maanantai 1. syyskuuta 2014

Helsinki Midnight Run 2014


Hengissä ollaan ja kymmenen kilometrin mittainen Helsinki Midnight Run on kunnialla suoritettu! Vieläkin on lauantai-illan jäljiltä väsynyt olo ja jalat ovat jumissa, mutta fiilis on mitä mahtavin :) Tässä raporttia lauantain kulumisesta.

Perjantain olin käyttänyt lepäillen ja hiilarivarastoja tankaten. Lauantaikin olisi ehkä periaatteessa kannattanut käyttää samloin, mutta millään en vain voinut jättää aamuista BodyJamia välistä. Kuten naureskelin kaverijamittajille niin se kävikin sellaisena lämmittelynä saunan kera. Loppupäivän vietin kiltisti leväten (tähän väliin on pakko mainita etten tosin millään meinannut pysyä paikallani jännityksen kasvaessa) ja tankaten ruokaa ja juomaa. Helsinkiä kohti lähdin autolla sillä Stadiumista hakemani starttipaketti sisälsi etulipun, jolla sai maksettua pysäköinnin vain neljän euron hintaan Qparkissa Helsingissä.




Senaatintorille saapuessani paikalle oli eksynyt muutama muukin kiertelemään. Paljon näki juoksijoita sekä kannustajia pyörivän esiintymislavan ja esittelytelttojen ympärillä. Itsekin kiertelin toria nauttien ilmaisista herkuista ja herättelin pikku hiljaa kroppaa tulevaa juoksua varten. Kuten olenkin aikaisemmin ehkä maininnut, niin en koskaan ole juossut kymmenen kilometrin lenkkiä. Tiesin, että edessä olisi siis aika haastava lenkki. Kävellessäni alueella kyselin muutamilta Helsinki Midnight Run paita päällä olevilta kanssajuoksijoilta heidän fiiliksistään ja aikaisemmista kokemuksistaan. Oli hienoa huomata kuinka paljon erilaisia juoksijoita tälläinen tapahtuma kerää yhteen. Naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja, kokeneita juoksijoita ja ensikertalaisia, yksin tai porukassa juoksijoita. Suomalainen jurous ja hiljaisuus olivat unohtuneet kun toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat toinen toistensa kanssa avoimesti.


Hämärä laskeutui juuri sopivasti ennen lähtölaukauksia. Itse juoksin ryhmässä 4a. Lähtöalueella siirryttiin muutamaa minuuttia lähtöä aiemmin, jotta ehdittiin lausua juoksijan vala (kunnioitetaan toisia eikä törttöillä). Tasan kello 21:23 kuului ryhmäni laukaus ja lähdettiin matkaan valoshown saattelemina. Vaikka menin yksin juoksemaan ilman tuttuja tuon Midnight Runin niin 11 000 muun ihmisen keskellä olo ei ollut yksinäinen kertaakaan. Fiilis ja energia, jonka niistä ympärillä juoksevista ihmisistä sai on aivan sanoinkuvaamaton. En koskaan uskonut voivani juosta noin lujaa jo heti alussa tai pystyväni juoksemaan niin pitkään ilman, että jalat olisivat lähteneet alta. Ensimmäiset kolme kilometriä juoksusta juoksin lujempaa kuin koskaan hiljentämättä vauhtia edes ylämäessä. Tämän jälkeen matka jatkui vaihtelevalla nopeudella power walkina tai juoksuna.

Ettei aivan totaalisen positiiviseksi hattarapilveksi tämä kirjoitus aiheesta menisi niin täytyy todeta, että ehdin kirota itseni alimpaan maankoloon muutamaan otteeseen matkan aikana. Nilkka ei tykännyt alun superspurtista ja vesipisteiden juomat meinasivat muutamaan otteeseen tulla ylös, jolloin hiljentelin vauhtia hetkeksi. Kertaakaan mielessä ei kuitenkaan ollut lopettaa, juoksun kun olin aloittanut niin maaliin oli päästävä puolentoista tunnin puitteissa.

Maaliviivan ylitettyäni olo oli epätodellinen. Olenko mä oikeasti hengissä? Kurkussa tykyttävä sydän, läähättävä hengitys ja humalaisen hoiperteleva kävelytyyli kertoivat asian olevan näin. Juoksun jälkeen saatiin vielä palautukseen banaani, proteiinikerrosrahkaa, energiapatukkaa sekä nestettä. Laura lähetti mulle ystävällisesti tulokseni ja siinä vaiheessa meinasin todella pudota maahan...


Sen sijaan että pääsisin hikisesti maaliin ajassa 01:29:59 niin mun tulokseni oli huikea 01:10:16! En kovin usein sano olevani ylpeä itsestäni, mutta tämä tulos tuossa on asia jota aion hehkuttaa itselleni vähän väliä. I did it! I made it! I'm alive! Ja mikä parasta/hulluinta: en malta odottaa ensi vuoden Helsinki Midnight Runia! ;)

6 kommenttia:

  1. Jess, hyvä sinä! Hieno juoksu ja saat kyllä ollakin ylpeä itsestäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Oli todellakin niin mahtava juoksu että ensi vuonna menen varmasti uudestaan. Ja ylpeä olen sillä en koskaan uskonut tuollaiseen lukemaan pääseväni! Hehh isän kommentti taisi olla paras kun kerroin meneväni tonne: "kai oot tilannu ambulanssin valmiiksi?" :'D

      Poista
  2. Hyvä Noora, huikee tulos - ja mikä tärkeintä, sitäkin huikeampi kokemus :) Nuo voittajafiilikset jää päälle kivan pitkäksi aikaa, ja kyllähän ne aina itseluottamusta kasvattaa. Oon ylpee siusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin mahtava fiilis tajuta, että vaikka kroppa luuli ettei jaksa niin mieli voitti ja maaliin päästiin sellaisessa ajassa jota en olisi voinut kuvitellakaan! Nyt olen pitänyt sitten treenitaukoa niin että salille menen tänään ensimmäistä kertaa. Kiitos hurjasti onnitteluista Anna <3

      Poista
  3. Hei vähänkö hieno tulos ja varmasti todella hieno kokemuskin! Itse olen jättänyt HMR:n välistä jos mistäkin syistä, mutta halunnut jo pari vuotta sinne osallistua. Yhtenä syynä on ollut juurikin se, etten löytänyt muita mukaani juoksemaan, eikä sitten itsekseen ole tullut lähdettyä. Kiitos kun loit uskoa siihen, että yksinkin voi mennä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en varmaan olisi uskonut, mutta kaverin piti tulla mun kanssa sinne (hän on jo juossut muutaman Midnight Runin). Sattuneesta syystä kuitenkin menin paikalle yksin. Voin kyllä sanoa että aika voimaannuttava kokemus. Ensi vuonna siis rohkeasti lähdet sinäkin kokeilemaan jookos?

      Poista

Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)