Provinssi 2016

Provinssi 30.6.-2.7. oli tämän kesän ehdoton kohokohta mulle, sillä se oli mun tämän kesän lomamatkani. Omanlaisensa elämysmatka. Liput oltiin ostettu hyvän ystävän kanssa jo alkuvuodesta ja olinkin ehtinyt jo pitkään fiilistellä Provinssia. Alkuvuodesta festarit tuntuivat todella kaukaisilta, mutta aika hujahtikin ihan huomaamatta. En ehtinyt edes alkaa jännittää kuin vasta muutamaa päivää ennen festareita. Mitä kaikkea otan mukaan? Mikä sää on? Miten nukun teltassa keskiviikosta sunnuntaihin kun en ole koskaan aikaisemmin niin nukkunut?

Suunnattiin tosiaan Seinäjoelle jo keskiviikkoiltana. Monen tunnin automatka hujahti jutellessa ja musiikkia kuunnellessa. Oli ihan hyvä idea lähteä jo tosiaan tuona päivänä, sillä saatiin vapaasti valita telttapaikat miltei tyhjältä leirintäalueelta. Seuraavien päivien aikana loppuunmyyty leirintäalue oli kuin miinakenttä täynnä telttoja pystyssä pitäviä naruja, joita olikin mielenkiintoista väistellä jos yritti kävellä muilla kuin merkityillä kulkuväylillä. Ensimmäisenä yönä tuli jo huomattua, että alue tosiaan on elossa 24/7 eli korvatulpat olisivat olleet todella hyvä ottaa mukaan kotoa! Vaikka nekin korvissa kuuntelin seuraavina öinä mm. Pelle Hermannin tunnarin soimista minuuttien ajan.


Provinssi oli todellakin panostanut niin leirintäalueen kuin itse festivaalialueen ohjelmaan ruuasta aktiviteetteihin. Jo matkalla alueelle tuli Provinssin nettisivuja selaillessa suunniteltua mitä kaikkea tulisi syötyä ja kokeiltua. Kuten arvata saattaa suunnitelmat menivät spontaanisti aivan uusiksi. Ruokarytmit olivat mitä olivat (esimerkiksi viimeisen festaripäivän vedin hodaripäivällisen voimin), nukkumaan mentiin kun viitsittiin ja välillä piilouduttiin telttaan pakoon Suomen kesän tarjoamia hervottomia sadekuuroja. Vaikka tykkään mennä matkoilla suunnitelman mukaan oli kuitenkin viiden päivän suunnittelematon festarointi mukavaa. Ihan jo senkin puolesta, että muutaman kerran käytiin kokeilemassa Provinssin leirintäalueella jo perinteeksi muodostunutta Silent Discoa jossa musiikkia kuunnellaan kuulokkeiden kautta.

Kuvasaldo jäi matkalla pieneksi, oikeastaan vain keikoilla otin muutaman kuvan. Niilläkin kamera pysyi suurimmaksi osaksi suljettuna, sillä mun tavoitteena oli keskittyä itse hetkeen. Vaikka kuinka kuvittelisi katsovansa keikkakuvia myöhemmin niin eipä niitä koskaan oikeastaan tule selailtua. Sateisesta säästä huolimatta päästiin katsomaan juuri niitä keikkoja joita haluttiinkin. Five Finger Death Punch, Nightwish, Antti Tuisku, Cheek, House of Pain, Juha Tapio, RAMMSTEIN...

Kaiken kaikkiaan Provinssi telttailun kera oli aivan mieletön elämys. Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, sai irtioton arjesta ja tuli vietettyä ikimuistoinen kesäloma. Ystävän kanssa tultiin kuitenkin siihen tulokseen sunnuntaisellakotimatkalla, että onneksi tää on kerran kesässä. Kolmen päivän festarien ja neljä telttayön jälkeen oltiin aivan rikki... Mutta ehkäpä silti otetaan ensi vuonna uudestaan. Ehkä.

