lauantai 31. tammikuuta 2015

Mustikkainen smoothie

Tänään tuli sukuloitua kunnolla eli juteltua monta tuntia ja siinä samalla syötyä vähän väliä. Vierailulla kun on niin toisten leipomukset vain maistuvat niin hyviltä, että kaikkea pitää maistaa. Syötyä tulee helposti liikaa kun napostelee koko vierailun ajan vähän väliä suolaista ja makeaa. Matkalla kotiin olikin ihanaa vain löhötä takapenkillä - ja avata farkun nappi.

Kotiin päästessä ei tehnyt mieli kunnon päivällistä, mutta toisaalta vatsa kaipasi jotain vatsaa rauhoittavaa, kevyttä täytettä. Smoothiekone kehiin vain ja surautin itselleni raikkaan ja herkullisen smoothien tälläisistä aineksista:

mustikkaa (jäisinä)
banaania
piimää
pellavasiemenrouhetta
chian siemeniä

Mitään makeutusta tämä smoothie ei kaivannut, piimää käytin sillä halusin smoothiesta piimämäisen "happaman". Toki jogurtti tai maitorahka käyvät. Fiksuna tyttönä olen oppinut ettei kannata laittaa maitorahkaa smoothiekoneen pullon pohjalle (jostain kumman syystä) joten päätin laittaa jäiset mustikat sinne. Kun ladoin muut aineet mukaan olivat mustikat ehtineet jämähtää pohjalle niin ettei niitä ravistamallakaan saanut irti. Tässä teillekin siis vinkki what not to do ellette halua käyttää aikaanne etsimällä pitkää nuolijaa tai vastaavaa, että saatte jäiset marjat pohjasta irti. Ruokalusikka kun ei ole tarpeeksi pitkä.

Smoothie oli sen verran hyvää etten ehtinyt siitä ottaa kuvaa ennen kuin huitaisin sen alas kurkusta. Jospa ensi kerralla ulkomuoto olisi koristelun jälkeen olisi edes hieman tätä muistuttava...

kuva

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Pasta-aterialla puhtia treeniin

Nyt on jälleen saatu innostus aikaiseksi salia kohtaan. Siis kunnon raudan nostamista kohtaan. Ja tuon uudenvuodenlupauksen (vähennän lihansyöntiäni) myötä on tullut ihan uusia ideoita ruoanlaittoon... Onneksi vuosi on vasta aloillaan niin ehdin kokeilla kaikkea! Viime viikolla päätin kokeilla samalla ensimmäistä kertaa ikinä mozzarellan lisäämistä johonkin ruokaan. Älkääkä naurako, en tosiaan aikaisemmin ole tainnut maistaakaan mozzarellaa. Pieniä ennakkoluuloja joitain ruoka-aineita kohtaan muka mulla...


Treeniä edeltävä tankkausateria koostui tällä kertaa täysjyväpastasta, tonnikalasta, mozzarellasta ja pastakastikkeesta. Nopea ateria oli koossa viidessätoista minuutissa! Kiehautin pastan, laitoin päälle tonnikalan, osan mozzarellasta lämmitin pastakastikkeen seassa ja osan laitoin pasta-ateriani päälle kylmänä. Basilikaa en valitettavasti löytänyt mistään piristämään annosta... Piti hyvin kylläisenä ja kun vielä "jälkiruuaksi" vetäisi kunnon kupin lattea niin kyllä jaksoi salilla! Ja jos ihmettelette vihreän puuttumista lautaselta niin itse söin ne lounaalla sosekeiton muodossa ;)


Ja koska en halua heittää ruokaa roskiin niin viikonloppu oli hyvä syy käyttää loppu pastakastike pizzoihin. Mikä ihana tekosyy...! Pizzoista tuli kuitenkin omatekoisia kotzoneja valkosipulikastikkeella. Koska pitää niitä muutamia kunnon bulkkipäiviäkin olla, right?


