Kahvia sisäisesti ja ulkoisesti

Tässä olisi tiistain kuva-arvoitus:

Eihän tuo kovin vaikea ollut. Kuvassa on siis kahvipurunappeja, jotka espressokone tekee jokaisen kupposen kohdalla. Napit kertyvät koneen sivussa olevaan astiaan, josta ne heitän joko roskiin tai kompostiin. Hävettävän vähän ne ovat tosin menneet kompostiin. Lupaan parantaa tapani tämän seikan suhteen!

Vasta vähäsen aikaa sitten mulla on käynyt välähdys: Taivaallisen latten sivutuotteena saa taivaalliselta tuoksuvan kuorinnan! Miten ihmeessä mulla on voinut mennä tälläinen ohi sen puolen vuoden ajan, jonka olen omistanut espressokoneen?! Parisen kertaa kahvikuorintaa kokeilleena mulla on mielessä muutama asia, jonka ajattelin jakaa teidän lukijoiden kanssa:

- Espressokone tai kahvinkeitin, kummankin purut käyvät tähän touhuun ihan yhtä hyvin!

- Kahvinjuojille periaatteessa ilmainen.

- Muutama nappi/mitallinen riittävät jalkojen, käsien ja kasvojen kuorintaan.

- Jalkojen ja käsien kuorinta menee pelkillä puruilla, kasvojen kuorintaan voi puruihin lisätä hunajaa.

- Voihan sitä tietenkin käydä koko kropan läpi samalla...

- Ekstrahoitavaa kuorintaa (tai naamiota!) voi tehdä lisäämällä puruihin esim. muussattua avocadoa, kookosöljyä, aloe veraa...

- Plus "ylellisyyttä" tuo hommaan suklaakahvi.

Itselleni on kuorinta jäänyt vähälle kun se vaan aina tuppaa unohtumaan. Kahvinpurut ovat tuoneet hommaan jonkinlaisen rutiinin kun porokippoa tyhjentelee vähän väliä. Kokeilkaa ihmeessä ja kommentoikaa tänne mitä pidätte! Vinkkejä otetaan myös vastaan! :)

PS. En ole aivan täysin varma mitä viemäri tykkää kuorintaan käytettyjen kahvinporojen valumisesta sinne, vaikkakin kyseessä on todella pienet määrät. Mikä toisaalta estää tehdä tätä ulkona säiden niin salliessa...? :D

Syksy

Ensimmäiset syksyn pikkupakkaset tulivat jo tällä viikolla. Samalla nuupahtivat mun kurpitsani, joten keräsin tämänvuotisen satoni. Tää vuosi ei ollut mikään paras kurpitsankasvatusvuosi kun kesäkuu oli niin kylmä, satokausi jäi siis lyhyeksi. Olin kuitenkin jälleen uuden asian kurpitsoihin liittyen joita aion ensi vuonna soveltaa!

Niin ja miten ne kurpitsat. Tulihan niitä muutama...

Pieniä kurpitsoita kokonaista yhdeksän kappaletta. Suurin oli 1,7 kiloinen.

Niitä "ihan oikeita" kurpitsoita neljä. Suurin oli 9 kilon painoinen eli samaa luokkaa kuin viime vuonna. Ehkä mä ensi vuonna saan kasvatettua oikein ison jättiläisen. Sitä odotellessa heh...

Kunhan keksin mitä noista teen niin luvassa on lisää reseptejä! Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Monday - need I say more?

Maanantai. 

Se viikon ärsyttävin päivä. Tuskallinen ensimmäinen päivä. Jolloin mikä tahansa - jopa pienikin - asia tuntuu tuomitsevan koko päivän juuri sinne alimpaan... Kuten esimerkiksi:

Herätyskello! Miksi en vain voi jäädä makaamaan sänkyyn kun nukuttaisi vielä niin mukavasti?

Jääkaapissa ei ole maitoa! En voi tehdä joka aamuista latteani eli päivästä ei voi tulla hyvä?!

Sateenvarjo kotona ja tietenkin sataa! Paljon. Ja joudun juoksemaan ulkona. Ja kastun.

Mutta kuitenkin:

Juostessani sateessa ehdin aikaisempaan bussiin, sain ostettua maitoa ja päivällä sain kauan kaipaamani latten. Samalla tuli naureskeltua Hesarin sarjakuville.

Tekaisin itselleni lounaaksi banaaniletun. Lämpimän banaaniletun ja kotitekoisen omenahillon kanssa oli ihanaa fiilistellä sadetta sisätiloissa. Villasukat jalassa.