Aivan viimeisenä ja erillisenä mun on kuitenkin pakko kertoa Provinssin kaikista odotetuin osuus: Rammsteinin keikka! Monta vuotta olen ollut kyseisen saksalaisbändin fani ja nyt vihdoin & viimein näin heidät livenä. Ei löydy sanoja kuvailemaan sitä fiilistä kun puolentoista metrin päässä lavan edessä olevasta aidasta sain seurata mun all time favorite bändin keikkaa liekkien porottaessa. Mahtavin. Keikka. Ikinä. Enempää en halua enkä todellakaan edes pystyisi heidän keikastaan sanomaan.

<3

Insta kesäkuu

Elossa ollaan! Hieman väsynyt olo on edelleen, mutta elossa. Provinssi 2016 on koettu ja mahtavaksi todettu. Vieläkin on hieman prosessointi kesken festarien suhteen (aka täysin vastakkaisesta vuorokausirytmistä toipuminen kesken kun heti maanantaina alkoi kuuden päivän työputki), joten ajattelin tähän väliin laittaa muutamia kuvia kesäkuun Instagramistani. Mut löytää sieltä nimimerkillä turunennoora :)

Ei kuukautta ilman kuvia koirista... <3 

Ilahdutin itseäni ruusuilla ihan vain koska halusin ja voin. Pienetkin teot tuo sisältöä elämään - ja ennen kaikkea hymyn huulille :)

 "Missä oon ollut kun oot saanut tuon rusketuksen?" En etelän matkalla ainakaan. Hyvän ystävän kanssa on tullut jäätyä suusta kiinni monesti yhden lasillisen ajaksi johtaen tuntien keskusteluihin aurinkoisella terassilla. Siitä ne rusketusrajat.

Joskus myös sitä aurinkoa on tullut palvottua ihan omalla pihallaankin. 100% nautiskellen.

Kohti Provinssia kävi matka keskiviikkona. Perhosia vatsassa, hymy huulilla ja auto täynnä hyvää seuraa.

Leirielämää silloin kun ei Suomen kesä näyttänyt sateisempaa puoltaan.

Tässä insta kesäkuun osalta (oliko se oikeasti tuossa?). 

Provinssifiilistelyä tulossa hieman myöhemmin tällä viikolla :)

Provinssi!

On kuulkaas pienoinen kuumotus päällä! Äsken kävin pikaisella kymmenen kilometrin pyörälenkillä ja nyt pakkailen viimeisiä kamoja laukkuihin. Kohta matka käy hyvän ystäväni kanssa kohti Seinäjoen Provinssi festaria! Kuinka moni teistä on tulossa Provinssiin?

Pitkään aikaan en ole festareilla käynyt, joten loppuviikosta on tulossa varmasti ikimuistoinen. Ollaan siis paikalla kaikki kolme festaripäivää ja mikä mielenkiintoisinta: Majoitutaan teltassa. Eli jos kaatosade (tai sade yleensä) pysyisit kaukana?

Blogi jää siis hieman vähemmälle huomiolle tällä viikolla. Snäppäilen kuitenkin paikan päällä nimimerkillä turunennoora :)

Juhannustaikoja

En ollut suunnitellut juhannukseksi sen ihmeellisempiä menoja kuin himassa oleilua sekä treenaamista jos puutarhatöiltä ehtii. Eihän sitä siis voinut kuin sanoa KYLLÄ kun jamisiskoni viikko sitten kutsui minut ja toisen jamittaren viettämään laatuaikaa kanssaan torstain juhannusjamien jälkeen kotiinsa. Yhdessäolo samanhenkisten ystävien kanssa voitti kotona lojumisen kirkkaasti.

Eilisen ekstrahikisen BodyJam tunnin (sopivasti uuden jamin nimi on "Tropical House Party") jälkeen suuntasin suoraan kyseisen jamisiskoni luokse. Samalla tuli jälleen koettua yksi kuuluisa ensimmäinen kerta. Palju. Melkein hävettää suomalaisena todeta, että en ollut koskaan käynyt paljussa ennen eilistä iltaa tai kuten jamisiskoni sen ilmaisi "Ootko sä tosiaan paljuneitsyt?". Voin sanoa etten enää ole! Aika soljui ihan liian nopeasti paljussa lojuen, saunassa jalkoja kuorien ja uudestaan paljussa kosteuttavat kasvonaamiot kasvoilla.

