torstai 28. tammikuuta 2016

Ekoshoppailua


Pikkulinnut lauloivat, että Aikatalon ekokauppa Ekolossa olisi loppuunmyynti meneillään ja kaikki tuotteet olivat puoleen hintaan. Tämä siis siksi että siellä oli tapahtunut suurehko vesivahinko ja liike oli pakko sulkea ainakin korjauksen ajaksi. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä paikasta aiemmin, mutta 50% alennus herätti uteliaisuuden oikein kunnolla. Hävettävän hyvin tunnen opiskelukaupunkini tosiaan. Pitäisiköhän kenties kuudentena opiskeluvuotena tehdä muitakin kierroksia Helsingissä kuin Kamppi-Kaisaniemi tai Kamppi-Kumpula...?

Uteliaisuus tai mielenkiinto (tai mahdollisuus säästää rahaa) oli saanut monet muutkin liikkeelle. Eilen iltapäivällä kauppaan astuessa kuhisi se asiakkaita, varmasti vanhoja kantiksia sekä aivan uusia. Liike oli ollut jo monta tuntia auki ja sen huomasi lukuisista tyhjistä koloista hyllyissä. Kauppa kävi hyvin. Kiertelin tarkasti hyllyt läpi ja keräillen samalla itselleni ostoksia ennen suuntaamistani kiemurtelevaan jonoon. Puolisen tuntia jonotettuani kävelin hymyhuulin ulos kauppakassi täynnä itselleni uusia tuotteita. Hymyillen koska pääsen kokeilemaan uusia juttuja. Hymyillen koska minun hermoillani puolen tunnin jonotus on aikamoinen saavutus. Oh well...

Mitä Ekolosta tarttui mukaan?

Kaurapuurosta on tullut mun jokapäiväinen ruokani jossain vaiheessa päivää, nyt kuitenkin saan Urtekramin täysjyväriisipuurosta sille vaihtelua joinakin päivinä. Joka aamu en ehkä tätä tee, tuota puuroa kun tulee keittää 75 minuuttia.
Soijasuikaleista aion nyt ensimmäistä kertaa kokeilla tehdä ruokaa, paketissa ollut kuva pasta-annoksesta näyttää ainakin vastustamattomalta! Ja ehkäpä maustan näitä kokeiluja Urtekramin dijonsinapilla.
 

Teehylly oli kaupassa ensimmäinen hylly, jonka luokse suuntasin jostain kumman syystä. Erilaisia teepurkkeja ei voi koskaan olla liikaa sanon minä. Etenkään jos ne ovat yhtä nättejä kuin tämä Les Jardins De Gaïan mansikalla ja vaniljalla maustettu rooibostee! Ihme ja kumma pystyin pidättäytymään vain yhdessä purkissa vaikka olisin voinut lapata kaikki erilaiset teepaketit kassiini.


Raakasuklaat ovat mielestäni aika kalliita, jos vertaa tavalliseen suklaaseen siis. Yleensä nuo levyt ja patukat ovatkin jääneet kaupan hyllylle. Nyt oli hyvä syy napata mukaansa muutama raakasuklaapaketti sekä muutama luomusuklaapatukka. Näitä maistellessa saa varmasti hyviä ideoita uusien raakasuklaasatsien tekoon! Ainakin tuo cappuccinolla maustettu raakasuklaa kuulostaisi liian hyvältä jättää kokeilematta...


Kannattaa avata mielensä uusille kokemuksille. Jos ja kun Ekolo jatkaa toimintaansa Aikatalon pisteessään, pistäydyn paikalla mielelläni uudestaan! :)

torstai 21. tammikuuta 2016

Voimaa puurosta

Kaurapuuro on niin suomalainen perusaamupala kuin olla ja voi. Itseäni -ja uskallan väittää ettei kovin montaa muutakaan- ei kuitenkaan pelkkä aamupuuro pidä kylläisenä pitkään. Jo tunnin kuluttua alkaa olla nälkä ja tehdä mieli kaikenlaista naposteltavaa. Puuron lisäksi aamulla on aivan pakko syödä jotain proteiinipitoista, itse syön usein maitorahkaa (puuron seurana, en yhdessä). Fitnesspuuroa eli raejuuston sekoittamista kaurapuuron joukkoon olen kokeillut muutaman kerran todeten että hyi. Ne eivät vain yksinkertaisesti mun mielestäni sovi yhteen.

