Next Victoria's Secret Angel in the making

Tänään tuli jumitettua läppärin edessä pari tuntia enemmän kuin oli tarkoitus, sillä jäin "vahingossa" etsiskelemään ja lueskelemaan netin syövereistä löytämiäni treeniohjelmia. Aivan liian monta hyvää treeniä löysinkin :D Samalla tuli opiskeltua oikein kunnolla englannin kieltä, sillä kun jostain kumman syystä löytää laajemman varaston treenejä. Lopulta kallistuin tutkailemaan tarkemmin julkkisten treeniohjelmia ja sieltä osui silmiin mielenkiintoinen treeni tälle päivälle.

Nimittäin Victoria's Secret Angels Sexy Workout! Se oli näppärästi pilkottu osiin videoiden kera, joten tekniikan sai tarkistettua jos kielitaito ei tuottanut tarkkaa visuaalista kuvausta. Mun oli ollut aamulla tarkoitus mennä juoksemaan, mutta sattuneesta syystä (lue: mä nukun vielä viisi minuuttia ja heräsinkin kymmeneltä) treeni siirtyi illemmalle. Koska olin päättänyt vetäistä juoksutreenin tänään vaikka mikä olisi, niin ajattelin antaa alakropalle kunnolla kyytiä ja yhdistää juoksumattoiluun erään osion Victoria's Secret ohjelmasta: Runway Butt!

Juoksun jälkeen lämmöt olivat kohdillaan mallien seksikästä pakaratreeniä varten. Toistoja tehtiin 12-15 per jalka ja lisätäkseni poltetta oli nilkkapainot aivan pakko ottaa messiin.

Train like an Angel: Butt Circuit
Side leg extensions
Middle leg extensions
Angle leg extensions
Back stretches
Side leg press-ups
Middle leg press-ups
Angle leg press-ups
Side leg lifts
Knee leg lifts (push from your glutes)
Knee stretches
Clams Pilates exercise
Leg circles (10 in one direction, 10 in the other)
Cross-over stretches

Vaikka treenissä ei ollut pääasiassa suuret painot, tiesin odottavani kunnon poltteita. Uutta tässä treenissä mulle oli se, että periaatteessa samaa liikettä tehtiin kolmessa eri kulmassa jolloin liikkeen teho kohdistui eri osiin pakarassa. Jalkojen ojennuksia (extensions) tehdessäni mietin, että pilailiko Candice Swanepoel kysyessään videolla "Do you feel the burn?". Väsymys oli parempi sama kunnollisten leiskojen sijaan. Jalkojen noston (press-ups) kohdalla tosin meinasin jo suoraa huutoa kailottaa YES I do feel it! Loppuosa treenistä oli aivan täyttä tuskaa. Hammasta purren ja jalat täristen sai tehdä viimeiset toistot. Luovuttaminen ei todellakaan ollut vaihtoehto!

Nilkkapainoilla sai jo tarpeeksi tuskaisen poltteen pakaroihin, mutta mikään ei estä lisäämästä intensiteettiä treeniin esim. köyttämällä jalkansa alataljaan. Tähän treeniin kuluu aikaa 15-20 minuuttia, joten se on helppo integroida oman treenin yhteyteen tai tehdä kotona vaikkapa televisiota katsellessa. Extensions- ja press-ups-osuuteen saa lisättyä tasapainotreeniä kun nojaa vain yhteen käteen.

Niin ja toimiko kyseinen treeni vai oliko se vain turhanpäiväistä konttaamista? Tämä ehkä kiteyttää treenin tehon: Yritin hypätä pystyyn kuin elokuvissa konsanaan ja tuiskahdin suoraan turvalleni. Aivan täydellinen face plant. Jos kokeilette samaa niin ottakaa ihmeessä kiinni jostain noustessanne ylös. Älkääkä kuvitelkokaan näyttävänne yhtä seksikkäiltä kuin videolla. Ellei järkyttävät irvistykset ole teistä seksikkäitä...

Tää treeni on aivan pakko ottaa osaksi jokaviikkoista treenirutiinia. Siis ainakin sen takia, jos vaikka olo alkaisi tuntua yhtä seksikkäältä kuin Victorian enkeleillä. Varokaa vain, voi olla että komeilen seuraavan uimapukunumeron kannessa...! ;)

Tarkat kuvat eivät olleet tänään in.

Mañana

Why do today what you can do tomorrow?...