Hemmottelu ei loppunut siihen. Illan menu koostui kauranyhtisburgereista sekä valkosipulilla maustetuista bataattiranskalaisista. Voi sitä tunnetta kun tekisi mieli syödä vain lisää vaikka vatsa on jo aivan täysi. Eilisilta oli juuri tätä. "Voi kun jaksaisin vielä puolikkaan burgerin"- lausahduksen jälkeen puolitettiin hampurilassämpylä, mutta se puolikas hautautuikin omalla kohdallani ainakin tuplatäytteiden alle.

Eikä kauranyhtistä ole muuten turhaan hypetetty. Siinä on aikalailla lihamainen suutuntuma ja oikein maustettuna se kelpaisi aivan varmasti vannoutuneen lihansyöjänkin lautaselle. Aivan mahtava suomalainen innovaatio, melkein tekisi mieli sanoa että jopa Nokiaa parempi keksintö. Itselläni löytyy paketti kauranyhtistä jääkaapista, mietinnässä on mitä siitä kokeilisin... Onko kellään nyhtistä kokeilleella jo joitain lempireseptejä joita haluaisitte jakaa?

Sitruunamansikkapavlovan, karkkien ja popparien kera sujahdettiin sohvalle katsomaan leffaa, jonka ainoana kriteerinä oli silmänruoka. Juttu luisti ja jatkui myöhään, millään ei olisi malttanut lähteä pois. Kotiuduinkin kahden maissa yöllä, vastassa oleva oma karvapallo napittikin syyttävästi missä hänen lämmittäjänsä on ollut.

Oli muuten aivan mainio tapa korkata juhannus...

Hyvää juhannusta kaikille!

Olkaahan varovaisia erilaisten kirkkaiden kanssa itse kukin ;)

Hyvästä kannattaa pitää kiinni

Muutama vuosi sitten innostuessani kokeilemaan juoksua ostin elämäni ensimmäiset juoksukengät (Asics Gel Conventor). Pienen sisäänajon jälkeen ne tuntuivat heti aivan omilta, sopivat jalkaan oikein sulavasti. Koska mulla sattuu olemaan leveä jalkaterä, laskeutunut jalkaholvi sekä ylipronaatiota, olin hyvin yllättynyt löydettyäni heti ensimmäisellä kerralla sopivat juoksukengät. Kyllä urheiluliikkeen myyjät tietävät mistä puhuvat!

Olen rakastanut ja käyttänyt kyseisiä pinkkejä juoksukenkiä niin, että niissä on jo muutamassa kohtaa reikiä. Kaksi vuotta on muutenkin pitkä aika treenikengille, jotka pitäisi muistaa vaihtaa kerran vuodessa. Tähän ei taida käydä syyksi se, että kun ne on olleet niin ihanat etten malttaisi olla pitämättä niitä...? Käytyäni hiljattain Stadiumissa näin sattumalta samat Asicset oikein houkuttelevassa alennuksessa, joten päätin ostaa itselleni pikaisen kokeilun jälkeen uudet parit. Kuinka monta kertaa sitä tulee tälläinen tilaisuus eteen ostaa täydelliseksi kokemansa tuote uudelleen? Yleensä sitä jää vain harmittelemaan kuinka olisi pitänyt tajuta ostaa heti kahdet ellei useammat kappaleet...

Väri vaihtui, mutta edelleen kengät näyttävät ihanilta pinkkien yksityiskohtien kera. Ja mikä parasta, tiedän että pikaisen sisäänajon jälkeen nämä tulevat istumaan jalkaani kuin valetut. Itse suosittelen lämpimästi Asicsen tuotteita, ovat todellakin hintansa arvoisia. Treenikenkiä ei todellakaan kannata ostaa pelkkien ulkoisten seikkojen perusteella. Aion lisäksi jatkossa tutustua enemmän Reebokin treenikenkiin sillä sain Stadiumin myyjältä vinkin, että kyseisen merkin kengät ovat yleisesti leveämpiä. Juuri siis sopivia minun kaltaiselleni "räpyläjaloille".