 Viikon ensimmäinen päivä on myös perfektionistille hyvä aika ottaa itseään niskasta kiinni. Suuntasin siis salille tekemään kunnon treenin. Tutisevat jalat ja hymysuu bonuksena.

Ehkeivät ne maanantait sittenkään eroa muista päivistä. Ihanaa viikonalkua kaikille! Muistakaa iloita niistä pienistäkin asioista :)

Hankoon!

Viime viikon vietin Hangon seudulla Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Luonnonmaantieteen intensiivinen kenttäkurssi oli sen verran tiukka paketti ettei koneelle paljon ehtinyt, joten kirjoitin valmiiksi jo muutaman postauksen. Ensimmäistä kertaa ikinä kokeilin siis ajastettua postausta ja hyvinhän se meni.

Loistavasti meni kenttäkurssikin! Meitä oli pieni ja tiivis porukka, joten ryhmähenki oli mahtava. Opettajalta saatiinkin moneen otteeseen kehuja innostuneisuuden ja yhteistyön osalta. Päivät kuluivat luennolla tai kenttähommissa, illat vietettiin yhdessä jutellen tai pelaillen. Koska päivät olivat pitkiä ja työntäyteisiä niin uni tuli iltaisin nopeasti. Silloin kun siis maltettiin yömyöhään mennä nukkumaan...

Ajattelin tähän laittaa muutaman kuvan viikon varrelta niin pääsette hieman kurkistamaan missä on oltu ja mitä on tehty. Kesällä kannattaa muuten ehdottomasti suunnata Hankoon porukalla, joko syömään tai yksille! :)

Hangon rantabulevardia. Päätettiin ensimmäinen kenttäpäivä tälläisissä maisemissa kun mentiin istumaan ravintolaan yksille. Ei sen koulun tarvitse niin vakavaa olla ;)

Tiistain agendaan kuului pomppuinen matka moottoriveneellä eräälle saarelle, jossa suunnistettiin. Jokaisella rastilla oli maantieteellisiä tehtäviä. Tämän lammen kohdalla kysyttiin milloin se on syntynyt ja onko se jo makea järvi!

Kanervia saaressa <3

Maantieteellinen pähkinä: Mikä aiheuttaa kahden eri värisen hiekan kerrostumisen?

Torronsuo - Etelä-Suomen suurin keidassuo. Puolen kilometrin talsiminen suolla vastaa jo hyvää treeniä. Pian oppi mihin kannattaa astua ettei hukkaa saapastaan suohon.

Esimerkki tieteellisestä tutkimuksesta. Kairattiin erilaisilla kairoilla koenäytteitä soista ja järvien pohjista.

Viimeisinä päivinä tuli muuten heitettyä tämän vuoden talviturkki raikkaaseen meriveteen! Kirkumiset kaikuivat aika hyvin rannoilla... Samaan syssyyn kävin vielä soutelemassa ensimmäistä kertaa ikinä.

"Ja tässä kuvassa näemme hiidenkirnuja ja plastisia muotoja..." Tosin ihan sama vaikka mitä maantieteellisiä muotoja tässä näkyy niin kaunis on eikö vain?

Hangon rantamaisemaa... <3 Tarvitseeko muuta sanoa? :)

Voihan näppylä!

Kuinka moni tunnustaa olevansa sellainen, jolla stressin määrän voi laskea naamasta? Itse huomaan joka syksy koulun alkaessa, että sen mukana tuoma turha stressaaminen tuo mun naamaan muutaman ylimääräisen näppylän. Aknelta olen koko ikäni onneksi säästynyt, mutta kun naamaan ilmestyy muutama näppy niin itselleni tulee mieleen lähinnä perunapelto peiliin tuijottaessa. Kuinka tuollaiset pienet jutut voivatkaan oikeasti ärsyttää niin paljon?

Näin käy vaikka yritän syödä hyvin, juoda tarpeeksi vettä ja liikkua kunnolla. Periaatteessa siis tehdä kaikkea mikä estäisi naaman kukkimista, mutta stressi tuntuu vain välillä puskevan kaiken tuon läpi. Stressin ennaltaehkäisy olisi ehkä paras keino estää tuollainen kokonaan. Sitä odotellessa mulla on tälle vuodelle kuitenkin ase, joka on toiminut omalla kohdallani aikaisemmin ja uskon sen toimivan myös nyt. 

Sebamed Clear Face Anti-spot gel.

