sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Helsinki Midnight Run 2016

Innostuin jo alkuvuodesta oikein kunnolla sekä pyöräilystä että lenkkeilystä. Siitä huolimatta en ollut oikeastaan ajattellut osallistuvani tänäkään vuonna Helsinki Midnight Runiin. Vuonna 2014 osallistuin kyseiseen tapahtumaan ensimmäisen kerran, mutta viime vuonna jätin sen välistä kipeiden jalkojen takia. Plantaarifaskiitista kärsivänä ei tuntunut oikein mielekkäältä lähteä juoksemaan ja kipeyttämään jalkoja vielä enemmän. Varsinkin kun päivät olivat usein pelkkää taistelua kävelemisen suhteen kun oli ollut paikallaan vähäsenkin aikaa.

Ensimmäisessä Midnight Runissani kului aikaa 1:10:16. Ajattelinkin silloin, että jos ja kun menisin uudestaan juoksemaan niin pitäisi pyrkiä parantamaan aikaa tai ainakin pystyä samaan. Jalkakipuiselle toi oli hyvä syy sille miksi ajattelin olla osallistumatta. Jos viimeksikin juoksin niin kyllähän seuraavalla kerralla pitäisi mennä myös ihan samalla lailla vaahto suussa.

Kesän aikana työkaverini sai kuitenkin mieleni muuttumaan kun hän pyysi minua osallistumaan tämän vuoden juoksujuhlaan kanssaan. Kaksi seikkaa sai mut heittämään tekosyyt menemään: Pääsisi fiilistelemään lenkkiä hyvässä seurassa ja tavoitteena olisi päästä reitti läpi noin puolessatoista tunnissa koska ystäväni olisi tuolloin 26. raskausviikollaan.

Ihan kuin olisin voinut enää kieltäytyä. Viime viikonloppuna se olikin menoa se!



Tänä vuonna ei paljoa ulkokuvia tullut otettua, sillä vettä satoi ja satoi ja satoi... Tapahtumapaikka oli aika tyhjä kun kävin kaverini kanssa kiertelemässä siellä pikaiseen. Napattuamme mukaan kupit kuumaa istuttiinkin yliopistolla kunnes oli aika siirtyä aloitusruutuihin kertakäyttösadeviitat päällä. Tehtiin tosin pieni kierros infopisteen kautta. Alla olevasta kuvasta huomaatte ehkä miksi... Vinkki: Katso paitaa!


Siinä odotellessa omaa lähtöä alkoi tuhansien muidenkin juoksijoiden hyvä fiilis tarttua ja tuumasinkin kuinka hyvä olikaan kun kaverini sai taivuteltua mut osallistumaan tänä vuonna Helsinki Midnight Runiin. Kymmenen kilometrin aikana ei kertaakaan kaduttanut. Ei vaikka lähdin aika tyhjältä pohjalta, sillä olin juuri ollut flunssassa ja vieläkin hieman yskitti. Oli siis hyvä, että raskaana oleva kaverini oli mukana pitämässä huolta sopivasta kävelytahdista. Itselläni kun meinasi välillä lähteä lapasesta vauhdin kanssa kun ei pitkään aikaan ollut päässyt liikkumaan kunnolla. Naurettiinkin matkan aikana, että mehän täydennetään toisiamme tänä vuonna tässä tilassa aivan loistavasti.

Tavoiteaika toteutui myös melko hyvin. Muutama minuutti meni tuon puolentoista tunnin päälle, mutta saatiin aika tästäkin huolimatta. Kaikista tyytyväisin olen kuitenkin omaan jaksamiseen muutaman viikon liikuntatauon jälkeen ja varsinkin seuraavan päivän olotilaan. Olin odottanut hirveitä jalkakipuja, mutta jalat olivat lähinnä vain väsyneet. Onnistunut reissu siis!


Seuraavaa juoksua odotellessa... ;)

tiistai 6. syyskuuta 2016

Elokuu by Insta

Elokuu meni kuin hujauksessa yliopiston alkamista "odotellessa". Nyt yliopisto on alkanut ja nämä kaksi seuraavaa viikkoa tulevat olemaan oikein ekstrayli-intensiivisiä... En malta odottaa että ne ovat ohi! On siis hyvä paeta takaisin elokuuhun Instagram kuvieni merkeissä. Nimimerkillä turunennoora voit seurata mun kuvia ihan reaaliajassa ;)

Tää filtteri <3 Ei voi muuta sanoa!

