torstai 30. tammikuuta 2014

Elämäni vaikein haaste

Parin viimeisen viikon aikana on hermo kiristynyt huomattavasti. Syynä on siis kandikevään alkaminen... Kandia pitäisi alkaa kohta väsäämään, kirjatenttejä riittää ja viimeisiä pakollisia kursseja viedään. Ja tuohon sekaan pitäisi mahduttaa elämää, joka on 100% koulustressistä vapaata. Mä kun olen "hakuna matata" luonteisen ihmisen vastakohta, joka osaa liiankin hyvin stressaamisen epäjalon taidon. Ei auta vaikka saan yhden asian tehtyä, sillä lisää hommia on koko aika. Jotenkin mun päähän on iskostunut ajatusmalli, että relaan sitten kun saan kaiken valmiiksi. Ja arvatkaas vaan kuinka usein kaikki onkaan valmiina...? Veikkaan, että tämä tuntuu tällä hetkellä monille opiskelijoille aika tutulta. Etenkin siis niille, jotka ovat valmistumassa keväällä. Olenko oikeassa? :D

Kävin pitkän juttutuokion eilen erään tuttuni kanssa juuri koulustressistä ja kuinka saan sitä lievitettyä parhaiten juuri treenaamalla. Valittelin samalla sitä kuinka mun on niin vaikea relata ja vain olla tekemättä tai ajattelematta yhtään mitään.  Esimerkiksi viime perjantaina tentin jälkeen olin ajatellut ottavani rennosti, mutta koko loppupäivä kului siinä kun mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä enkä todellakaan saanut siinä aikaiseksi levättyä. Itse asiassa vasta lauantain puolella aloin tajuta tentin olevan ohi, mutta edessä oli työntäyteinen viikonloppu.

Siinä vuodatettuani hermostuneisuuttani tuttuni tokaisi minulle rauhalliseen - omaan mielentilaani verrattuna melkein puolihuolimattomaan sävyyn: "Jos sä kerran merkitset salitreenit ja nykyään vielä venyttelyt kalenteriin, niin miksi et merkitsisi ns pakollisia lepohetkiä sinne myös?".

....???....

Mun naama tuossa kohtaa on tainnut olla täysin korvaamaton. En saanut suustani mitään ulos kun ajatus tunkeutui mun koulujuttujen täyttämiin aivosopukoihin. Niin pieneltä vaikuttava lausahdus ja idea... Mikä mahti-idea!! Kuten moni arvaa, olen juuri sellainen tyyppi joka tykkää "laatikoida" tekemisiään ja hermostuu kun asiat ei mene suunnitellusti. Mikä onkin aika usein. Juuri venyttely -joka on toisin sanoen tavoitteellisen treenin toinen puolisko- on tullut jokaviikkoiseksi sen jälkeen kun lakkasin miettimästä josko pitäisi venytellä ja siirsin sen konkreettisesti kalenteriini.

Asiaa hetken kypsyteltyäni tulin siihen tulokseen, että tuota ideaa ei voi olla kokeilematta. Päätin siis haastaa itseni antamaan itselleni aikaa. Otsikkoon viitaten tämä haaste tulee oikeasti olemaan vaikea, koska käyn ylikierroksilla jos on jotain ihan pientäkin kouluhommaa tekemättä vaikka deadlinet ei vielä paikkuisikaan ja osaan stressata monta kuukautta eteenpäin asioita. Tästä lähtien joka viikko kalenteriin tulee ilmestymään päivä, jolloin kouluhommat on 100% pannassa. Kokonainen päivä juuri sen takia, että mun aivojen on niin vaikea puhdistua koulun aiheuttamasta huumaustilasta. Silloin teen kaikkea mitä huvittaa jos huvittaa. Ehkäpä menen sille päiväristeilylle ihan ex tempore, josta olen jo pitkään haaveillut. We'll see... :)

Samalla haastan muutkin samaan! Siis te kaikki koulustressaajat ja "laatikoinnista" pitävät: Nyt kalenteriin isompi tai pienempi tila ajalle, jolloin saatte tehdä kaikkea paitsi asioita jotka aiheuttavat stressiä!

kuva

2 kommenttia:

  1. Mikä idea! :D Miksen mäkään ole tuota tajunnut.
    Mä merkitsen aina kaikki treenit ja työt kalenteriin, mutta sen lisäksi joka päivä otan edes ne pienet hetket "omaa aikaa" bussissa tai koneella blogeja lukien. Sen lisäksi vois kyllä olla hyvä kokeilla totakin ideaa.
    Ja päiväristeily- sekin on idea jota mä voisin olla lukulomalla mukana toteuttamassa.. ;) :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ajattelee ihan liikaa ja monimutkaisesti niin taitaa jäädä näkemättä ne kaikista yksinkertaisimmat ratkaisut!
      Sun pitää alkaa vähän muokkaamaan sun lukuloman kalenteriasi... ;)

      Poista

Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)