Lisätietoja täältä

Levitän tuotetta iltaisin näpyille ja ne alkavat hyvin nopeasti pienentyä ja kadota. Geeli kuivuu nopeasti eikä ärsytä ihoa, joten tämä sopii jopa herkälle iholle jollainen minullakin on. Tätä ja muita Sebamedin tuotteita saa kaikista apteekeista. Vaikka hunajanaamiolla on samanlainen antibakteerinen vaikutus - ja se on ah niin ihana saunassa - niin tämä on hieman käytännöllisempi jokapäiväiseen käyttöön. Kannattaa kokeilla!

Kesäkurpitsaveneitä

Tänä kesänä mun kesäkurpitsat ovat jälleen tuottaneet satoa oikein rutkasti, ihan muillekin jaettavaksi asti. Vaikka olenkin niitä ystävilleni jaellut niin silti on itsellenikin niitä riittänyt ihan tarpeeksi. Tällä hetkellä mun lempparireseptini kesäkurpitsasta on uunissa paistettavat kesäkurpitsaveneet. Aloitetaan siis uusi viikko jälleen uudella reseptillä!

Kesäkurpitsaveneisiin tarvitset:

yksi tai kaksi kesäkurpitsaa

fetaa

aurinkokuivattuja tomaatteja (esim. basilikaöljyssä)

juustoa

pippuriseosta (esim. Garlic&Pepper)

Voitele uunivuoka tai laita siihen leivinpaperi alle. Halkaise kesäkurpitsat ja kaavi pois sisällä oleva "höttö". Jos sisältä löytyy isoja siemeniä niin voit pesaista ne, kuivata ja käyttää ensi vuonna uusien kesäkurpitsoiden kasvattamiseen. Aseta koverretut kesäkurpitsanpuolikkaat uunivuokaan ja laita koloihin fetaa sekä aurinkokuivattuja tomaatteja. Valuta päälle hieman öljyä sekä halutessasi juustoa. Ripottele vielä päälle haluamaasi pippuriseosta, itse suosin Santa Marian Garlic&Pepperiä. Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsat ovat haluamasi kypsiä.

Nämä kesäkurpitsaveneet sopivat ruoan lisäkkeeksi tai itse ruuaksi. Kesäkurpitsoiden ei tarvitse pehmetä uunissa kokonaan eli jos haluat rouskutella niin voit jättää kesäkurpitsat al dente. Omasta mielestäni kummin päin tahansa ne ovat superherkullisia. Ja superterveellisiä! Herkullista viikonalkua! :)

Maukasta viikonloppua

Hip ja hei kesä tuli takaisin ainakin hetkiseksi! Ulkona on aivan ihanan aurinkoinen ja lämmin ilma. Ja mikä parasta, tänään ei ole koulua! Hmm ei nyt oikeasti. Parasta tänään olisi ihanan kesäinen ja kevyt ruoka, joka kuitenkin täyttäisi ja lämmittäisi. Jos tekin olette samalla aallonpituudella niin tässä olisi teille idea päivän ruuaksi...

Raikas halloumisalaatti!

Ainekset:

 jääsalaattia + salaattisekoitusta (esim. Lempi)

kurkkua, tomaattia

nektariinia

auringonkukansiemeniä

halloumia

oliiviöljyä paistamiseen

Ohje:

Valmistele salaattipohja salaateista, kurkusta ja tomaateista sekä nektariinista. Paista auringonkukansiemenet ja halloumiviipaleet oliiviöljyssä kauniin kullanruskeiksi, jonka jälkeen asettele ne salaattipedille. Päälle voit laittaa balsamicoa, mutta tämä (kuten mikään muukaan salaattikastike) ei ole pakollinen.

Vannoin jo ennen kesää kokeilevani halloumia jossakin muodossa, mutta sen kokeilu jäi aika viime tippaan. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Tuli samalla todistettua että a) halloumi on oikeasti hyvää ja b) se on niin täyttävää ettei kannata edes yrittää syödä kokonaista 200 gramman palasta kuten allekirjoittanut.

Tuo halloumisalaatti on todella raikas nektariinin ansiosta. Makeus tuo hyvin kontrastia halloumin suolaisuudelle. Halloumi on myös yllättävän täyttävää eli puolikas paketti per syöjä (100 grammaa) riittää hyvin. Pitää varmasti täytenä ja lämmittää ihanasti! 

Nauttikaa viikonlopusta hyvässä ruuassa ja hyvässä seurassa! :)

Helsinki Midnight Run 2014

Hengissä ollaan ja kymmenen kilometrin mittainen Helsinki Midnight Run on kunnialla suoritettu! Vieläkin on lauantai-illan jäljiltä väsynyt olo ja jalat ovat jumissa, mutta fiilis on mitä mahtavin :) Tässä raporttia lauantain kulumisesta.

