Elokuu by Insta

Elokuu meni kuin hujauksessa yliopiston alkamista "odotellessa". Nyt yliopisto on alkanut ja nämä kaksi seuraavaa viikkoa tulevat olemaan oikein ekstrayli-intensiivisiä... En malta odottaa että ne ovat ohi! On siis hyvä paeta takaisin elokuuhun Instagram kuvieni merkeissä. Nimimerkillä turunennoora voit seurata mun kuvia ihan reaaliajassa ;)

Tää filtteri <3 Ei voi muuta sanoa!

Paikallisesta nepalilaisesta ravintolasta on tulossa hyvää vauhtia mun lempparipaikka. 

Parasta nautittuna hyvässä seurassa.

Elokuun alussa tuli tutustuttua ensimmäistä kertaa kesäteatterin tarjontaan.

Jäi sellainen fiilis, että voisin ensi kesänä mennä myös käymään... 

Kesällä istuttamani pensasmustikat tuottivat mulle jo tänä vuonna yhden ihanaisen mustikan <3

#doodles

Elämästä pitää osata myös nauttia. Kahvilassa käymisestä olen kehittänyt itselleni oikein kunnon nautinnon. Höyryävän lämmin kahvijuoma ja muuta ei tarvita (no joskus kakkupala). Sitä hörppiessä keskityn vaan ja ainoastaan kahvin tuoksuun ja makuun.

Omar. Pienellä karvapallollani tuntuu olevan toinen uhmaikä tai sitten hänellä on vain hyvin suuret luulot pienestä itsestään...

Kesän aikana löysin myös uuden harrastuksen: Piirtämisen. Hyvää musiikkia kuunnellen. Pari tuntia menee aivan tuosta vain.

Kesäkurpitsaherkkuja

Iskipä viimeinkin muhun tämä kiertävä kiva nuha/flunssa. Pari viikkoa sitten alkoi kurkkukivulla, viime viikolla hierojan jälkeen meni vain pahemmaksi ja nyt on alkuviikkooltu saikulla. Elintarvikkeiden kanssa kun on tekemisissä kaupan alalla niin siinä ei paljoa pärskimistä hyvällä katsota, saati sitten ettei kroppa tykkää hyvää fyysisestä rasituksesta kipeänä.Panadolin voimalla on menty ja kroppa on jälleen niin jumissa, ettei yksi hierontakerta sitä saa auki. Mutta ehkä pikkuhiljaa tässä aletaan olla siinä kunnossa, että voisin lopettaa nenäliina- ja yskänpastilliteollisuuden tukemisen tältä erää...

Kipeänä ei ole ollut paljoa ruokahalua ja syöminen jäänyt aika epäsäännölliseksi. Itse oon sitä mieltä, ettei kipeänä kannata noudattaa kevyttä salaattiruokavaliota vaan tankata juuri sitä ruokaa mitä tekee mieli. Placeboa tai ei niin ainakin tulee parempi mieli. Itselläni ainakin tuntuu pää hajoavan neljän seinän sisällä. Lääkärin määrättyä saikkua olisi heti tehnyt mieli lähteä vaikka pyöräilemään tai lenkille. Kiltisti olen kuitenkin maannut kotona ja juonut kuumia nesteitä enemmän kuin laki sallii. Kun se nälkä kipeänä iskee ja saa eteensä hyvää ruokaa niin mieli paranee huomattavasti.

Eilen tarvitsin juuri tuohon apeaan olotilaan lohturuokaa ja siihen pääainesosa tuli ihan omalta etupihalta noutamastani kesäkurpitsasta. Ruuaksi valmistui helposti uunissa kesäkurpitsaveneitä! Valelin ensin kesäkurpitsanpuolikkaat oikein reilulla määrällä sitruunaoliiviöljyä. Tämän jälkeen jaoin puolikkaisiin tölkin tomaattitonnikalaa ja heitin päälle hieman oreganoa antamaan lisämakua. Laitoin vain toiseen päälle juustoa, sillä kypsentymisajan puolivälissä lisäsin toiseen kesäkurpitsaan yhden kananmunan päälle ihan kokeilun vuoksi. Uunissa kesakurpitsat kypsyivät 200 asteessa puolisen tuntia.