Paikallisesta nepalilaisesta ravintolasta on tulossa hyvää vauhtia mun lempparipaikka. 
Parasta nautittuna hyvässä seurassa.

Elokuun alussa tuli tutustuttua ensimmäistä kertaa kesäteatterin tarjontaan.
Jäi sellainen fiilis, että voisin ensi kesänä mennä myös käymään... 

Kesällä istuttamani pensasmustikat tuottivat mulle jo tänä vuonna yhden ihanaisen mustikan <3

#doodles


Elämästä pitää osata myös nauttia. Kahvilassa käymisestä olen kehittänyt itselleni oikein kunnon nautinnon. Höyryävän lämmin kahvijuoma ja muuta ei tarvita (no joskus kakkupala). Sitä hörppiessä keskityn vaan ja ainoastaan kahvin tuoksuun ja makuun.

Omar. Pienellä karvapallollani tuntuu olevan toinen uhmaikä tai sitten hänellä on vain hyvin suuret luulot pienestä itsestään...

Kesän aikana löysin myös uuden harrastuksen: Piirtämisen. Hyvää musiikkia kuunnellen. Pari tuntia menee aivan tuosta vain.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kesäkurpitsaherkkuja

Iskipä viimeinkin muhun tämä kiertävä kiva nuha/flunssa. Pari viikkoa sitten alkoi kurkkukivulla, viime viikolla hierojan jälkeen meni vain pahemmaksi ja nyt on alkuviikkooltu saikulla. Elintarvikkeiden kanssa kun on tekemisissä kaupan alalla niin siinä ei paljoa pärskimistä hyvällä katsota, saati sitten ettei kroppa tykkää hyvää fyysisestä rasituksesta kipeänä.Panadolin voimalla on menty ja kroppa on jälleen niin jumissa, ettei yksi hierontakerta sitä saa auki. Mutta ehkä pikkuhiljaa tässä aletaan olla siinä kunnossa, että voisin lopettaa nenäliina- ja yskänpastilliteollisuuden tukemisen tältä erää...

Kipeänä ei ole ollut paljoa ruokahalua ja syöminen jäänyt aika epäsäännölliseksi. Itse oon sitä mieltä, ettei kipeänä kannata noudattaa kevyttä salaattiruokavaliota vaan tankata juuri sitä ruokaa mitä tekee mieli. Placeboa tai ei niin ainakin tulee parempi mieli. Itselläni ainakin tuntuu pää hajoavan neljän seinän sisällä. Lääkärin määrättyä saikkua olisi heti tehnyt mieli lähteä vaikka pyöräilemään tai lenkille. Kiltisti olen kuitenkin maannut kotona ja juonut kuumia nesteitä enemmän kuin laki sallii. Kun se nälkä kipeänä iskee ja saa eteensä hyvää ruokaa niin mieli paranee huomattavasti.

Eilen tarvitsin juuri tuohon apeaan olotilaan lohturuokaa ja siihen pääainesosa tuli ihan omalta etupihalta noutamastani kesäkurpitsasta. Ruuaksi valmistui helposti uunissa kesäkurpitsaveneitä! Valelin ensin kesäkurpitsanpuolikkaat oikein reilulla määrällä sitruunaoliiviöljyä. Tämän jälkeen jaoin puolikkaisiin tölkin tomaattitonnikalaa ja heitin päälle hieman oreganoa antamaan lisämakua. Laitoin vain toiseen päälle juustoa, sillä kypsentymisajan puolivälissä lisäsin toiseen kesäkurpitsaan yhden kananmunan päälle ihan kokeilun vuoksi. Uunissa kesakurpitsat kypsyivät 200 asteessa puolisen tuntia.


En ollut koskaan aiemmin kokeillut valmistaa kananmunaa uunissa, mutta ainakin tuon eilisen kokeilun jäljiltä voisin suositella. Kananmunasta tulee paljon pehmeämpi eikä pinta ole kova. Kesäkurpitsat hävisivät muutenkin eilen miltein kokonaan hetkessä. Koko päivänä ei ollut ollut ruokahalua ja kun nälkä iski niin... Ehkä ensi kerralla muulle perheelle jää hieman enemmän maisteltavaa.