Perjantain olin käyttänyt lepäillen ja hiilarivarastoja tankaten. Lauantaikin olisi ehkä periaatteessa kannattanut käyttää samloin, mutta millään en vain voinut jättää aamuista BodyJamia välistä. Kuten naureskelin kaverijamittajille niin se kävikin sellaisena lämmittelynä saunan kera. Loppupäivän vietin kiltisti leväten (tähän väliin on pakko mainita etten tosin millään meinannut pysyä paikallani jännityksen kasvaessa) ja tankaten ruokaa ja juomaa. Helsinkiä kohti lähdin autolla sillä Stadiumista hakemani starttipaketti sisälsi etulipun, jolla sai maksettua pysäköinnin vain neljän euron hintaan Qparkissa Helsingissä.

Senaatintorille saapuessani paikalle oli eksynyt muutama muukin kiertelemään. Paljon näki juoksijoita sekä kannustajia pyörivän esiintymislavan ja esittelytelttojen ympärillä. Itsekin kiertelin toria nauttien ilmaisista herkuista ja herättelin pikku hiljaa kroppaa tulevaa juoksua varten. Kuten olenkin aikaisemmin ehkä maininnut, niin en koskaan ole juossut kymmenen kilometrin lenkkiä. Tiesin, että edessä olisi siis aika haastava lenkki. Kävellessäni alueella kyselin muutamilta Helsinki Midnight Run paita päällä olevilta kanssajuoksijoilta heidän fiiliksistään ja aikaisemmista kokemuksistaan. Oli hienoa huomata kuinka paljon erilaisia juoksijoita tälläinen tapahtuma kerää yhteen. Naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja, kokeneita juoksijoita ja ensikertalaisia, yksin tai porukassa juoksijoita. Suomalainen jurous ja hiljaisuus olivat unohtuneet kun toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat toinen toistensa kanssa avoimesti.

Hämärä laskeutui juuri sopivasti ennen lähtölaukauksia. Itse juoksin ryhmässä 4a. Lähtöalueella siirryttiin muutamaa minuuttia lähtöä aiemmin, jotta ehdittiin lausua juoksijan vala (kunnioitetaan toisia eikä törttöillä). Tasan kello 21:23 kuului ryhmäni laukaus ja lähdettiin matkaan valoshown saattelemina. Vaikka menin yksin juoksemaan ilman tuttuja tuon Midnight Runin niin 11 000 muun ihmisen keskellä olo ei ollut yksinäinen kertaakaan. Fiilis ja energia, jonka niistä ympärillä juoksevista ihmisistä sai on aivan sanoinkuvaamaton. En koskaan uskonut voivani juosta noin lujaa jo heti alussa tai pystyväni juoksemaan niin pitkään ilman, että jalat olisivat lähteneet alta. Ensimmäiset kolme kilometriä juoksusta juoksin lujempaa kuin koskaan hiljentämättä vauhtia edes ylämäessä. Tämän jälkeen matka jatkui vaihtelevalla nopeudella power walkina tai juoksuna.

Ettei aivan totaalisen positiiviseksi hattarapilveksi tämä kirjoitus aiheesta menisi niin täytyy todeta, että ehdin kirota itseni alimpaan maankoloon muutamaan otteeseen matkan aikana. Nilkka ei tykännyt alun superspurtista ja vesipisteiden juomat meinasivat muutamaan otteeseen tulla ylös, jolloin hiljentelin vauhtia hetkeksi. Kertaakaan mielessä ei kuitenkaan ollut lopettaa, juoksun kun olin aloittanut niin maaliin oli päästävä puolentoista tunnin puitteissa.

Maaliviivan ylitettyäni olo oli epätodellinen. Olenko mä oikeasti hengissä? Kurkussa tykyttävä sydän, läähättävä hengitys ja humalaisen hoiperteleva kävelytyyli kertoivat asian olevan näin. Juoksun jälkeen saatiin vielä palautukseen banaani, proteiinikerrosrahkaa, energiapatukkaa sekä nestettä. Laura lähetti mulle ystävällisesti tulokseni ja siinä vaiheessa meinasin todella pudota maahan...

Sen sijaan että pääsisin hikisesti maaliin ajassa 01:29:59 niin mun tulokseni oli huikea 01:10:16! En kovin usein sano olevani ylpeä itsestäni, mutta tämä tulos tuossa on asia jota aion hehkuttaa itselleni vähän väliä. I did it! I made it! I'm alive! Ja mikä parasta/hulluinta: en malta odottaa ensi vuoden Helsinki Midnight Runia! ;)