Toinen kesälomani töistä lähti virallisesti eilen käyntiin venyttelyjen ja hyvän komedian seurassa. Kroppaa availtuani käperryin teekupin kanssa nojatuoliin peiton alle ja tunnit kuluivat nopeasti kun vuorottelin leffan katselun ja geologian lukemisen välillä. Kun homma sujui niin sutjakasti, niin miksi sitä olisi noussut ja lähtenyt salille hikoilemaan. Kesti pitkälle iltapäivään ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni ja lähdin salille kuten olin suunnitellutkin. 

Lämmitellessäni päivän treeniä varten aloin miettiä miten voikaan olla niin helppoa työntää tehtäviä seuraavalle päivälle (epämiellyttäviä tehtäviä siis, jos joku tarjoaisi etelän matkaa tälle päivälle niin tuskin sitä sanoisi että mañana!). Huomisen koittaessa työt voi jälleen siirtää seuraavalle päivälle ja sitä seuraavalle... Jos tekisi huomenna tämän homman niin tänään olisi vapaapäivä ja ehtiihän sitä viimeisenä päivänä tehdä kaikki asiat aivan hyvin. Deadlinen lähestyessä onkin sitten kiva painaa paniikissa ja hermoromahduksen partaalla duunia...

True or not...? :D

Yritän usein tehdä työt mahdollisimman pian, ettei ne kasaantuisi ja koska voisin pitää vapaata ne tehtyäni. Tässä on kuitenkin vaikea pitäytyä varsinkin jos olisi jotain "parempaa" tekemistä juuri silloin. Vetoan mielessäni siihen, että mun on pakko lepäillä tässä niin jaksan sitten tehdä tuon ja tuon ärsyttävän tehtävän. Kotitöissä tää on välillä liiankin tuttua puuhaa, koulumaailmassa ei niinkään. Tämä johtuu lähinnä siitä, että hamuan itselleni niin paljon tekemistä, jotka on (omasta mielestäni) pakko saada alta pois heti eikä loppujen lopuksi sitä luppoaikaa jää paljoakaan.

Jokainen tekee asiat omalla tyylillään enkä tuomitse tai väitä että oma tapani olisi se paras tai ainoa oikea. Olisi kiva tietää millaisia ajatuksia muilla on tästä asiasta? :)

Tsätä tesktistä ei ehkä tullut niin selkeä kuin olin ajatellut. Ajatus pyöri niin sitkeästi päässäni, että se oli vain pakko saada vuodatettua johonkin. Ja nythän siihen oli aikaa kun olen monen tunnin siivouksen tänään jo tehnyt. Loppupäivän voin siis vaan maata sängyssä mitään tekemättä!! Just kidding... Tiistain iltadiskoa ei voi jättää välistä ;D

 ...Why do tomorrow what you can do today?!

Joko viikonloppu on taas edessä?

Huomaa, että maanantai ja tiistai oli vapaata töistä. Oon ollu tän loppuviikon aivan kujalla päivistä. Tosin se voi johtua myös siitä, että mulla alkoi juuri kahden viikon kesäloma töistä jei! Maanantai ja tiistai piti treenata sekä aamulla että illalla, mutta se muuttui kun päätin läpällä mun suosikkiosteopaatilta kysäistä aikaa hoitoon. Kuin ihmeen kaupalla maanantaille oli sattunut peruutusaika ja mä sain ensimmäistä kertaa koko kesänä raahattua itseni runnottavaksi. Eipä muuten enää ole käsi puutunut kun osteopaatti sitä venytti ja vanutti. Koko kroppa oli aika perusjumissa, paitsi niska ja kallon lihakset mille me molemmat naurettiin ettei voi olla totta :D

Eipä tarvi selitellä sitä etten tiistaiaamuna mennyt salille. Oli aikamoisen lötkö olo. Muutenkin treenimäärä on tällä viikolla jäänyt melko vähäiseksi, juuri tuon hieronnan takia sekä koulustressin (niin tosiaan koulu alkaa vasta syyskuun alussa ja mulla on stressi päällä jo nyt?!?!) ja töiden takia. Ensi viikolla saa taas tykittää kunnolla :)