Tuossa yksi päivä mietin mitä sitä voisi sekoittaa kaurapuuroon, jotta siitä tulisi proteiinipitoisempi ja nälkä pysyisi kauemmin poissa...



Vastauksena kysymykseeni tuli niinkin helpossa proteiinipommissa kuin kananmunassa. Kananmunaa on tullut syötyä keitettynä ja paistettuna, miksen kokeilisi sitä puurossakin? Yleensä teen kaurapuuron aamuisin mikrossa aikaa säästäen, ollessani kipeänä kotona oli aikaa tehdä ihan kunnon perinteinen kaurapuuro liedellä. Sekoitettuani kaurahiutaleet veteen lisäsin mukaan yhden kananmunan rakenne rikottuna. Kymmenisen minuutin kuluttua lautasellani oli annos ruususuolalla maustettua ja miedosti kananmunalta tuoksuva annos puuroa.

Tuunattu kaurapuuroni ei kuitenkaan maistunut kananmunalta, vaan aivan tavalliselta veteen tehdyltä kaurapuurolta. Nyt päästin kyllä pienen valheen. Itse asiassa kaurapuuroni maistui astetta paremmalta, sillä kananmuna antoi aamupalalleni jotenkin täyteläisemmän ja kermaisemman suutuntuman. Söin tämän puuron lisäksi aamulla vain porkkanan ja klementiinin, mutta pysyin lounaaseen asti kylläisenä. Ilman että teki mieli napostella mitään ylimääräistä. 

Uskallatteko tekin kokeilla?


Voimaisaa viikkoa kaikille!

torstai 14. tammikuuta 2016

Taas se on täällä...

...Flunssakausi siis!

Omalle kohdalleni se iski tottakai juuri silloin kun edessä olisi ollut töistä ja koulusta aivan vapaa viikko. Ei lohduta "kunnollisen työntekijän ja opiskelijan leima" kun olisi ollut mahtava treenisuunnitelma valmiina tälle viikolle! Kurkku on kipeä. Yskittää. Heikottaa, vaikea jaksaa. Pää painaa kymmenen kertaa tavallista enemmän eikä tee mieli kumartua sitten yhtään. Omalta koiralta ei tule tämän suhteen yhtään ymmärrystä, palloa pitää jaksaa heittää kun hän sitä haluaa. Toisaalta saan vastapalvelukseksi öisin lämpöpatterin viereeni joten tämä on fifty-fifty tilanne ;)

Lisäksi nenä on tukossa aivan koko ajan! Niistän kerran ja pian on nenä tukossa jälleen. Palloa heittäessä nenä on itseasiassa tukossa aivan heti kun vähän väliä kumarrun noukkimaan palloa (olisikohan kallista hankkia jonkinlainen pallonsyöttökone ja opettaa koira käyttämään sitä?). Nenänpielet punaisina en mielelläni aio näyttäytyä julkisilla paikoilla vähään aikaan...

Onneksi tukkoiseen nenään on kuitenkin saatavilla helpotusta. En puhu nenäsumutteiden käytöstä, vaan kunnon perinteisestä nenänhuuhtelukannusta. Sarvikuonosta toisin sanoen. Tämä on itseasiassa vanha joogaan liittyvä nenänpuhdistukseen käytettävä väline, joka on saanut jalansijaa myös länsimaissa.

kuva

Mikä on sarvikuono?
Sarvikuonoa eli nenänhuuhtelukannua käytetään poistamaan epäpuhtauksia nenästä ja se sopii flunssan, poskiontelotulehduksen yms. oireiden hoitoon (ei sinänsä huuhtele poskionteloja, mutta helpottaa oloa). Käyttö kosteuttaa nenän limakalvoja.