tiistai 23. elokuuta 2016

Wuosisatamarkkinat

Viikonloppu hujahti kokonaan töissä jälleen kerran. Perjantaina iltavuorolla alkanut työputki päättyy tänään iltavuoroon. Vielä jaksaa painaa täysillä duunia kunnes yliopiston opinnot jälleen alkavat. Välillä viikonloppuiset iltavuorot hieman harmittavat kun tuntuu menevän koko päivä ohi odotellessa työvuoron alkua, mutta viime viikonloppu oli erilainen sillä meidän paikkakunnalla järjestettiin lauantaina jo perinteeksi muodostuneet Wuosisatamarkkinat. Menin vasta yhteen töihin, joten ehdin nauttia markkinahumusta aikaisin aamusta. Jälleen kerran hyvä sää suosi markkinoitamme!


Wuosisatamarkkinat ovat aivan nimensä mukaiset. Suurin osa kojuista on Wanhan ajan tyylisiä myyden mm. takorautaisia kynttilänjalkoja ja kauniita lasitöitä. Myyjätkin ovat panostaneet vaatetukseensa oikein kunnolla. Kaikista ihaninta minusta Wuosisatamarkkinoilla on juurikin tuo menneen ajan tunnelma. Tänäkin vuonna menin kiertelemään alueen kojuja heti aamusta, ennen suurinta ruuhkaa. Vaikka kuinka pikaiseen yritti kierroksen tehdä niin aikaa vierähti silti miltein kaksi tuntia.



Samalla itselleni käsityöihmisenä heräsi hirveä innostus kokeilla mitä erilaisempia käsitöitä. Mietin josko pitäisi aloittaa keramiikka tai hopeatyöt uudestaan tai kokeilla jotain itselleni entuudestaan ihan uutta kuten oksista koristeiden tekoa. Sisäinen lapsi pääsi irti varsinkin siinä vaiheessa kun pääsin silittelemään erääseen pihapiriin tuotuja lampaita ja kaneja...



Hunaja oli ainoastaan ostoslistallani lähtiessäni kiertämään aluetta. Viime vuonna ostin äitini kanssa eräältä oman paikkakunnan myyjältä muutaman purkin hunajaa ja nyt päätettiin ostaa samanlainen satsi ensi vuotta varten. Mukaan tarttui lisäksi mm. valkosipulia, tämäkin myös oman paikkakunnan viljelijältä. Mieluusti käytän hieman enemmän rahaa tuotteeseen jos samalla saan tuettua lähialueen tuottajia!

Oli mukava huomata kuinka paljon tänä vuonna oltiin enemmän panostettu ruokapuoleen. Ruokakojuja oli huomattavasti enemmän eri puolilla markkinoita viime vuotiseen verrattuna. Kiersin tarkkaan ruokakojut, mutta päädyin silti viime vuonna ihastumaani annokseen eli paistettuihin muikkuihin valkosipulikastikkeella. Ensi vuotta odotellessa! :)



Onko teidän paikkakunnallanne markkinoita joilla tykkäätte käydä?

lauantai 13. elokuuta 2016

Insta heinäkuu

Heinäkuun Instagram kuvien aika! Näin hieman myöhässä mutta parempi se kuin ei milloinkaan. Luulisi kesällä olevan enemmän aikaa oleilla koneella kun ei ole kouluhommia mutta taitaapi olla toisinpäin... ;)

Seuraattehan mua Instassa nimimerkillä turunennoora
Kommentoikaa alas omia Instanimimerkkejänne niin alan seuraamaan myös teitä! :)

Heinäkuun ihanat ilmat hellivät pyöräilijää!

Pyöräilin yhden kerran kaatosateessa. Se riitti... Pilvisinä päivinä kävin jatkossa lenkeillä jos mieli teki päästä ulkoilmaan. Heinäkuu oli oikein cardiopainotteinen kuukausi. Jumpissa ja ulkona tuli liikuttua, mutta en tainnut kertaakaan puntin puolella käydä. Vaihtelu virkistää vai miten se meni?

Perheen kanssa piti käydä Stadin keskustassa ihan vain sen takia että päästiin Stockmannille kahvilla käymään. Maukkaan näköinen sunnuntaiaamiainen eikö vain?

Makea brunssi omalla terassilla. Vielä pääsee nauttimaan suomalaisista tuoreista mansikoista!

Doodles.

Metsiä on tullut koluttua oikein kunnolla etenkin mustikoita etsiessä. Nyt on pakastimet täynnä herkkua syksyä ja talvea varten.

