tiistai 2. kesäkuuta 2015

Pyöräillen kesään

Instagramiani seuraavat ovat jo ehkä huomanneet minun uuden silmäteräni...


...Upouuden pyöräni!

Viime viikonloppuna päätin - parin vuoden miettimisen jälkeen - ostaa muutaman tuuman isomman pyörän. Aikaisempi pyöräni oli periaatteessa sopivankokoinen (yläasteella ollessani sen sain), mutta vaikka miten olisi asettanut tankoa ja satulaa, tuli alaselkä kipeäksi usein pyöräillessäni. Ajoasento nojasi liikaa eteenpäin riippumatta siitä kuinka paljon keskikropan lihaksia yritti kääntää. Uutta pyörääni kaupassa kokeillessa huomasin jo kuinka paljon parempi ajoasento olikaan. Ja kun viikonlopun ajan Prismoissa oli -15% alennus S-etukortilla polkupyöristä niin uuden ostaminen oli pelkkää säästöä! ;)


Sunnuntaina kastoin pyöräni pikaisella ajelulla. Kirjaimellisesti. En koskaan enää luota kenenkään lauseeseen "ei sieltä taivaalta sadetta tule" vaan kannan aina jatkossa mukanani sadeviittaa pilvisellä säällä. Tuon lauseen siivittämänä kun lähdin matkaan ilman sadeviittaa ja taivas päätti aueta kymmenen minuuttia pyöräiltyäni. Ei siis mitenkään pienesti tihuttaa vettä vaan oikeasti avata kaikki mahdolliset hanat apposen auki. Tietenkään tuurillani ei ollut minkäänlaista bussipysäkin tarjoamaa suojaa. Aukeassa maisemassa tuuli piiskasikin selkääni pistävillä vesipisaroilla. Muutaman minuutin tuijoteltuani lainehtivaa asvalttia päätin suunnata kotiin. Vaikka sade pisti ikävästi olin enemmän huolissani kännykästäni, sillekään kun en ollut tajunnut ottaa vedenkestävää pussia. Enhän minä muuten raikkaasta ulkoilman nautinnosta olisi tarjoutunut! Kotiin pääsin ennätysajassa, onneksi oli aurinkolasit matkassa että näki eteensä vaikka lasinpyyhkijät olisivat olleet kova juttu!


Eilen ja tänään olen päässyt pyöräilemään päälle kymmenen kilometrin lenkkejä ilman sadetta, vaikka pilviä taivaalla onkin ollut vaihtelevasti. Varmasti juuri sen takia, että nyt olisi se pinkki sadeviitta kiltisti valmiina pyörän korissa... Pyörällä nämä muutamat kerrat porhaltaessani voin jo todeta, että uuden polkupyörän ostaminen oli oikea vaihtoehto. Motivaatio polkemiseen on huipussaan paremman ajoasennon ja ehkäpä juuri sen uutuuden ihanuuden takia.


Euforia.

On se sana, joka on paras kuvaamaan sitä tunnetta johon pyöräilemällä pääsee. Sen sijaan, että olisin alkanut purkaa viime keskiviikkona loppuneen koulun aiheuttamaa stressiä menemällä kovatempoiselle treenitunnille, olen  laittanut napit korville ja lähtenyt polkemaan. Ylä- ja alamäkiä. Kovaa ja hiljaa. Kevyesti ja raskaasti. Mitään ajattelematta koko lenkin aikana, vain musiikkiin keskittyen. Fiilistellen sen lisäksi ainoastaan jalkojen liikettä, tuulenvirettä alamäessä tai raskasta hengitystä ylämäessä. Se fiilis on aivan uskomaton!

Hyvää kesäkuun alkua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Kun tulisi aurinkoista niin olisi kiva pyöräillä... Näillä säillä ei oikein huvita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myös sellainen ettei mua sateisella säällä saa pyöräilemään. Ellei auto ole hajonnut ja olisi kiire töihin. Onneksi näin ei ole vielä käynyt! Vielä heh...
      Tänään aurinkoa näyttää piisaavan joten voisi tehdä kunnon pyörälenkin :)

      Poista

Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)