Hyvää viikkoa kaikille! :)

perjantai 23. tammikuuta 2015

AfterExam kilistelyä

Ei ole varmaan koskaan mennyt viikko näin nopeasti. Syy lienee ehkä siinä ettei viikon kolmena ensimmäisenä päivänä ehtinyt hengähtää kun aamuvarhaisella meni koululle ja sieltä suoraan töihin loppupäiväksi. Siinä huomasi kuinka raskasta on kun aluksi käyttää paljon psyykkistä energiaa koulussa ja sen jälkeen "riehuu" loppupäivän töissä. Samalla tietenkin käyttää kaiken vapaa-aikansa tenttiin lukemiseen niin siinähän se aika meni. Torstai illalla oli viikon  ensimmäinen piristeruiske kun pääsin Lauran spinuun pitkästä aikaa. Takamus ilmoitteli, että viime kerrasta on aivan liian pitkä aika...

Tänään mulla oli siis eräs uusintatentti, joka oli aivan pakko päästä läpi. Arasta takamuksesta huolimatta tentti meni hyvin. Tuli todettua, että kolmas (uusinta)kerta toden sanoo... Tenttitilaisuudesta ulos kävellessäni oli aika voittajafiilis ja halu päästä hieman kilistelemään. Koska illalla olisi salireissu edessä niin siiderin sihauttaminen oli pois pelistä. Mihin siis? Mieleeni muistui, että muutama päivä sitten olin lukenut Steffin blogista hänen yhteistyöstään Jungle Juice Barin kanssa ja suuntasinkin Galleria Esplanadissa sijaitsevaan smoothietaivaaseen pitkästä aikaa. Steffi on ideoinut Jungle Juice Barille oman nimikkojuomansa Steffit Supersmoothien. Combo (mustikka, päärynä, jogurtti, inkivääri, heraproteiini, omenamehu, jäitä) kuulosti niin hyvältä, että sitä oli aivan pakko kokeilla...


Tämän "mainoksen uhrin" on pakko todeta, että ostos kannatti. Olin aluksi hieman epäluuloinen heraproteiinia kohtaan (kuten tiedätte en enää siedä proteiinijauheita yms.), mutta smoothiessa maistuivat vain ihanat marjat ja hedelmät. Inkivääri jäi kivasti jälkimakuna kielen päälle. Hyvän maun lisäksi sai hyvän mielen, sillä jokaisesta juomasta lahjoitetaan 1 euro SOS Lapsikylälle!

Jos teillä siis on mahdollisuus niin käykää ihmeessä kokeilemassa Jungle Juice Baria! :)
 

Ps. Palan painikkeeksi oli ihan pakko käydä hakemassa Punnitse&Säästä liikkeestä tiramisuvalkosuklaamanteleita. Koska haluan pitää yllä illuusiota terveellisyydestä niin kuva kyseisestä pussista on sensuroitu ;)

lauantai 17. tammikuuta 2015

Quest Bar maniaa

kuva
Quest Bar patukat, nuo tällä hetkellä luonnollisimmiksi ja parhaimmiksi proteiinipatukoiksi leimatut tuotteet, ovat olleet jo pitkään "in" fitnesspiireissä ympäri maailman. Monista blogeista olen lukenut niistä pelkkää hyvää ja tietenkin olen utealiaana palanut halusta päästä kokeilemaan kyseisiä patukoita. Proteiinipatukoista innostuin aloittaessani käymään salilla, mutta pitkään aikaan en ole niitä syönyt enää. Viime vuoden lopulla päätin kuitenkin ostaa muutaman Quest Barin kouluun välipaloiksi. Mukaan luontaistuotekaupasta tarttui neljä patukkaa niiden suolaisesta hinnasta (miltein 4 euroa kappale!) huolimatta. Koska ei sitä voi vain yhtä laatua maistaa. Maisteltavana mulla oli Chocolate Brownie, Chocolate Peanut Butter, Banana Nut Muffin ja Double Chocolate Junk.

Millaisia Quest Barit sitten olivatkaan?