Tuntuu aivan utopistiselta ajatella, että nyt on jo elokuu! Mihin ihmeeseen kesäkuu ja heinäkuu oikein menivät? Kaikki jotka haluavat kelata kesän alkuun sanokaa hep!

torstai 4. elokuuta 2016

Sienessä

Näin sateisena päivänä on kiva istuskella kotona ja kirjoitella viime viikonlopun aurinkoisesta sieniretkestä. Lähdin aikaisin launtaiaamuna Porvoon kautta Kouvolan metsiin viettämään laatuaikaa enoni kanssa. Äitini jäädessä keräämään mustikoita auton läheisyyteen minä ja enoni pyyhällettiin monta tuntia pitkin maita ja mantuja kantarelleja etsien. Tuli tehtyä samalla mäkitreeni, porrastreeni, HIIT ja ties mitä muuta aineenvaihdunnan liikkeelle saavaa treeniä. Arvatkaa vain kaksi kertaa jaksoinko mennä samana päivänä enää salille.



Eno kun on tottunut kävelemään metsissä vuosien saatossa sienien ja mustikoiden perässä niin hän paineli menemään oikein kunnolla. Vaikka viime vuosina olen tykästynyt mustikoiden keräämiseen, mulla oli silti aivan täysi työ pysyä perässä kun piti samalla katsoa sekä mihin astui että mistä löytyy kantarellin väristä keltaista kaikkien kuivuneiden lehtien seasta.

Kun oikean sävyistä keltaista sai näkökenttäänsä niin yleensä lykästi kunnolla ja löytyi kunnon kasa kantarelleja. Metsät olivat täynnä myös muita sieniä esim. suolasieniksi kelpaavia rouskuja. Niihin en ole (vielä) tutustunut, sinne jäivät odottamaan seuraavaa poimijaansa.




Hiki valui noroina selkää pitkin heti ensimmäisestä hetkestä asti, varsinkin kun paineli ylämäkeen ylempänä olevan kuvan paljaaksi hakatussa mäessä. Eno harmittelikin moneen kertaan kuinka juuri parhaat kantarellipaikat oli tänä vuonna menty hakkaamaan paljaaksi. Aina ei voi voittaa... Jossain vaiheessa tuumin kuinka olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan toinen ämpäri mustikoita varten, sillä niitä oli vähän väliä maasto sinisenään. Ja kuinka isoja jotkin niistä olivatkaan, melkein pensasmustikoiden kokoisia. Mutta paljon paremman makuisia! Toisaalta mun ja enoni metsäseikkailun pointtina oli kanterellien keruu. Mustikat toimivat oikein hyvänä eväänä, joita poimin suuhuni pitkin matkaa silmien hakiessa maastosta sieniä.

Vaikka osa kantarellipaikoista oli hakattu paljaaksi ei reissu ollut turha. Oli aika voittajafiilis lähteä kotiin neljän ja puolen kantarellikilon kera! Nyt ne odottavat pakasteessa syksyä ja talvea. Oikein vesi herahtaa kielelle kun ajattelee mitä kaikkea niistä keksiikään tehdä... :)

Keräättekö tekin metsän antimia vai ostatteko ne pakasteesta suosiolla?



tiistai 26. heinäkuuta 2016

Pyöräilyn pauloissa

Viikko hujahti jälleen ihan tuosta vain eikä tänne blogin puolelle tullut eksyttyä. Oikeastaan en paljon ole koneella edes pyörinyt, sillä olen nyt intoutunut miltein joka päivä pyöräilemään. Jo heti aamusta asti on kutina päästä ennen tai jälkeen töiden edes pienelle lenkille Suomen kesäiseen ulkoilmaan. Jopa siihen sateiseen mikä ei ole yhtään mun tapaistani!


Pyöräillyt olen miltein joka kesä, mutta jotenkin tänä kesänä olen saanut luotua siitä itselleni treenin lisäksi meditaatiohetken. Kuulokkeet korville, kypärä päähän ja viilettämään 10, 15 tai 20 kilometrin pituiselle lenkille. Kaikki ajatukset katoavat kun keskittyy polkemiseen ja hyvään musiikkiin. Salilla käynnin sijaan olen viime viikonkin aikana mieluummin käynyt pyöräilemässä, muutamaan kertaan olen vielä innostunut pyöräilemään salille ja takaisin treeneihin.

Oletteko te löytäneet pyöräilyn ilon? :)