Nyt kun ei ole mitään hurjia treenejä tällä viikolla niin ajattelin kertoa minkälaista ruokaa syön. Mistään überterveellisestä ja kalorittomasta ruokavaliosta ei ole kysymys!  Tykkään kokkailla ja kokeilla uusia makuja. Leipominen varsinkin on aivan ihanaa touhua, vaikka se onkin viime aikoina jäänyt vähemmälle :( Olen yrittänyt parina viime vuonna kiinnittää yhä enemmän huomiota proteiinin ja viherkasvien määrään. Siinä oon tainnut onnistua kun porukat on maininneet asiasta vähän aikaa sitten. Voipi olla että porukoiden toinenkin kommentti on totta: "Sähän syöt ihan jumalattomia annoksia!". Mutta hei kasvava lapsi tarvitsee ravintoa! Enkä mä nyt niin hirveästi syö ellei ole hyvää ruokaa ;)

Viime aikoina mun bravuuriksi on muodostunut kanafetakastike. Olen varmaan maininnutkin, että paikallisessa kahvilassa on mielestäni maailman paras kanafetapasta ja kotona olenkin yrittänyt luoda samanlaista makuelämystä. Lähellekään en tuota täydellisyyttä ole päässyt, mutta kastike on kuitenkin hyvin nopeasti hävinnyt kattilasta.

 

Kuten jo mainitsinkin niin vihreän määrä on lautasella lisääntynyt. Aika kausittaisesti se määrä kuitenkin vaihtelee. Esimerkiksi mulla on nyt kreikkalainen salaatti-buumi. Voisin mutustella sitä vaikka joka päivä! Töissä mulle onkin naureskeltu, että kivannäköinen toi sun salaattis kun vihannekset on niin hienosti pilkottu ja päällä on iso fetaköntsä. Aitoa kreetalaista tyyliä sanon minä! :D

Ilman aamiaista mun päivä ei lähde käyntiin ollenkaan. Mitään ei jaksa ja hermot on niin tiukilla ettei mun lähettyvillä ole turvallista oleilla. Aikaisina aamuina en välttämättä jaksa panostaa ja se voikin sitten myöhemmin päivällä näkyä... Tuorepuurosta onkin tullut kiireisien aamujen pelastus!

Herkut yritän pitää viikonlopuissa, mutta välillä tulee lipsahdettua. Tässä pieni sneak peek mun rakastamista herkuista:

Guacamolea ekstravalkosipulilla. Guacamolea syödessä tortillasipsejä

ei välillä ehdi kulua montaakaan kun kouraisen isoja kukkurallisia

tuota vihreätä herkkua yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...

Tarkkaavaiset huomaavat taustalla Dops Mud Cake keksejä ;)

 One minute mug cake. Chocolate Covered Katien blogista napattu

pikainen herkku <3

Motivation from pictures

Bulk. Train. Party. Repeat.

Tämän viikonlopun motto. Eilen pitkästä aikaa käytiin ulkona syömässä tyttöporukalla. Ei mennyt aivan nappiin sillä jouduttiin odottamaan pöytää vaikka oltiin tehty pöytävaraus ja paikka oli sen verran täynnä että ruokia odoteltiin melkein tunti. Ehdittiinpä jutella kunnolla siinä samalla ja saatiin iso nachoskulho talon tarjoamana. Treeni tai toisin sanoen juokseminen sujui tavallista paremmin, olihan alla tuhti tankkaus. Kolme kilometriä pääsin 25 minuuttiin! Salilta olikin hyvä suunnistaa jatkamaan iltaa kaverin luo ja sieltä porukalla baariin :)

Tänään on siis ollut pakollinen lepopäivä vaikkei oloja olekaan ollut. Koko päivä on kulunut oikeastaan miettiessä mitä sitä tekisi, joten mitään en ole saanut aikaiseksi hups :D Motivaatiota olen yrittänyt metsästää netistä kuvien muodossa. Pitemmittä puheitta tässä teillekin ihania kuvia päivän piristykseksi! :D

  

 

Ja sokerina pohjalla mun mielipide siitä, miltä näytän matolla juoksiessani :D

You just can't describe this feeling...

Eilen salille lähtiessäni olo oli täysin erilainen ensimmäistä kertaa kokonaiseen kuukauteen (neljään ja puoleen viikkoon jos tarkkoja ollaan). Koko päivä oli kulunut jokonytjokonytjokonyt-fiiliksissä enkä ollut pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Satasen vauhti salille tuntui aivan liian hiljaiselta vaikka olinkin varannut hyvin aikaa siihen. Moni muukin saapui salille ajoissa aivan täpinöissään sukat jaloissa pyörien. Ilmassa oli iloa, jännitystä ja odotuksen viimeisiä hetkiä. Tavalliseen verrattuna oudonlainen puheensorina täytti pukuhuoneen. Treenivaatteet oli valittu tarkasti ja mahdollisimman värikkäät tamineet oli monen yllä. Sellainen oli varustus, ettei kovin monelle tunnille olisi kehdannut mennä sen näköisenä. Ai että mitä oli luvassa...?