Patukoiden kääre on jo sinällään hyvin houkutteleva, vesi herahtaa kielelle jo pelkästä kuoren tuijotuksesta. Heti ensimmäisenä huomaa patukan sisältävän runsaasti proteiinia (20g), paljon kuitua ja vain vähän hiilareita. Keinotekoisia makeuttajia ei ole käytetty ja maun luvataan olevan luonnollinen, ihan mahtavaa siis! Ravintosisältö lupaa pelkkää hyvää.

Kääreen avatessaan tuoksu on ihan ok ja sitä inhaa suklaakuorrutetta ei ole patukan ympärillä sormia sotkemassa. Itse olen syönyt monia erilaisia proteiinipatukoita ja niiden keinotekoisen maun lisäksi inhottavinta on juuri se "suklaakuorrute". Lisäksi suklaan palaset on Quest Bareissa oikeasti isoja eikä sellaisia, joita tarvitsisi metsästää suurennuslasin kanssa. Vaikka patukka onkin aika kova, niin se pehmenee mukavasti kun sitä mikrottaa.

Löysin siis uudelleen proteiinipatukat pitkän tauon jälkeen...?

Poliittisesti korrektisti voisin todeta tähän, että koska nämä patukat ovat sen verran hinnakkaita ei minunlaiseni tavallisen salillakävijän kannata niitä ostaa välipalaksi. Tottahan tuo periaatteessa on enkä siis valehtele jos sanoisin näin ja jättäisin asian siihen.

Suoraan sanottuna mielipiteeni on kuitenkin tämä: Quest Barit ovat aivan täyttä kuraa! Niiden maussa ei mielestäni ollut mitään luonnollista ja ne muistuttivat hyvin paljon toinen toistaan. Jos mulle oltaisiin annettu patukka ilman käärettä maisteltavaksi, en olisi osannut sanoa mitä makua patukassa on. Lisäksi tekstuuri ja maku erosivat muista proteiinipatukoista vain hieman. Se siitä markkinointiväitteestä, että nämä ovat ihan erilaisia muihin myytäviin proteiinipatukoihin verrattuna... Patukoiden kovuuden vuoksi niitä sai ilman mikrossa pehmentämistä jauhaa ja jauhaa ennen kuin pystyi nielemään yhtäkään palasta. Kuitujen määrä on hurja -yhdessä patukassa kuitua on n. 18g- ja jos kuitujen saanti on jo kunnossa niin yhdelläkin patukalla saa helposti yliannostuksen ja perästä kuuluu.

Nuo Quest Bar patukat olivat siis ensimmäiset ja viimeiset, jotka aion kyseistä tuotetta ostaa ja syödä. Mulle ei vain yksinkertaisesti mene kurkusta alas mitkään ns. keinotekoiset proteiinituotteet. Mieluummin otan välipaloiksi kouluun hedelmiä ja puuroa. Todettakoon kuitenkin, että tämä on vain oma mielipiteeni asiasta. Seison vakaasti sen takana, mutta en yritä kertoa muille pitäisikö heidän syödä tai olla syömättä kyseistä tuotetta. Itse käytän neljä euroani mieluummin johonkin ihan muuhun.

tiistai 13. tammikuuta 2015

2014 Heia

Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa niille jotka ei vielä tiedä, että HeiaHeia on aivan mahtava! Itse en ainakaan enää pysyisi edes kalenterin treenimerkintöjen avulla perillä milloin olen liikkunut ja kuinka paljon. Kalenteria kun en jaksa välttämättä edes muokata vaikka treenien aikataulut muuttuisivat. Ja onhan se kivaa saada muilta kannustuksia ja kommentteja treeneistään.

Nyt kun mulla on Heiaa hurjat kaksi vuotta takana niin ajattelin tehdä postauksen, jossa vertailen noita kahta viime vuotta treenien suhteen.