En ollut koskaan aiemmin kokeillut valmistaa kananmunaa uunissa, mutta ainakin tuon eilisen kokeilun jäljiltä voisin suositella. Kananmunasta tulee paljon pehmeämpi eikä pinta ole kova. Kesäkurpitsat hävisivät muutenkin eilen miltein kokonaan hetkessä. Koko päivänä ei ollut ollut ruokahalua ja kun nälkä iski niin... Ehkä ensi kerralla muulle perheelle jää hieman enemmän maisteltavaa.

Wuosisatamarkkinat

Viikonloppu hujahti kokonaan töissä jälleen kerran. Perjantaina iltavuorolla alkanut työputki päättyy tänään iltavuoroon. Vielä jaksaa painaa täysillä duunia kunnes yliopiston opinnot jälleen alkavat. Välillä viikonloppuiset iltavuorot hieman harmittavat kun tuntuu menevän koko päivä ohi odotellessa työvuoron alkua, mutta viime viikonloppu oli erilainen sillä meidän paikkakunnalla järjestettiin lauantaina jo perinteeksi muodostuneet Wuosisatamarkkinat. Menin vasta yhteen töihin, joten ehdin nauttia markkinahumusta aikaisin aamusta. Jälleen kerran hyvä sää suosi markkinoitamme!

Wuosisatamarkkinat ovat aivan nimensä mukaiset. Suurin osa kojuista on Wanhan ajan tyylisiä myyden mm. takorautaisia kynttilänjalkoja ja kauniita lasitöitä. Myyjätkin ovat panostaneet vaatetukseensa oikein kunnolla. Kaikista ihaninta minusta Wuosisatamarkkinoilla on juurikin tuo menneen ajan tunnelma. Tänäkin vuonna menin kiertelemään alueen kojuja heti aamusta, ennen suurinta ruuhkaa. Vaikka kuinka pikaiseen yritti kierroksen tehdä niin aikaa vierähti silti miltein kaksi tuntia.

Samalla itselleni käsityöihmisenä heräsi hirveä innostus kokeilla mitä erilaisempia käsitöitä. Mietin josko pitäisi aloittaa keramiikka tai hopeatyöt uudestaan tai kokeilla jotain itselleni entuudestaan ihan uutta kuten oksista koristeiden tekoa. Sisäinen lapsi pääsi irti varsinkin siinä vaiheessa kun pääsin silittelemään erääseen pihapiriin tuotuja lampaita ja kaneja...

Hunaja oli ainoastaan ostoslistallani lähtiessäni kiertämään aluetta. Viime vuonna ostin äitini kanssa eräältä oman paikkakunnan myyjältä muutaman purkin hunajaa ja nyt päätettiin ostaa samanlainen satsi ensi vuotta varten. Mukaan tarttui lisäksi mm. valkosipulia, tämäkin myös oman paikkakunnan viljelijältä. Mieluusti käytän hieman enemmän rahaa tuotteeseen jos samalla saan tuettua lähialueen tuottajia!

Oli mukava huomata kuinka paljon tänä vuonna oltiin enemmän panostettu ruokapuoleen. Ruokakojuja oli huomattavasti enemmän eri puolilla markkinoita viime vuotiseen verrattuna. Kiersin tarkkaan ruokakojut, mutta päädyin silti viime vuonna ihastumaani annokseen eli paistettuihin muikkuihin valkosipulikastikkeella. Ensi vuotta odotellessa! :)

Onko teidän paikkakunnallanne markkinoita joilla tykkäätte käydä?

Insta heinäkuu

Heinäkuun Instagram kuvien aika! Näin hieman myöhässä mutta parempi se kuin ei milloinkaan. Luulisi kesällä olevan enemmän aikaa oleilla koneella kun ei ole kouluhommia mutta taitaapi olla toisinpäin... ;)

Seuraattehan mua Instassa nimimerkillä turunennoora? 

Kommentoikaa alas omia Instanimimerkkejänne niin alan seuraamaan myös teitä! :)

Heinäkuun ihanat ilmat hellivät pyöräilijää!

Pyöräilin yhden kerran kaatosateessa. Se riitti... Pilvisinä päivinä kävin jatkossa lenkeillä jos mieli teki päästä ulkoilmaan. Heinäkuu oli oikein cardiopainotteinen kuukausi. Jumpissa ja ulkona tuli liikuttua, mutta en tainnut kertaakaan puntin puolella käydä. Vaihtelu virkistää vai miten se meni?