...BODYJAM!

Tätä hetkeä oltiin hartaasti odotettu. Jamitunnit olivat kesälomalla kuukauden verran ja nyt saatiin jälleen meidän iki-ihana iltadiskomme käyntiin. Me muutamat oltiin ehditty tässä pienen ikuisuuden aikana jo hieman fiilistelemään jamiliikkeitä, mutta fiilis on aivan erilainen kahden kuin kahdenkymmenen käsiparin heiluessa ilmassa. Voitte vain kuvitella kuinka paljon meillä oli sanottavaa ja millaista kun ohjaajamme heitti että: "Onko ollut kiva loma jamista?" :D

Vaikka kuinka yrittäisi kuvailla sitä tunnelmaa, joka ryhmäliikuntasalissa oli ei pääsisi lähellekään. BodyJam on jokaisella kunnon jamittajalla niin lähellä sydäntä, että sen takia ollaan valmiita tekemään mitä vain työvuorojen siirtoa myöten. Neljän viikkoa oli ollut aikaa haikailla tän lempparitunnin perään ja nyt vihdoin ja viimein pystyttiin siirtämään se maaginen energia kropasta ulos. Illat ovat alkaneet juuri sopivasti hämärtymään, niin bonuksena saatiin ihana valaistus diskovaloilla ja neonvärisillä vaatteilla! Ohjaajan ei tarvinnut kahdesti käskeä laittamaan kaikkea peliin, sillä jalat leijuivat ilmassa jo ensimmäisestä biisistä alkaen. Kello tikitti jälleen aivan liian nopeasti  ja lopussa olisi tehnyt mieli huutaa meidän "inside joke" aivan tosissaan: Otetaanko alusta?

Nyt on treenimaailmassa jälleen kaikki kohdillaan <3

Lähde

One of the boys

Kun aloin parisen vuotta sitten treenaamaan salilla niin en halunnut tehdä mitään liikkeitä vapailla painoilla vaan käytin aina laitteita. Vaikka PT olisikin laittanut mun ohjelmaan vapaat painot niin skippasin ne vaikka olisin ollut yksin salilla. Laitteet oli mun mielestä niin paljon kivempia koska "niissä ollessa kukaan ei tuijottanut etkä oikein voinut tehdä väärin liikkeitä". Pikku hiljaa uskalsin kokeilla vapaita painoja jos kukaan muu ei ollut salilla tai porukkaa ei ollut paljon. Etenkin jos vieressä oli pullistelemassa mies joka nosti ainakin tsiljoona kertaa enemmän kuin minä niin luikin hyvin pian toisaalle. Aika tyhmäähän se on ajatella noin, mutta kun luinen korvienvälini niin uskoi, niin pitkän aikaa kesti ennen kuin uskalsin lopettaa salilla maastoutumisen.

Vielä viime vuoden puolella valittelin kaverille kuinka usein liukenen paikalta kun tuntematon tyyppi tulee viereen treenaamaan. Pikkuhiljaa on kuitenkin itsetunto tainnut nostaa päätään. Uskallusta on tänä vuonna tullut lisää aivan eri tavalla kun ollaan Lauran kanssa treenattu monesti yhdessä. Hyvästä kaverista on saanut psyykkistä ja välillä fyysistäkin tukea. Ei ole aina tarvinnut "yksin uskaltaa" nostella painoja salin puolella.  Viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa huomasin kunnolla kuinka mieli on muuttunut parin vuoden takaisesta. Salilla oli mun lisäksi vain jätkiä ja tein suurimman osan treenistä vapailla painoilla. Pullistelin ja hikoilin lihaskimppujen keskellä ja arvatkaa mitä: Hymyä riitti kaiken sen irvistelyn keskelläkin! Kukaan ei tuijottanut mua eikä mua olisi vähempää voinut kiinnostaa jos joku olisi niin tehnyt kun olin keskittynyt vain omaan suoritukseeni. Jesh! :)

Melkein jätkä...?!