2014

2013

Hups! Treenimäärät olivat tippuneet viime vuonna kolmasosalla vuodesta 2013. Eipä tuo ihme toisaalta, sillä viime keväänä tuli pakerrettua kandi ja viime syksy oli todella tiukka. Todella tyytyväinen olen kuitenkin tuohon treeni- ja tuntimäärään kun nuo edelliset seikat ottaa huomioon! BodyJam leijui edelleen lyömättömänä ykkösenä. Se on meidän salilla yleinen hyvän naureskelun aihe: Jammaajat tulevat salille vaikka keskiyöllä diskoilemaan jos niin kalenteriin laitetaan! Tänä vuonna valmistautuminen Helsinki MidnightRuniin sai juoksemisen ja juoksumaton nousemaan Top5. Kuntosali ja spinu ovat edelleen viiden "suosituimman" joukossa, vaikka niitä ei ole tullut määrällisesti harrastettua niin paljoa.

2014

2013

Viime vuonna olin hirveän laiska kirjoittamaan sairauspäiviäni Heiaan. Esimerkiksi kesäkuussa olin pari viikkoa kipeänä, mutta sitä en ole jaksanut merkkailla mukaan. Tänä vuonna voi olla etten kirjoita ollenkaan sairauspäiviä Heiaan, sillä mulle ei ole aivan auennut minkälainen funktio niillä tuolla olisi. Mieluummin muistelen omia treenejä kuin tuijotan sairaspäivien rasteja!

2014

2013

Toinen vuosi kun katselen näitä tilastoja ja vieläkään en osaa lukea oikealta vasemmalle, vaan alan lukemaan 1, 4, 7, eikun... Tuota kakkoskohdan kävelyä ei pidä sekoittaa ihan kävelyyn vaan sekin kuuluu mun juoksuharjoituksiin. Näyttäen en vain ole osannut laittaa sitä aina samaan kategoriaan. Vanhat tutut perussuosikit tosiaan löytyvät molemmilta listoilta, viime vuonna tuli myös muutama uusi tuttavuus.

Iloinen yllätys oli se, että vaikka luulin etten käynyt yhdelläkään BodyPump tai BodyCombat tunnilla niin olen näyttäen molempia harrastanut hurjat kaksi tuntia! Vuonna 2013 pumpattua tuli 15 kertaa ja combatia harrastettua 11 kertaa. Unelmoin siitä, että pääsisin samalle tasolle kuin ihana jumppahullu Mine! Koulukin muuten näkyy tuolla 2014 listalla sentään fyysisenä työnä edes kerran: muutaman tunnin mittaisena suokävelynä. Uusina tuttavuuksina (kiitos Lauran!) on viime vuoden listassa mm. tallityöt, rytminen voimistelu sekä lentopallo.

Innolla odotan mitä vuosi 2015 tuo tullessaan. Toivottavasti enemmän treenejä! Jos tähän muutamaan ensimmäiseen viikkoon on uskominen niin hyvältä näyttäisi. Treenikärpänen on puraissut hyvin ja tuntuu kuin olisin löytänyt kunnolla uudelleen liikunnan ilon. Kasvavien treenimäärien lisäksi olisi toki kiva saada uusia treenilajeja listalle. Olen jo muutaman tovin ehtinyt pohtia esimerkiksi vesijuoksun kokeilemista tai joogaamisen aloittamista. We'll see!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kun on pakko.

Viime vuoden syksynä treenimäärät laskivat kuin lehmän häntä. Kouluhommia tuli ahmittua aivan liikaa (joten salille ei vain ehtinyt) ja kun stressaamisen taidon osaan liiankin hyvin niin ei sitä energiaakaan ollut. Kun oli koko päivän tehnyt kouluhommia ja olo oli kuin maratonin juosseella, ei mihinkään fyysiseen vain pystynyt vapaa-ajalla kovin usein. Toisaalta eipä sitä vapaa-aikaa kouluhommien kanssa ahertaessa ollutkaan... Salilla käymiseen tottuneena seurauksena oli välillä enemmän ja välillä vähemmän huono omatunto asiasta. Kun olisi pakko päästä käymään salilla. Pakko päästä juoksemaan. Pakko treenata ettei lihakset surkastu. Pakko liikkua, että pääsee eroon tosta vyötärölle kertyvästä talvirasvasta. Samalla kun oli myös pakko tehdä kouluhommia. Hyvin tyhmää ajattelua tuo, että olisi pakko. Mä vain osaan olla aikamoinen jääräpää kun sille päälle satun. Kun mistään kouluhommasta en osannut luopua ja tein ne 200 % panoksella niin treenaaminen oli se, josta niin sanotusti pystyin luopumaan. Vaikka se olisi tehnyt pääkopalle hyvää, niin oli ainakin yksi pakko vähemmän tehtävälistalla. Aikaa ei jäänyt yhtään sen vähempää omalle itselle, mutta oman logiikkani mielestä näin oli helpompi.