Miten sitä käytetään?
Kannuun laitetaan mitallinen hienoa merisuolaa tai tavallista ruokasuolaa (ehdottomasti ei erikoissuoloja). Kannu täytetään tämän jälkeen haalealla vedellä ja liuosta sekoitetaan kunnes suola liukenee. Liian kylmää tai kuumaa vettä ei kannata käyttää käyttömukavuuden takia. Käyttöohjeiden mukaista suolamäärää kannattaa suosia, liian vähäinen tai liika suolan määrä ei tunnu kivalta. Trust me, molemmat on kokeiltu ja huomattu HYVIN epämiellyttäviksi.

Nenäkannun nokka asetetaan toiseen sieraimeen ja pään ollessa kallistettuna altaan edessä annetaan veden valua toisesta sieraimesta ulos ja sama tehdään toiselle sieraimelle. Oikea asento löytyy harjoittelemalla, ensimmäisillä käyttökerroilla voi vahingossa saada muutaman kerran suolavettä nieluunsa mutta asento löytyy oikeasti helposti. Lopuksi sieraimiin jäänyt ylimääräinen vesi tulee saada pois, tämä tehdään niistämällä/tuhauttamalla molempia sieraimia vuorotellen pää alaspäin, vaakatasossa ja pystyssä.

Kannun puhdistus
Huuhtelu kuumalla vedellä riittää ja kannu asetetaan kuivumaan aukot alaspäin. Desinfiointi onnistuu keittämällä tai mikrossa. Kannu on henkilökohtainen hygieniatuote, joten jokaiselle kannattaa varata omansa.

Käytön jälkeen olotila on ihanan seesteinen. Mä pystyn jälleen hengittämään! 
Ainakin kunnes pallofriikki koira haluaa uuden matsina ja kumarrun alas...


Kuinka moni on jo kokeillut tätä? 
Jos ette ole niin suosittelen lämpimästi, löydät näitä varmasti lähimmästä apteekistasi.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Hair!

Tämä postaus tulee olemaan hyvin kuvapainotteinen, kuvaa kuvan jälkeen. Kaivelin tuossa vanhoja kuvakansioitani ihan huvin vuoksi tällä viikolla ja ajattelin, että voisi olla ihan kiva tehdä tälläinen postaus. Jostain kumman syystä kun erilaisia kuvia tähän aiheeseen liittyen on tullut otettua... Pitkän pitkän pitkän valikoinnin jälkeen sain kavennettua tähän lataamani kuvat näihin. Aiheena siis:

2006

Kuva toimi vinkkinä, vastaus on hiukset. Tarkemmin siis omat hiukseni. Luonnostaan tuollaiset perusruskeat. Moneen vuoteen tuollaista kokonaisuutta ei mun hiuksissani ole näkynyt (tyvikasvua lukuunottamatta), sillä niin kauan kuin olen tienannut itse rahaa olen värjännyt hiuksiani. Ja se värien kavalkaadi on ollut vuosien saatossa aika suuri.

2006
Koko yläasteen ajan halusin värjätä hiukseni punaiseksi ja itseasiassa juuri yläasteen jälkeen kokeilinkin punaista hiuksissani saatuani luvan vanhemmiltani. Aluksi sävytteellä, sillä kampaajani suositteli kokeilemaan näin jos en pitäisikään väristä, mutta pian päädyin kestoväriin koska mähän pidin tuosta väristä. Vaikka punainen oli aivan ihana väri yksinään pitkissä hiuksissa, päädyin silti uteliaana ja hiusrintamalla rohkeana ihmisenä leikkimään.

2007

2007
Musta ja punainen sopi niin hyviin yhteen, että pakko niitä oli kokeilla yhdessä eri kohdissa päätä. Arvatkaapa mitä tälläiselle seikkailunhaluiselle kokeilijalle käy kun violetti nousee lempivärikseni yli kaiken? Aivan. Hiuksista löytyi pitkään kolmea väriä eli punaista, mustaa ja violettia, joiden paikka vaihteli.

2008

2009
Hiusten värjäämisen aloittamisesta asti olen aina käyttänyt samaa kampaajaa, itseasiassa en muista minulla olleen pienenä lapsenakaan koskaan ketään muuta kampaajaa. Kuinka sitä silloin olisi halunnut muualle edes mennä kokeilemaan kun hiustenleikkuun jälkeen sai aina hienon kuvion hiuksiinsa jollain upealla värillä? Käytän edelleen samalla kampaajalla, koska mielestäni hän on aivan mahtava: Molemmat olemme aina yhtä innoissamme eri värien laittamisesta ja koska olen aikamoisen avoin kaikelle uudelle, saa mun hiuksillani kokeilla mitä vain.

