Levottomat jalat

Venähtäneen kyljen takia pitkä sairasloma sujui aika paljolti liikkumatta. Lähinnä murjotin vain telkun edessä ja ravasin ympäri taloa. Saikun jatkuessa toi ravaaminen vain lisääntyi ja lisääntyi. Salilla käymisestä ja liikkumisesta on tullut niin iso osa mun elämää, että kun sen lopetti yhtäkkiä kokonaan niin kärjistäen järki meinasi mennä. Koko aika olisi haluttanut tehdä juuri sellaista hyppyjumppaa tai tappotreeniä rautojen kanssa, joita ei tietenkään saanut.

Maanantaina heräsin yhtäkkiä tuosta "murjotuskoomastani" ja päätin lähteä lenkille. Tunnin mittainen kävelylenkki raikkaassa ulkoilmassa ajatuksia puiden kuulosti hyvältä idealta. Ja sitä se muuten olikin! Auringonpaisteessa tehty kävelylenkki toi hien ihanasti pintaan pitkästä aikaa. Vielä en uskaltanut lähteä juoksemaan, sillä kylki on hieman arka. Ajatuksia mun päässäni kulki lenkin aikana tasan nolla, mikä olikin toisaalta hyvä. Tunnin mittainen meditaatio oli paikallaan mun ylikuumentuneelle pollalleni. Stressaavat asiat eivät ratkenneet, mutta pääsin hetkeksi niistä irti.

Samanlaisen setin heitin eilen ja nyt arvon jospa tänäänkin lähtisin. Tälläisissä maisemissa kelpaakin kävellä eikö vain? :)

Jaloista vielä sen verran, että tänään vihdoin ja viimein vein räpyläni (mulla on laskeutuneet jalkaholvit ja kaarta ei nimeksikään) Mehiläisen fysioterapeutille näytettäväksi. Oli aika hurjan näköistä kun fysioterapeutti esitteli mulle jalkani virheasennon ja millainen sen kuuluisi oikeasti olla. Osaltaan mun jalkani muoto on perittyä, mutta osaltaan se johtuu lihasten epätasapainosta. Sain kotitehtäväksi harjoitteita, joita mun pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä joka päivä. Kuukauden kuluttua on kontrollikerta ja sitten näen onko niistä harjoitteista ollut apua :)