Joululoman aikana kouluhommia ei ollut, joten treenaamiselle olisi ollut aikaa. Kroppa kuitenkin tuntui niin väsyneeltä -jota se oikeasti olikin kiireisten töissä vietettyjen joulunaluspäivien aikana ja jälkeen - että jäin usein kotiin. Uudeksi lempinukkumis- ja lepäämisasennoksi muodostui vatsallaan makaaminen pää tyynyyn haudattuna. Se alinomainen "pakko" jäi jotenkin alitajuntaan päälle treenaamisen suhteen, joten ei välttämättä tehnyt edes mieli lähteä salille. Tarkemmin sanottuna siis en halunnut tehdä mitään pakollista, oli sitten kyseessä yleensä kuinka tahansa mukava asia koska olin lomalla. Punttitreenit siis jäivät olemattomiin.

Eilen menin salille tekemään pelkkää rentoa juoksumattotreeniä. Ehkä hieman spinua mutta ei raudan nostamista. Päätin sen jo kotoa lähtiessäni ja varsinkin salin pihaan saapuessani, sillä se oli autoja täynnä kiitos avoimien ovien. Matolla hyvän aikaa vietettyäni silmät osuivat edessäni vapaana oleviin reiden koukistus ja pull down- laitteisiin. Jos mä vaikka ihan vähän menisin kokeilemaan, että muistanko asetuksia oikein. Ihan vain, että ne on muistissa kun tulen tekemään kunnon salitreenin. Mutta jos mä tekisin reidenkoukistuksia niin tarviihan mun tehdä reidenojennuksia myös. Enkä mä nyt millään voi vain selkälihaksia kokeilla vaan täytyy mun hieman rintaakin treenata. Näiden ajatuksien myötä tein puoliksi huomaamattani kroppaa herättelevän vuoden ensimmäisen treenin. Kaikki suuret lihakset rintalihaksista pohkeisiin tuli käytyä läpi.

Ja mulla oli treenatessa ja etenkin sen jälkeen hauskempaa kuin lapsella karkkikaupassa! Mä tein sen, mun vuoden ensimmäisen salitreenin! Ja muistin oikein laitteiden asetukset. Enkä nyt ihan huonoja painoja nostellut vaikka kevyesti tein. Kaikista parasta kuitenkin oli se, että mulla ei kertaakaan tullut treenin aikana sellainen olo, että tekisin tätä pakosta. Vaan koska halusin ja koska pidin siitä. Hyvää fiilistä lisäsi se, että kaiken epäterveellisen sijaan mulla teki mieli tomaattitonnikalaa ja nuudelia (jos jollekin se ei ole selvinnyt edes tämän postauksen myötä, niin sanotaanko suoraan että olen mieltäni myöten kiero kuin korkkiruuvi!).

Tänään piti olla vapaapäivä salilta eilisen kevyen treenin takia (kevyt koska "vain" ojentajat ja hanuri ilmoittivat olemassaolostaan), mutta Lauran kysyessä mua salille en voinut kieltäytyä. Ainahan mä voin mennä tekemään kevyen treenin. Crossarilla lämmittelyn ja venytysten väliin ujutin eilistäkin kevyempää salitreeniä ja keppijumppaa. Lopuksi muisteltiin Lauran kanssa diskovalojen hohteessa vanhaa jamisarjaa. Hymy oli huulilla koko ajan. Sillä mä en tehnyt mitään pakosta, vaan koska mä itse halusin.