2010
2010 suurin muutos hiuksissani oli se, että siitä pätkäistiin pitkä polkka. Oli aikalailla eri olo kun olin suurimman osan elämästäni viettänyt liehuletti takamusta hipoen ja yhtäkkiä pituudesta lähti suurin osa. Sen jälkeen olenkin viihtynyt joko puolipitkässä mallissa tai hieman lyhyemmässä.

Tuon vuoden jälkeen olen innostunut oikein kunnolla muista kuin ns luonnollisista väreistä. Musta ja punainen ovat siis saaneet jäädä ja tilalle ovat astuneet vaihtelevasti pinkki ja violetti. Näitä on hiuksissa tullut monia vuosia jo pyöriteltyä vaihdellen pinkkien hiuksien ja violettien hiuksien välillä moneen otteeseen. Loppua ei vielä tälle innostukselle ole näkyvissäkään!

2011


2012
2013

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Joulukuun Insta

Selaillessani Instagramin kuvia näin laittaneeni sinne joulukuun ensimmäisenä päivänä kuvan lumettomasta maisemasta. Nyt ulos katsellessa on onneksi aivan toisenlaiset maisemat: mikä puuterilumisatumaa! Juoksulenkkarit on aika vaihtaa talviversioihin siis. Tuota lumetonta kuvaa en halunnut tänne blogin puolelle tuoda kuitenkaan, yritän niin unohtaa sen ettei saatu nauttia valkoisesta joulusta! Mutta olipa joulukuussa sen verran tekemistä ja muuta mukavaa ettei kuukausi todellakaan piloilla ollut lumettomanakaan.

 Mulla taitaa olla joka kuukausi joku ulkoilukuva koirista Instassani jostain kumman syystä...

Joulun jälkeen terveelliset syömiset meni vähän... Noh... Koko aika tuntui olevan viikonloppu joten herkkuja tuli syötyä. Joulukuun alussa vielä jaksoi syödä terveellisesti, itseasiassa kokonaisen viikon söin pelkkää salaattia lounailla ja muutenkin terveellisesti niin tasapainoisestihan se loppujen lopuksi meni eikö niin?

Pimeällä otettu kuva pihan värikkäistä jouluvaloista. Eipä näytä niin pahalta. Jossain vaiheessa taidan kyllä säästää ihan kunnon järkkäriä varten!

Lauran ollessa matkoilla olen saanut hoitaa näitä kolmea ihanaa pupua. En kestä kuinka suloisia ja höpsöjä nämä osaavat välillä olla! Aamiainen on useaan otteeseen meinannut mennä väärään kurkkuun näiden touhuja katsoessani...

Sain otettua itseäni niskasta kiinni ja vietin iltapäivän parhaan ystäväni kanssa, joka värjäsi blondit hiukseni enemmän minunlaisemmiksini. Nyt ei tunnu olo enää oudolta katsoessani peiliin vaan ihanan kotoiselta! Salin puolella taas saa katsoa useammin peiliin, että missä kohtaa valuu sinistä ja missä violettia hikeä.

Stockmannin jouluikkunat luovat joulutunnelman joka vuosi, oli sitten lunta ulkosalla tai ei!

Ensimmäiset kokeilut raakasuklaan saralla. Nam!

 Uudenvuodenaatto meni tänä vuonna kotona. Kaikki valot päällä ja televisio pauhasi, jottei Tico pelkäisi niin hirveästi raketteja. Koska hän on sitä mieltä, että mitä korkeammalla sen turvallisempi niin: aluksi maattiin lattialla, sitten hypättiin mun viereen nojatuoliin ja vielä käsinojalle... Ja kyllä tiibetinspanieli mahtuu istumaan myös ihmisen olkapäällä, jos olette ikinä sattuneet miettimään sitä!

Instagramini on @turunennoora 
See you there! :)