Tänään jatkoin hikoilua miesvoittoisessa seurassa. Menin sen kummemmin pohtimatta juoksumatolle lämmittelemään vaikka viereinen matto olikin varattu ja vaikka se tyyppi olikin mies huijui! ;D Testailin maksiminopeuksia, haukoin henkeä oikein kunnolla spurttien jälkeen, hikoilin Atlantin verran ja kiroilla jupisin itsekseni. Intervalleilla pääsin 3 kilometriä 26 minuutissa. Veikkaisin että aika hyvin näin noviisi-juoksumattolaiselle/juoksijalle :)

Jätkämäinen teema jatkui mun tämän päivän treenissä. Jotenkin aiemmin päivällä nettiä selatessani eksyin Men's Health sivustolle ja löysin sieltä mahtavan coretreenin - The 30-Minute Abs Workout  - joka kuulosti niin hyvältä tapolta ettei sitä voinut olla kokeilematta. Juoksumaton jälkeen lämmittelin keskivartalon kepin kanssa heiluen ja aloin hommiin.

Kyseisestä linkistä löytää tarkemman selostuksen treenistä, joka jakautuu siis seitsemään osioon:

Mountain climbers

Floor work with dumbbells

Floor work without weights

Standing work with bar

Floor work with plates

Floor work (for lower abs)

Planks

Vaikka tämä ensimmäinen kerta menikin hieman hapuillessa (kun en ollut muistanut kirjoittaa ohjelmaa lyhennettynä ylös vaan tutkailin sitä vähän väliä kännykällä) niin voin sanoa, että oloja on kyllä jo nyt. Todella tiukka setti oli, lopussa en melkein pystynyt lankkuja tekemään kun kroppa tärisi niin lujaa. Kovatempoisuus (intensity) oli avainsanana tämän treenin suunnitelleen Lukas Proken mukaan. Syke pysyi ylhäällä koko treenin ajan, vaikka pieniä taukojakin oli ja jälkipoltto on varmasti ihan mukavan suuri. Kunpa olisin saanut sykkeet mitattua, mutta kun tuo sykevyö on edelleenkin tilauksen alla niin voin vain todeta, että kurkusta se sydän meinasi vähän väliä pompottaa ulos.

Jos sattuu kalenterissa olemaan aikaa puolisen tuntia niin kannattaa ilman muuta kokeilla!

Alla oleva kuva ei liity postaukseen, mutta pakko mun on takapihalla kasvaneita "pikkuisia" kurppia tässä esitellä! Huomenna keksin jotain hyvää ruokaa näistä :P

Need for speed

Tänään oli taas yksi niistä päivistä kun käytin koko aamupäivän kasvolihasten treenaamiseen haukottelemalla. Batteryn juominenkaan ei auttanut vaan kroppa tuntui olevan todella tukossa ja puoliunessa vielä töistä päästyänikin. Lisäksi mun vasen käsi alkaa olla jo sen verran "ärsyttävä" että visiitti lääkärille voisi olla hyvä idea. Mulla on jo pitkään vasemman käden sormet puutuneet silloin tällöin, mutta nyt vasen peukalo on aika arka kosketukselle ja tuntuu kuin jokin suoni vetäisi kädessä. Muutenkin oli jotenkin huono päivä.

Näiden seurauksena mua ei olisi huvittanut lähteä treenaamaan. Ei sitten tipan tippaa! Kaikki varmaan tietää sen tunteen kun kaikki on ihan sieltä ittestään ja mikään ei suju koko päivänä... Ihan hyvin voisi vaan jäädä makaamaan sohvalle telkun eteen sipsipussia rapistellen ja keksiä samalla aivan uusia kirosanoja. Muutaman tunnin kotona murjoteltuani päätin kuitenkin lähteä salille. Se parannuskeino kun ei ole koskaan aikaisemmin pettänyt. Eikä niin käynyt tälläkään kerralla!

Aloitin lämmittelyn juoksumatolla ja mietin samalla minkälainen treenimenu olisi tänään. Yläkroppaa tein sunnuntaina, alakroppa ei halunnut kokeilla suuria painoja eikä olo ollut niin energinen että olisin uskaltanut mennä kokeilemaan ensimmäistä kertaa pariin vuoteen attackia Lauran kanssa. Vaihtoehtoja punnitessani koin valaistuksen: Jospa jäisin matolle! Kuten mut tuntevat tietää hyvin, niin matto ei ole mikään mun lempilaite salilla ja pisin aika jonka olen sillä kuluttanut on ehkä vartin luokkaa. Siitäkin todennäköisesti 90% reippaalla kävelyvauhdilla nopeamman tahdin sijasta.

