sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Horror Halloween



Happy Halloween!
Miten on viikonloppu sujunut? Tavallisesti vai naamiaisten merkeissä? :)

Itselläni pari viimeistä päivää oli kulunut töissä juosten (kaupassa siis olen töissä ja voitte kuvitella millainen hulina siellä on ollut), joten olisi ollut ihanaa nukkua pitkään lauantaina... Sen sijaan mun lauantaiaamuni näytti tältä: 


Ei, kyseessä ei ole krapula-aamu... Olin vain päättänyt aloittaa Halloweenin vieton kauhujen kauhulla eli kahden ja puolen tunnin HorrorSpinningillä. Jotta ei mene ohi niin korostetaan: 150 minuuttia täynnä hikeä ja irvistyksiä! Hulluksi moni varmaan haukkuisi (tai kehuisi?!) ja samaa mieltä taidan itsekin olla.

Kun tuon kauhun bongasin salin kalenterista niin varasin sen heti enempiä miettimättä. Joissakin asioissa munkin kohdalla vaan toimii se, että mitä hullumpi idea niin sitä varmemmin oon mukana :D Pariin kertaan ehdinkin jo hieman epäröidä, mutta astellessani salille mieli muuttui täysin. Meidän spinningsalin ikkunat oltiin peitetty ja pimeydessä loisti vain sinne tänne asetetut kynttilät. Lätkäisin mentaalisti itseäni takaraivolle siitä hyvästä, että olin edes kehdannut ajatella peruvani varauksen.

Lisäksi oli mukavaa huomata etten ollut ainoa joka olisi ehkä kaivannut pakkopaitaa, sillä paikalla oli ihan mukavasti porukkaa ;)  Kaksi ohjaajaa vuorotteli tuon "matkan" ajan, joten biisilistalta löytyi jokaisen makuun musiikkia. Mä olin aivan fiiliksissä rokahtavasta setistä, varsinkin kun parin vuoden takaisen rockspinningin biisejä soitettiin. Sitä nostalgian määrää, kylmät väreet oli taattu... <3 Siinä vaiheessa kun Avenged Sevenfoldin Nightmare alkoi soimaan niin olin aivan toisissa sfääreissä!

Älkääkä tän siirapin perusteella luulko, että olisin joku superihminen tai että tuo rykäisy olisi ollut helppoa! Ei niin sinne päinkään! Hikeä pukkasi jo heti ensimmäisestä noususta asti niin paljon etten taida tarvita vähään aikaan mitään detox-kuuria. Alussa vauhtia hidasti hieman väärässä kohdassa kenkää ollut kloksi joka aiheutti erittäin ikävän kivun jalkaan, mutta kun vähän ajan kuluttua jalka turtui niin pystyi jälleen tykittämään täysiä ;D Ohjaajat osasivat pitää koko kahden ja puolen tunnin ajan yllä niin mahtavaa fiilistä ettei hyvä mieli kadonnut kertaakaan. Ei tälläisiä maratoneja jaksaisi joka viikko vetää, mutta näin silloin tällöin kyllä. Spinningsalista astellessani seinästä tukea pitäen olo oli kaikkensa antanut mutta ennen kaikkea onnellinen!

Before kuva! Känny olisi mennyt rikki jos spinun jälkeen olisin yrittänytkin ottaa kuvaa naamastani... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)