sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Helsinki Coffee Festival

Tulipa pidettya spontaani pieni blogitauko. Viimeisen parin viikon aikana on tullut oltua viisi päivää viikosta duunissa ja lisäksi valmistauduin samalla monen sadan sivun kirjatenttiin. Siinä se vapaa-aika menikin suurimmaksi osaksi säännöllisen epäsäännöllisen treenin lisäksi. Eilen vihdoin sain suoritettua tentin alta pois (jep, valtiotieteellisen tentit ovat lauantaina).


Tentin jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa tutustumaan Kaapelitehtaan tarjontaan Helsingissä, kiitos Paulig Instituutin! Osallistuin heidän kisaansa vähän aikaa sitten heidän Instagramsivuillaan (@PauligInstitute) ja alkuviikosta sain tietää voittaneeni kaksi lippua Helsinki Coffee Festivaaleille!


Helsinki Coffee Festival on Kaapelitehtaalla järjestettävä tapahtuma kahvinystäville sekä -ammattilaisille. Tapahtumassa pääsee maistelemaan eri kahveja, tutustumaan erilaisiin koneisiin ja opettelemaan erilaisia asioita kahviin liittyen kahvin valmistuksesta koneiden putsaamiseen. Hieman erilainen, mutta mielenkiintoinen tapa palkita itsensä tentin suorittamisen jälkeen.




Vaikka en itseäni aivan vannoutuneeksi kahvin ihailijaksi tunnusta -ellei täysautomaattisen espressokeittimen omistaminen mua sellaiseksi leimaa- niin ainakin kahvin ystäväksi kuitenkin. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi festivaaleilla hujahti pari tuntia tuosta vain. Maisteltiin ystäväni kanssa syntisen paljon erilaisia kahveja, seurattiin kahvin SM-kisoja ja kuunneltiin samalla myös ammatinyrkkeilijä Eva Wahlströmin haastattelua hänen kahvinjuonnistaan. Haastattelusta jäi mieleen seuraavat asiat: Kahdeksan kuppia on Evallekin liikaa kahvia päivässä, suodatinpaperi tulee huuhdella ennen porojen laittamista (tai tulee tappelu puolison kanssa) ja kookosöljyä kahviin pitää saada aina. Oli ihan mielenkiintoista kuunnella urheilijan terveestä suhtautuminen kahviin (sidenote: kahdeksan kupin päivämäärästä on vähennetty hurjasti).


Tulipa samalla huomattua kuinka kaulassa kiikkuva järjestelmäkamera olisi ollut paljon kätevämpi laite kuin kännykän kamera. Suurin osa ajasta tuli alueella käveltyä kuppi kädessä, joten kuvasaalis eri kahviständeistä jäi olemattomaksi. Muutenkin paikka oli melkoisen täynnä väkeä, joten hyviä kuvia oli aika vaikea saada. Ja alla olevasta kuvasta huomaa kuinka se mun keskittyminen herpaantui kahvista myös muihinkin asioihin, kuten paikan sisustukseen...


Eilinen parituntinen kahvin maailmassa oli kaiken kaikkiaan antoisa ja mielenkiintoinen, varsinkin kun tuo oli ensimmäinen kahviin liittyvä tapahtuma johon olen osallistunut. Ilman Instagramia olisi mennyt varmasti koko tapahtuma multa ohitse. Enkä olisi päässyt maistamaan elämäni ensimmäisiä churroja suklaisen kaakaon kera. Enkä olisi päätynyt ostamaan ihania uusia tuttavuuksia Dallmayrsilta. Kolmea eri kahvipapua. Ihan vain siksi etten osannut millään päättää kolmen eri papupussin kesken. Not ashamed and not afraid to say it! Koska mun mielestäni heidän kahvinsa oli ehdottomasti festivaalien parasta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piristät päivääni kommentillasi! :)