Perheen kanssa piti käydä Stadin keskustassa ihan vain sen takia että päästiin Stockmannille kahvilla käymään. Maukkaan näköinen sunnuntaiaamiainen eikö vain?

Makea brunssi omalla terassilla. Vielä pääsee nauttimaan suomalaisista tuoreista mansikoista!

Doodles.

Metsiä on tullut koluttua oikein kunnolla etenkin mustikoita etsiessä. Nyt on pakastimet täynnä herkkua syksyä ja talvea varten.

Tuntuu aivan utopistiselta ajatella, että nyt on jo elokuu! Mihin ihmeeseen kesäkuu ja heinäkuu oikein menivät? Kaikki jotka haluavat kelata kesän alkuun sanokaa hep!

Sienessä

Näin sateisena päivänä on kiva istuskella kotona ja kirjoitella viime viikonlopun aurinkoisesta sieniretkestä. Lähdin aikaisin launtaiaamuna Porvoon kautta Kouvolan metsiin viettämään laatuaikaa enoni kanssa. Äitini jäädessä keräämään mustikoita auton läheisyyteen minä ja enoni pyyhällettiin monta tuntia pitkin maita ja mantuja kantarelleja etsien. Tuli tehtyä samalla mäkitreeni, porrastreeni, HIIT ja ties mitä muuta aineenvaihdunnan liikkeelle saavaa treeniä. Arvatkaa vain kaksi kertaa jaksoinko mennä samana päivänä enää salille.

Eno kun on tottunut kävelemään metsissä vuosien saatossa sienien ja mustikoiden perässä niin hän paineli menemään oikein kunnolla. Vaikka viime vuosina olen tykästynyt mustikoiden keräämiseen, mulla oli silti aivan täysi työ pysyä perässä kun piti samalla katsoa sekä mihin astui että mistä löytyy kantarellin väristä keltaista kaikkien kuivuneiden lehtien seasta.

Kun oikean sävyistä keltaista sai näkökenttäänsä niin yleensä lykästi kunnolla ja löytyi kunnon kasa kantarelleja. Metsät olivat täynnä myös muita sieniä esim. suolasieniksi kelpaavia rouskuja. Niihin en ole (vielä) tutustunut, sinne jäivät odottamaan seuraavaa poimijaansa.

Hiki valui noroina selkää pitkin heti ensimmäisestä hetkestä asti, varsinkin kun paineli ylämäkeen ylempänä olevan kuvan paljaaksi hakatussa mäessä. Eno harmittelikin moneen kertaan kuinka juuri parhaat kantarellipaikat oli tänä vuonna menty hakkaamaan paljaaksi. Aina ei voi voittaa... Jossain vaiheessa tuumin kuinka olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan toinen ämpäri mustikoita varten, sillä niitä oli vähän väliä maasto sinisenään. Ja kuinka isoja jotkin niistä olivatkaan, melkein pensasmustikoiden kokoisia. Mutta paljon paremman makuisia! Toisaalta mun ja enoni metsäseikkailun pointtina oli kanterellien keruu. Mustikat toimivat oikein hyvänä eväänä, joita poimin suuhuni pitkin matkaa silmien hakiessa maastosta sieniä.

Vaikka osa kantarellipaikoista oli hakattu paljaaksi ei reissu ollut turha. Oli aika voittajafiilis lähteä kotiin neljän ja puolen kantarellikilon kera! Nyt ne odottavat pakasteessa syksyä ja talvea. Oikein vesi herahtaa kielelle kun ajattelee mitä kaikkea niistä keksiikään tehdä... :)

Keräättekö tekin metsän antimia vai ostatteko ne pakasteesta suosiolla?

Pyöräilyn pauloissa

Viikko hujahti jälleen ihan tuosta vain eikä tänne blogin puolelle tullut eksyttyä. Oikeastaan en paljon ole koneella edes pyörinyt, sillä olen nyt intoutunut miltein joka päivä pyöräilemään. Jo heti aamusta asti on kutina päästä ennen tai jälkeen töiden edes pienelle lenkille Suomen kesäiseen ulkoilmaan. Jopa siihen sateiseen mikä ei ole yhtään mun tapaistani!