Alku meni siis reippaasti kävellen ja hölkäten Scooterin tahtiin. Pian uteliaana innostuin kokeilemaan kuinka nopeasti pystyn juoksemaan matolla. Onneksi lämmittelylaitteiden puolella ei ole peilejä, näytin varmaan aivan täydeltä idiootilta kun yritin pysyä matolla kovassa vauhdissa (pakkohan sitä oli kokeilla miten lujaa mä pystyn juoksemaan). Jotenkin omassa pääkopassa nousi mieleen kuva Frendien Phoeben juoksutyylistä... :D

Intervallityylisesti juoksin niin lujaa ja kauan kuin pystyin, jonka jälkeen reippaalla kävelyllä tasasin hengitystä ja siitä lähdettiin uuteen nousuun. En ole koskaan muuten nähnyt iPodin linkoavan niin nopeasti kun se tippui multa kesken kaiken matolle. Kerrankin oli tuuria eikä kukaan ollut mun takana... Eikä mun kahdeksan vuotias vanhus mennyt edes rikki! Ja voihan vitsi että juoksumatolla oli kivaa! Ei se juoksu ehkä sinänsä vaan se kuinka jaksoin oikeasti juosta niin lujaa ja niin pitkään. Ottaen huomioon sen että viimeksi olen juossut ehh kesän alussa? Kierolla tavalla kivaa oli myös se kuinka kovaa juostessa olo oli mahtava, mutta kävelyvauhtiin hidastaessani haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla :D

Teinpä muuten uuden ennätyksen juoksumatolla viettämässäni ajassa. Tadaaaaaaa:

Aivan oikein! Tunti eli 60 minuuttia eli nelinkertaisesti se määrä minkä maksimissaan olen koskaan  kyseisessä laitteessa kerralla viettänyt. Aloittaessani ajattelin pysyä ehkä maksimissaan puoli tuntia matolla. Puoli tuntia venähti 40 minuutiksi ja kolmen vartin mennessä rikki en pystynyt voittamaan kiusausta vaan vielä vartiksi oli aivan pakko jäädä juoksumatolle. Lopussa oli tajuttoman vaikeaa yrittää jäähdytellä ja ottaa rennosti vaikka jalat huusikin jo armoa. Infrapunasauna kruunasi mahtavan treenin. Tuskinpa tarvitsee sanoa, mutta tämä tyttö oli yhtä hymyä lähtiessään salilta :)

Hello! Good to be back!

Tänään mentiin Lauran kanssa ensimmäistä kertaa piiiiiitkään aikaan meidän lempiohjaajan BodyCombatiin. Mulla oli itseasiassa seitsemän viikon tauko siitä kaikesta pomppimisesta ja hakkaamisesta. Odotinkin tuntia sekä innostuneena että kauhistuneena. Romahdanko heti ekassa vai tokassa biisissä? Ohjelmaa oltiin jo miksailtu sen verran, että nykyistä ohjelmaa oli puoleen väliin ja loppuosa vanhoja biisejä. Jes! Pirates of the Caribbean tunnaria, Eye of the Tigeriä.. Tunnelma oli katossa noiden kohdalla!

Pitkän tauon jälkeen en ollutkaan yhtä pihalla hommasta kuten kuvittelin. Energiataso ei ollut aivan samanlainen kuin kävin säännöllisesti combatissa. Se enemmänkin veti aikamoista vuoristorataa koko tunnin ajan. Pienten hyytymisten jälkeen tuli kunnon energiapiikki, jolla jaksoin tykittää taas vähän aikaa täysillä. Seiska biisin jälkeen kroppa taisi hyytyä oikein kunnolla, vaikka yritinkin juoda suolevettä ja mehua tarpeeksi. Loppuajan sainkin pidätellä oksennusta. Koska tyyli oli "Go hard or go home", jatkoin loppuun asti ilman keskeytyksiä. Tehot ei ehkä olleet ne aivan parhaimmat siinä vaiheessa... :D

Huomenna voi siis olla odotettavissa aikamoista arkuutta kropassa. Tällä hetkellä olo on kuitenkin ihanan rento! Oon nukkunu patjan päällä lattialla viikon verran kun serkku on ollut kylässä ja kroppa on sen takia ollut aivan jumissa. Tunnin riehuminen salilla sai lihakset rentoutumaan kunnolla. Mutta kyllä mä sinne hierontaan haluaisin ja pian!