkensa ja voittaneensa itsensä :)

Kotiin päin pyöräillessä hymyiltiin auringon kanssa kilpaa!

Spinning tuntuu olevan monelle melko mustavalkoinen liikuntamuoto. Joko sitä rakastaa tai sitä vihaa. Kannattaa kuitenkin antaa sille mahdollisuus ja kokeilla spinua uudestaan vaikkei olisi pitänytkään siitä vähän aikaa sitten. Eri ohjaajien tunteja kokeilemalla voi löytyä itselleen oikea match ja "kilpakumppanin" kanssa hikoileminen on aina kaksin verroin hauskempaa! ;)

Summer Time

Ulkona on jo tosi kesäinen ilma, mutta mulle tulee oikein kesäinen fiilis kun saadaan uudet Les Millsit kehiin! Tiistaina saatiin muutaman biisin maistiaisia BodyJamista ja eilen BodyCombatista. Vielä on vaikea sanoa mielipidettä kummastakaan, parit pyörähtämiset ja hakkailut lisää tarvitsee ennen kuin liikkeistä muodostuu mielikuva (ja muutama kerta enemmän ennen kuin pystyy musiikkiin keskittymään). Vaikkei mukana vielä pysynyt, niin salin trooppinen ilmasto piti kyllä olon hikisenä. Kroppa on ollut viimeisen viikon ajan duunista niin väsynyt ja jalat hieman jumissa pyöräilystä ettei tehot meinanneet irrota niin millään. Pystyinpä paremmin keskittymään tekniikan tutkailuun.

Summer time tai pikemminkin "samo tie"oli sanat mitä huusin pienenä auton takapenkillä kun lähdettiin perheen kesken lomailemaan. Sitä olisi tehnyt mieli huutaa tänään kun kahdelta pääsin töistä, sillä mulla alkoi kahden viikon kesäloma! Vaikka mielestäni meninkin suoraan koulusta "rentoutumaan" duuniin, tulee tämä tauko sieltä kyllä todella tarpeeseen. En sinänsä stressaa töistä mutta se on kieltämättä tosi fyysisesti vaativaa hommaa etenkin pyhien aikaan. Kahteen seuraavaan viikkoon ei mulla herätyskello soi ja koko päivä on aikaa vain itselleen :)

Treenaaminen ei todellakaan jää vähemmälle, päinvastoin. Mulla olisi vähän joka päivälle suunniteltuna salia ja jumppia. Etenkin salin puoleen aion panostaa, sillä melko pian aikoisin saada uuden treeniohjelman. Suunnitelmissa olisi myös tehdä vähän pidempiä pyörälenkkejä jonnekin. Toisaalta jos ei sattuisi huvittamaan (siis mitä sellainen on?) niin sitten jään löhöämään sohvalle. Magic Mike leffa voisi kuulostaa oikein hyvältä illanvietolta... Tai jospa yrittäisin opetella auringonottoa ilman, että viiden minuutin välein alkaa ketuttamaan "kun ei oo mitään hyödyllistä tekemistä". Tosin joku sanoi mulle vähän aikaa sitten ettei osaa kuvitella mua ruskettuneena. We'll see... ;)

No summer without parties!

Work hard, play hard

Kuten jo eilisessä postauksessa mainitsinkin, on tää viikko kulunut töissä. Combat ja Pump on myös jääneet väliin, yhden yläkroppatreenin salin puolella olen ehtinyt tekemään. Toisaalta töissä on tullut hikoiltua ja nosteltua painavia kamoja sen verran että nekin tehdyt työtunnit voisi miltein laskea treeniksi :D

Matkalla kotiin auringonlaskun aikaan.

Eilen tosiaan korkkasin pyöräkauden hetken mielijohteesta. Ja kyllä kannatti! Ilma oli aivan ihanan aurinkoinen eikä tuullut paljoa. Puolivälissä matkaa huomasin että aurinkolasit olisivat olleet ihan jees ja satulaa pitäisi laskea kun jalkoja sai ojentaa oikein kunnolla että pystyi polkemaan... Hyvät lämmöt sai salia varten. Laura oli jo valmiina  lämmittelemässä joten päästiin heti itse asiaan! Muutama combatbiisi alkuun ja sitten muisteltiin vähän vanhempia jameja. Molempien aivot kävi ylikierroksilla kun toinen muisti koreoista kohdan ja kohta toinen muisti toisen kohdan... Yllättävän hyvin sarjat muistuivat mieleen kun musiikkia kuunteli. Niitähän jankataan ne kolme kuukautta joten ei ehkä ihme ;D Hauskaa oli ja kello tikitti aivan liian nopeasti!

Nyt pitää lähteä laittautumaan sillä parin tunnin kuluttua suuntaan työkavereiden kanssa Bon Jovin keikalle Tampereelle aijaijai <3