Kenkien sisäänajaminen on vielä vähän vaiheessa, sillä olen keväällä innostunut niin paljon pyöräilystä että lenkkeily on saanut jäädä aika vähäiselle huomiolle. Ehkä kaupanpäällisinä saamani ihana paita auttaa nostattamaan lenkkeilyintoa tänä kesänä!

Ramdom facts about me

Päätin pitkästä aikaa toteuttaa postauksen, jossa on muutamia erilaisia faktoja minusta. Osasitteko arvata nämä minusta? Kuinka moni tuli teille yllätyksenä? Kommenttikenttä on vapaa myös omille faktoillenne! :)

Pienenä haaveammattini oli arkeologi tai astronautti.

Mitä pikkutarkempi työ, sitä enemmän nautin siitä.

Askartelu ja käsitöiden tekeminen onkin siis mieleeni. 

Joulu ei ole joulu ellen ole saanut askarrella kaikille ystäville ja sukulaisille joulukortteja!

Opin juomaan kahvia vasta muutama vuosi sitten. Vieläkään en osaa tosin juoda kahvia mustana.

Haluaisin matkata ympäri maailmaa jossain vaiheessa elämääni.

R-a-k-a-s-t-a-n BodyShopin tuotteita yli kaiken. 

Heidän liikkeistään on miltein mahdotonta lähteä ulos ilman ostoksia!

 

Rammstein on jo monia vuosia ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan lempibändini.

Provinssissa vihdoin näen heidät livenä!

Kävin käsityöpainotteisen lukion. 

Minulla on sangen outo korkeanpaikankammo. Ihan hirvittää hypätä kolmesta metristä uima-altaaseen (saati sitten viidestä tai kymmenestä!), mutta haluaisin joskus kokeilla laskuvarjohyppyä lentokoneesta.

En voi sietää kaalilaatikkoa.

Keräilen Muumi astioita.

Uusimpana kokoelmassani on Muumien esi-isä muki, kulho ja lautanen.

 

Taru Sormusten Herrasta on lempparileffani. Ja eniten katsomani, lopetin laskemisen kun olin nähnyt koko trilogian 30 kertaa alusta loppuun.

Minulla on yksi tatuointi käsivarressani ja yksi lävistys kielessäni.

Pidän huoneeni muuten tiptop kunnossa ja pölyttömänä, mutta sängyn petaamista inhoan. Päiväpeitto saattaa olla siististi viikattuna tuolilla helposti viikon kerrallaan petivaatteiden ollessa sängyssä sellaisena illalla kuin mihin olen ne aamulla herätessäni jättänyt.

Kylmä Battery on juoma, joka saa sukat pyörimään jaloissa.

Kunhan se on pakastinkylmää ja sitä juo vain max yhden tölkin viikossa.

Sokeriton Battery EI ole Batterya muuten...

Kesä on lempivuodenaikani. Ja ilman irtojäätelöä ei ole kesää.

En kuitenkaan osaa valita yhtä jäätelölajia yli muiden.

 

Toukokuun Instagram

Kesäkuu on alkanut ja mä olen palannut töihin! Nyt on hyvä aika muistella muutamien instakuvien avulla toukokuuta. Seuraa mua Instagramissa: @turunennoora

Suurin osa toukokuusta kului lukuvuoden viimeisen kurssin kirjallisuuden parissa. Espresso Housessa tuli samalla vietettyä syntisen paljon aikaa - ja kahvia.

 

Tarmokkaana opiskelijana kirjat olivat seurana myös aurinkoa ottaessa...

Omat karvapallerot Tico & Omar <3

 Siivoskellessa laatikoita tuli vastaan erinäisiä aarteita. Kuinka moni tunnistaa nämä?

 Kevään vikaa tenttiä juhlittiin tyylikkäästi lasillisella Esplanadin Strindbergillä.

Tänä vuonna pihan omenapuut olivat aivan valkoisenaan kukinnoista. Jospa syksyllä saisi tehtyä oikein ison satsin omenahilloa!

 Viimeisen kuvan kautta toivottelen teille lukijoilleni oikein ihanaa alkavaa kesää. Muistakaa nauttia auringosta oikein kunnolla! :)