***     ***     ***

Pienenlaisena opetuksena - voisin ehkäpä sanoa viisautena - tästä kaikenlaisille treenaajille:

Älkää tehkö liikkumisesta pakkoa. Pakko on vain sana, vain mörkö. Se vie kaiken liikkunnasta tulevan ilon lisäksi turhaan energiaa. Koskaan ei ole pakko liikkua vain koska olisi "pakko". Valinnanvaraa on. Liikkua saa koska se on hauskaa, koska siitä nauttii, koska siitä jää pitkäksi aikaa hyvä fiilis ja loppujen lopuksi se muokkaa kroppaa. Liikkukaa siis omaksi iloksenne ja omasta halusta, ei pakosta. Itse asiassa poistakaa koko pakko- sana teidän varastostanne. Se on ihan turha keksintö.

torstai 1. tammikuuta 2015

Uusia kujeita vuodelle 2015

Ensi vuonna alan laihduttamaan. 
Ensi vuonna aloitan uuden harrastuksen. 
Ensi vuonna olen rohkeampi. 
Ensi vuonna matkustan enemmän. 
Ensi vuonna...

Kuinka monen uusi vuosi on alkanut tälläisissä tunnelmissa?

Joka vuosi uuden vuoden lähestyessä alkaa sosiaalisessa mediassa ja lehdissä pyörimään samat keskustelunaiheet kuinka sitten ensi vuonna otetaan itseään niskasta kiinni joissakin asioissa ja tehdään vaikka mitä. Uusi vuosi tuntuu olevan aina mahdollisuus itsensä ylitykseen ja kun tsemppaamisen aloittaa ajoissa, voi mieluisia tuloksia saada aikaan. Kunhan siis tavoitteet ovat alunperin olleet järkevissä suhteissa. 365 päivän välein alkava muutosten aikakausi ei ole ehkä yhtä niin ahdistava kuin aloittaa jotain uutta joka maanantai. Tietysti tähänkin voisi tähdätä...

Viime vuonna postauksessa en virallisesti tehnyt mitään uuden vuoden lupausta vaan maalailin asioita, joita olisi kiva saada aikaan. Nyt lukaistessani tuon tekstin uudelleen on aika selvää ettei ihan niin käynyt. Treenimäärät eivät ole nousseet eikä stressaaminen hirveästi helpottunut. Hups. Mutta hei eipä tuo ollut virallinen lupaus...! Hieman silti ehkä harmittaa, mutta nyt kun alkaa uusi vuosi niin voihan sitä kokeilla uudelleen. Koulukalenteri kun näyttää suhteellisen kevyeltä.

Tänä vuonna aion kuitenkin tehdä varmaankin elämäni ensimmäisen virallisen uuden vuoden lupauksen, jota aion noudattaa koko vuoden. Tämä liittyy ruokavalioon, mutta en usko että sillä tavalla kuin mitä uskotte. Here it goes:


Vuonna 2015 aion vähentää lihansyöntiäni ja pitää lihattomia päiviä kaksi kertaa viikossa!


Vaikka haluan kantaa korteni kekoon eläinten hyvinvoinnin puolesta, tiedän etten halua ryhtyä suoraan vegetaristiksi koska let's face it - rakastan lihaa. Kuitenkin pienistä noroista ne suuret virrat syntyvät, joten olen varma pystyväni tähän. Tämän vuoden aikana (ja sen jälkeenkin!) aion siis vähentää lihansyöntiäni sekä ottaa yhä enemän huomioon lihan alkuperän. Kaksi päivää viikossa tuntui sopivalta näin aluksi, enemmän kuin olen yleensä ikinä ollut "lihattomalla" ruokavaliolla muttei liiaksi. Todennäköisesti aion myös ottaa mukaan yhden kalapäivän viikolle, sillä kalaakin on tullut syötyä hävettävän vähän.

Tälläisillä eväillä siis vuoteen 2015! :)

 Ja loppuun on pakko laittaa pakollinen yliampuva motivaatiokuva!