Pyöräillyt olen miltein joka kesä, mutta jotenkin tänä kesänä olen saanut luotua siitä itselleni treenin lisäksi meditaatiohetken. Kuulokkeet korville, kypärä päähän ja viilettämään 10, 15 tai 20 kilometrin pituiselle lenkille. Kaikki ajatukset katoavat kun keskittyy polkemiseen ja hyvään musiikkiin. Salilla käynnin sijaan olen viime viikonkin aikana mieluummin käynyt pyöräilemässä, muutamaan kertaan olen vielä innostunut pyöräilemään salille ja takaisin treeneihin.

Oletteko te löytäneet pyöräilyn ilon? :)

Kauranyhtisperjantai

Kävelin tänään töistä lähtiessäni pakastealtaiden ohi ja mietin, että pitäisiköhän sitä vapaiden kunniaksi viettää stereotypinen pizzaperjantai. Ei mitään Grandiosaa vaan kunnon Ristorantea. Salaattia ja valkosipulikastiketta kylkeen ja kotitekoinen kotzone olisi tehty nopeasti. Eipä tarvitsisi sen enempää vaivaa ja aikaa nähdä ruuanlaiton suhteen tänään. Pizzoja selaillessani yhtäkkiä mieleeni juolahti, että voihan hitsin vimpulat mullahan on jääkaapissa kauranyhtistä! Sain sitä käsiini eräs päivä (meidän kaupassamme sitä saadaan vain lauantaisin ja silloin saamamme muutama myyntierä loppuu jo muutaman tunnin kuluttua ulko-ovien avaamisesta) ja olen pantannut sitä jääkaapissani jo tovin kun en ole osannut päättää mitä siitä tekisin.

Nyhtökaurasta on ollut sen verran paljon hypetystä alkuvuodesta asti, että tuote ei kaipaa kovin suuria esittelyjä. Jos ette jo tiedä niin nyhtökaura eli tutummin kauranyhtis on suomalainen innovaatio, proteiinipitoinen vegevaihtoehto lihalle. Kauranyhtiksen proteiinit ovat peräisin kaurasta ja pavuista. Sen tekstuuri on aikalailla samanlainen kuin lihalla ja mikä parasta on se käyttövalmis kuumentamisen jälkeen.

Nopeus ja uteliaisuus ratkaisivat. Pizzaperjantai vaihtui kauranyhtisperjantaihin kun hilpaisin nopeasti kotiin. Olin pitkään miettinyt kaikenlaisia erilaisia reseptejä millä voisin kokeilla kauranyhtistä kunnes mulle valkeni ettei mun tarvitse mitään sen ihmeellisempiä reseptejä keksiä, sen kuin korvaan lihan missä tahansa ruuassa kauranyhtiksellä! Koska nälkä oli kova, oli mun ensimmäinen oma kauranyhtiskokeiluni seuraava: Täysjyväcouscousia, wokvihanneksia sitruunaöliiviöjyssä paistettuna sekä kauranyhtistä valkosipulipastakastikkeella. Lounaani oli itse asiassa nopeammin valmiina kuin pakastepizza. Kymmenessä minuutissa edessäni höyrysi ihanan täysi ruokalautanen. Tuo aika kun olisi muuten mennyt jo pelkästään uunin lämpenemiseen.

Olen jo aikaisemmin maistanut kauranyhtistä hampurilaispihvien muodossa. Nyt tämä toinen kosketukseni kyseiseen tuotteeseen vain edelleen vahvisti mielipidettäni: On sen verran hyvää että kunhan onni sallii niin jatkossa tätä tuotetta tulee löytymään useamminkin tämän sekasyöjän lautaselta. Samalla saa myös suomalaista työtä tuettua.

Tein muuten samalla pienen testin. Vein lämmintä kauranyhtispastakastiketta isälleni ja käskin maistaa tekemääni ruokaa. Hieman oudolta maistui kuulemma, mutta ei olisi uskonut millään ettei kyseessä ole liha! Voipi olla että saan vielä valmistaa kauranyhtistä eri muodoissa myös porukoillekin. Paketista kun riittää annoksia useammallekin. Then again "Joey does not share food!" Frendifanit ymmärtävät tämän ;)

Miten teidän perjantaihin kuuluu ruokarintamalla?

Ja koska yksi kuva mun kauranyhtisateriastani ei ole tarpeeksi... ;)

Lisätietoja nyhtökaurasta löytyy Gold & Green nettisivuilta!